Miten olette puhuneet lapsille isovanhemmista joita nämä ei ole ikinä tunteneet?
Mietin miten olisi fiksua puhua lapsille heidän isovanhemmastaan jota lapset ei ole ikinä tunteneet, koska isäni kuoli jo ollessani lapsi. En haluaisi mitään taivashommia, vaikka esimerkiksi veljen perheessä lapsille on selitetty että vaari on taivaassa.
Aloin miettiä asiaa kun lapsi osoitteli valokuvista kaikkien kuvia ja tajusin että no niin, varmaan syntyy kysymyksiä.
Kommentit (5)
Ihan tavalliseen tapaan olen kertonut, siten kuin kertoisin aikuisillekin, vastannut kaikkiin kysymyksiin mitä lapset ovat esittäneet. Sillä erolla, että aikuisille en ehkä niin painokkaasti tekisi selväksi, että äitini sairaus oli erittäin harvinainen, eikä sitä ole muilla suvussamme.
Olen valokuvista näyttänyt että tässä on äidin isä, mutta hän kuoli jo kauan sitten. Muuta en näe tarpeelliseksi kertoa.
Olen kertonut aina kun on kysynyt, ja totuuden. Että on kuollut. Ja koska kuoli. Jne. Lapsi on viisi, ei juuri ole kysellyt, muutaman asian vain ja ne vastaukset on riittäneet näköjään.
Lähinnä kerron sellaisissa tilanteissa kun tulee joku hauska tarina mieleen.
Tyyliin että isoisäsi tykkäsi kuule kovasti kalastaa ja kerran kun oli kalastamassa niin...
En ole puhunut eivätkä lapset ole mitään kysyneet. Molemmat isoisät olivat jo kuolleet lasten syntyessä, eikä äitini kuolemakaan herättänyt kysymyksiä. Ei ollut kovin tuttu hänkään lapsille.