Miten te jaksatte huonosti koulussa pärjäävien teinienne kanssa?

Molemmilla (alle 7 kekiarvon päättäriin saaneella) on aikuisena todettu adhd.

Vierailija kirjoitti:

Molemmilla (alle 7 kekiarvon päättäriin saaneella) on aikuisena todettu adhd.

Ovatko saaneet jonkun koulun käytyä? Entä työnteko?

Tottakai se mietityttää. Uskon silti että nuori löytää paikkansa. Hänellä on paljon sellaisia ominaisuuksia joita arvostetaan työelämässä. 

Täytyy siirtää fokus muualle. Täytyy olla kiitollinen elämästä, lapsesta ja fyysisestä terveydestä. Siitä, että hän on olemassa ja niistä asioista, jotka ovat hänelle merkittäviä, kuten vaikka joku harrastus. Täytyy hyväksyä se, että koulu ei nyt suju. Voi myös ajatella, että myöhemmin se voi sujua taas. Voi myös ajatella, että kaikki vika ei ole lapsessa. Koulussakin voi olla vikaa. Paljonkin. Koulussa pärjäämättömyys ei myöskään tarkoita tyhmyyttä. Joskus jopa päinvastoin.

t. "kauhukakaran" äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmilla (alle 7 kekiarvon päättäriin saaneella) on aikuisena todettu adhd.

Ovatko saaneet jonkun koulun käytyä? Entä työnteko?

Ovat saaneet tutkinnon, muttei töitä.

Peruskoulu on aina ollut paikka johon on säilötty lapsia. Nyt tämä säilöntämalli on laajentunut myös peruskoulun jälkeiseen aikaan. Eri oppilaitoksiin, korkeakouluihin, jne säilötään aikuisia, jotka eivät työllisty. 

Ei koulumenestys ole tae sille että menestyy elämässä. Työelämässä tarvitaan muitakin taitoja. Jotkut nuoret myös kypsyvät vähän myöhemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmilla (alle 7 kekiarvon päättäriin saaneella) on aikuisena todettu adhd.

Ovatko saaneet jonkun koulun käytyä? Entä työnteko?

Olen eri, mutta adhd-aikuinen. Molemmat kokeilemani korkeakoulututkinnot jäivät kesken, mutta työelämässä olen onnistunut kuitenkin ihan ok. Löysin paikkani it-alalta ja itseopiskelin lähes kolmekymppisenä. Vuosikymmmenen ehdin pyöriä ympyrää lukion jälkeen.  Jonka senkin suoritin vain nippanappa.

Minusta koulu ei vaan sovi kaikille. Se on liian tasapäistävää ja vai tietynlaiset pärjää siellä. Ei se silti tarkoita, että olisi tyhmä tai huono. Ihmiset vaan on erilaisia. 

 

Mutta salaa huokaisen helpotuksesta, kun omalle lapselle koulu on helppoa ja pärjää siellä. Tiedän, ettei se ole itsestäänselvyys. 

             ei me jakseta vietiin ne sijaiskotiin

En meinaa jaksaa jatkuvaa huolta, myös tulevaisuudesta. Olen yrittänyt saada itseäni etäämmälle, että en olisi niin rikki koko ajan, mutta en onnistu. Hirveää seurata avuttomana vieressä, kun toinen rimpuilee ja kipuilee. Välillä se on huolesta ahdistunut ja lannistunut, välillä se pakenee tietokoneelle. En ilmeisesti pysty auttamaan, olen monta vuotta yrittänyt tsempata ja kannustaa ja luoda toivoa. 

Kuulostaa kyllä enemmän käyvän vanhemman ylpeyden päälle kuin niinkään mistään huolesta lapsen tulevaisuuden näkymistä.. 

Eipä niille huonosti pärjääville mitään voi, jos ei itsekään ole ruudinkeksijä. 

No, tukemalla. Ja toivomalla niin kuin hyvin koulussa menestyvien teinienkin yhteydessä, että löytävät sen oman juttunsa ja sen mitä haluavat elämässään tehdä. Meillä siis löytyy perheessä esikoinen, jolla meni koulu todella hyvin ja nyt opiskelee paikassa jonne Suomessa vaadittiin lähes korkeimmat yo-paperit haussa. Ja sitten on pari nuorempaa lasta, jotka ei ole niin motivoituneita.

Raippaa ja arestia. Kyllä se siitä.

Sehän riippuu ihan siitä mistä se huono menestys johtuu. Jos se on laiskuudesta, niin sitten koittaa motivoida lapsen jollain innostumaan lukemisesta. Jos taas ei, niin sitten koittaa auttaa löytämään muita kiinnostuksen kohteita. Ei jokaisen tarvi käydä kouluja menestyäkseen ja ollakseen onnellinen. 

Peruskoulu on kamalin koulu. Kun tästä selviää ja pääsee eteenpäin oikeasti helpottaa. Peruskoulussa kamalinta on se hierarkisuus, pakko ja se, että siellä tosiaan ovat kaikki lapset/teinit. Osa säännöistä on käsittämättömiä, mutta opettajat kiinnittävät huomionsa ihan vääriin asioihin. Samalla sitten oikeilta ongelmilta halutaan sulkea silmät. Oppilaita ei arvosteta, eikä valtaa anneta mihinkään, vaan odotetaan jopa naiivisti sitä alistumista, sääntöjen odottamista ja omista mielipiteistä luopumista. Samalla oppilaat ovat erityisesti yläasteella muutenkin vaikeassa iässä. Peruskoulu onkin eräänlainen vankila. Monet näistä ongelmista oikeasti helpottavat muissa kouluissa peruskoulun  jälkeen. Jo lukiossa meininki on toisenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmilla (alle 7 kekiarvon päättäriin saaneella) on aikuisena todettu adhd.

Ovatko saaneet jonkun koulun käytyä? Entä työnteko?

Olen eri, mutta adhd-aikuinen. Molemmat kokeilemani korkeakoulututkinnot jäivät kesken, mutta työelämässä olen onnistunut kuitenkin ihan ok. Löysin paikkani it-alalta ja itseopiskelin lähes kolmekymppisenä. Vuosikymmmenen ehdin pyöriä ympyrää lukion jälkeen.  Jonka senkin suoritin vain nippanappa.

 

Minusta koulu ei vaan sovi kaikille. Se on liian tasapäistävää ja vai tietynlaiset pärjää siellä. Ei se silti tarkoita, että olisi tyhmä tai huono. Ihmiset vaan on erilaisia. 

 

Mutta salaa huokaisen helpotuksesta, kun omalle lapselle koulu on helppoa ja pärjää siellä. Tiedän, ettei se ole itsestäänselvyys. 

Koulu ei sovi kaikille? Tasapäistävä se valitettavasti on. Lahjakkaille pitäisi olla enemmän haastetta. Kyllä se niin on, että älykkäät pärjää koulussa ja elämässään ylipäänsä paremmin kuin ei-älykkäät. Tästä on vahvaa tutkimusnäyttöä (ei, en ala kaivamaan lähteitä. Kaivakaa itse eri tietokannoista). Olisi tervettä tunnustaa, että osa ihmisistä nyt vaan on tyhmiä. Ajattele normaalijakaumaa. 

Minulla ja sisaruksilla ka alle 7.0 peruskoulussa. Nykyisin kaikilla työpaikat ja palkka vähintään 3800e/kk. Eli kun löytää oikean alan ja mielekkyyden niin ei hätää. Kannustusta nuorille👍Itse 80-luvun nuori. 

Minuakin kiinnostaa. 

Minua nyppii se ,että sätitään jostain 

yksittäisistä aineista ,kuten Ruotsi .

En minäkään Ruotsia oppinut mutta 

oikeen hyvin olen pärjännyt ilmankin

elämässä.