oletko koskaan suostunut seksiin miehesi kanssa, vaikka sinua ei periaatteessa huvittaisi?

vaikkei niin kovin olisi huvittanut. Kieltäytymisiä on vain muutama. Sen verta harvinaista tällainen touhu meillä yleensäkään on, että jos edes joskus haluaa saada, niin paras ottaa silloin kun annetaan.

ikää 23v, lapsia 3

Vierailija:

siinä se on kotihomma muiden joukossa. Ei huvita, mutta pakkohan se on.

yleensä siinä käy niin että sitten kun vauhtiin pääsee niin itsekin innostuu ja lopputuloksena on ellei huippu niin ihan hyvä pano kuitenkin :)



meillä mies ei ole todellakaan koko aikaa vonkaamassa joten ei tuo mikään ylenpalttinen rasite ole. ja kun itsekin tykkään seksistä ja pääsen hyvin hommaan mukaan, vähän perässä vain niin mikäs siinä.



ikää on 34v jos se jonkun mielestä vaikutti asiaan.

ja lukemattomiin muihinkin asioihin, demokratiaa.

Muistaakseni en ole kieltäytynyt seksistä kertaakaan.

Yleensä siinä käy niin että vaikkei niin innolla lähtisikään mukaan, niin miehen puolelta into tarttuu.. eikä koskaan ole ollut plääh-seksiä meillä.

Luulen, että mieskin on suostunut joskus minun mielikseni.

Mutta en usein, koska mies ei pysty pikapanoihin, ja jos mua ei todellakaan innosta, niin kieltäydyn. Kerran suostuin vaikka inhotti jo alussa, ja sitten alkoikin jo itkettämään :( Ei kauhean hyvä kokemus.

siinä se on kotihomma muiden joukossa. Ei huvita, mutta pakkohan se on.

sen verran harvinaista on, että pakko suostua vaikka väsyttäisi yms.

Meillä vaan ei toimi kuvio toisinpäin eli yksin saan kiimassani olla jos mies ei ole sillä tuulella.

kuin 13:lla. Ei voi suostua vaikkei haluttaisi, kun aina haluttaa. :(

Minua haluttaa aina ja miestä todella harvoin.

Kyllä meillä kunnioitetaan toisen rajoja puolin ja toisin. Ei mun mieskään intoudu mukaan, jos sitä ei huvita/haluta/jaksa. Enkä ymmärrä, miksi sitä pitäisi. Meillä kuitenkin on vissiin normaalia aktiivisempikin seksielämä (2-5 kertaa vko.) Ja meillä kummallakin on omat kädet ja vilkas mielikuvitus, jos haluaa " hoidella" itsensä.

Mä väitän, että hieman vanhemmat naiset keskimäärin helpommin " antavat miellyttääkseen" . Mä ainakin väitän, että minun sukupolvellani itsemääräämisoikeuskäsite on vahvempi, onhan raiskauksesta avioliitossa tullut rikos vasta 1994.

Ainakaan sellaisia naisia, jotka ovat seurustelleen paria vuotta pitempään.



Melkein aina on meikäläisen vastaus.

siis jos tarkoitetaan sitä etten itse olisi jaksanut alkuun innostua ajatuksesta mutta koska se ei vastenmieliseltäkään tunnu, olen lähtenyt mukaan leikkiin ja alkanut matkalla nauttiakin siitä.



Joskus olo on kuitenkin ollut jo alkuun todella kielteinen ja silloin olen ehdottanut myöhempää ajankohtaa.

minkäs sille voi jos ei haluta ja toista haluttaa...

En oikein näe ideaa sellaisessa ajattelussa, että olisi jotenkin naisen velvollisuus kieltäytyä, jos ei huvita, että se olisi jotenkin joltakulta pois. Pidän seksistä, mutta pillerit vievät suurimman osan haluista. Rakastan kuitenkin läheisyyttämme enkä missään tapauksessa aio saada aikaan tilannetta, jossa seksi olisi jonkinlainen vallankäytön tai kaupankäynnin väline suhteessamme. Sellainen syntyy helposti, jos mennään vain toisen halujen mukaan (sen, jolla niitä on vähemmän, ja joka tämän kysymyksen oletusarvon mukaan on ilmeisesti nainen).



Tietenkään tämä ei tarkoita sitä, että seksiin olisi suostuttava tilanteessa kuin tilanteessa, vaikka päätä oikeasti särkisi tai väsymys vyöryisi yli. Mutta siis - en en näe minkäänlaista ongelmaa siinä, että rakastelen mieheni kanssa silloinkin, kun se ei itselleni olisi ollut mitenkään välttämätöntä.

Siinä joku seksiterapeutti oli sitä mieltä, ettei seksiin pitäis suostua tai uhrautua toisen vuoksi kovin pitkään. " Jos ei kunnioita omia rajojaan ja toiveitaan, menettää tuntuman omaan seksuaalisuuteensa" .



Minä olen vuosia suostunut vaan miehen mieliksi ja voin täysin allekirjoittaa tämän. Nyt olen siinä tilanteessa, etten kerta kaikkiaan enää pysty. Hirveä punahehkuinen raivo pukkaa aina päälle jos mies koskettaa, ihan mihin vaan. Mua ei kiinnosta seksissä enää mikään. Masturbointikin on hankalaa, kun ei ole mitään mielikuvaa mikä kiihottaisi. En oikeasti ymmärrä miten tästä eteenpäin. Mies ei ole kovin innostunut seksiterapiasta.

mutta en tietenkään sellaisissa tilanteissa joissa en oikeasti ole halunnut, vaan vain jos ei ole niin kamalasti sattunut huvittamaan, mutta sitten kuitenkin yrittänyt innostua.

En kuitenkaan enää pariin vuoteen.