Jos perheessä on vain yksi lapsi, ajatteletko että vanhemmuus oli kielteinen kokemus niille vanhemmille?

että perheessä voi olla esim. sekundääristä lapsettomuutta, lapsi/lapsia on kuollut, ensimmäinen lapsi on sairas tai pahasti allerginen, eli vie vanhempiensa voimat siten, tai sitten perheeseen ei ole ollut suunnitteillakaan enempää lapsia.



Kaikki nämä muodot löytyvät omasta perhepiiristämme.

Useimmiten syy kai se, että yksi lapsi muuten vaan tuntuu sopivalta määrältä tai ettei toista tule vaikka yritettäisiinkin.

Jos ei halua/saa enempää kuin yhden lapsen, ei se tarkoita välttämättä sitä, että kokisi vanhemmuuden jotenkin epämiellyttävänä tai rankkana.

- synnytys ollut vaikea

- lapsi on hankala

. vanhemmat ovat itsekkäitä ja haluavat omaa aikaa

- pari ei ole onnistunut saamaa toista lasta (tosin tämä usein kyllä sanotaan ääneen)

mutta kieltämättä jollain tasolla ihmettelen, miksi heillä on vain yksi lapsi. Eivätkö halua vai saa enempää?

Ja omalla kohdallamme tiedän syyksi sen, ettei toista lasta näytetä saavan.

Emme halua toista lasta, koska emme välttämättä pääsisi yhtä helpolla.

Alku ei ollut nautinnollista (ei raskaus, ei synnytys, eikä ensimmäinen vuosi), mutta parempaan ollaan menossa.

Näiden syiden lisäksi en haluaisi toista lasta, koska haluan antaa ihan kaikkeni tälle yhdelle pienelle... :)

Minulla on oikeasti muutakin ajateltavaa.

Esim. mieheni vanhemmista ajattelen niin, hänen äitinsä (tulemme oikein hyvin toimeen) ei ole mikään oikea " äiti" eikä varsinkaan mummu, hän on kuin läheinen täti...

Ymmärrän, että kaikki eivät saa toista lasta, vaikka kuinka haluaisivat.



Ymmärrän myös, että yksilapsisuuden takana voi olla äidin selkäsairaus tms.



Yksilapsisuus saattaa olla myös täysin tietoinen valinta ilman kielteistä kokemusta.