mistä tiedän, onko lapseni jollain alueella poikkeuksellisen lahjakas tai heikko?

kieroon kasvaneita lapsia.

Lapsen kasvaessa oppii tunnistamaan lahjakkuuden ja heikot puolet.

mutta toisaalta sitä tietoakin sinä enemmä ntarvitse: Heikkouksia sinun pitää tukea. Lahjakkuus selviää itsekseenkin jos lapsta itseään kiinnostaa ja jos lasta ei kiinnosta, mikään sinun tukesi tai patistuksesi ei tuota enempää tuloksia...

yli-innokkaat ja ymmärtämättömät vanhemmat voivat pilata kaiken. Lapsesta kasvaa se mikä hänestä tuleekin ilman vanhempien mestarointia. Pelkkä lahjakkuus ei riitä jos ei lapsi itse ole motivoitunut.

Maailma on täynnä vanhempien luomilla suorituspaineilla pilattuja keskinkertaisia " lahjakkuuksia" , joiden vähäinenkin innostus asiaan on pilattu ja he ovat oppineet tasan miellyttämään ja suorittamaan- ja se taas on lahjakkuuden tuho.



Anna lapsesi kasvaa siksi mikä on.

Lahjakas tai ei, löytää varmasti ainakin jotain mistä nauttii ja mikä tuo iloa elämään. Mutta on turha kuvitella, että vaikka lapsi olisi musikaalisesti kuinka lahjakas, hän itse hakeutuisi 6-vuotiaana musiikkiopistoon ja tarpoisi sinne 20 kilometriä suuntaansa kolmesti viikossa ja keräisi pulloja, kunnes saisi rahat soittimeen kasaan. Lahjakkainkin lapsi tarvitsee vanhempien ja muiden aikuisten tukea lahjojensa löytämiseen ja niiden kehittämiseen, eikä sitä pidä lapselta kieltää.

Vierailija:

yli-innokkaat ja ymmärtämättömät vanhemmat voivat pilata kaiken. Lapsesta kasvaa se mikä hänestä tuleekin ilman vanhempien mestarointia. Pelkkä lahjakkuus ei riitä jos ei lapsi itse ole motivoitunut.

Maailma on täynnä vanhempien luomilla suorituspaineilla pilattuja keskinkertaisia " lahjakkuuksia" , joiden vähäinenkin innostus asiaan on pilattu ja he ovat oppineet tasan miellyttämään ja suorittamaan- ja se taas on lahjakkuuden tuho.

Anna lapsesi kasvaa siksi mikä on.

Vierailija:

Anna lapsesi kasvaa siksi mikä on.

Niin. Sen sijaan, että miettii, mitä se lapsi osaa tai ei osaa niin itse ajattelisin edesmenneen Nightwishin tavoin:

" anna minun tulla siksi miksi lapseni minua luulee"

Siinä on tavoitetta. Ei tarvitse miettiä kasvatusperiaatteita, kunhan pyrkii toimimaan lapsensa käsitysten mukaisesti.

Ei kannata fakkiutua tiettyyn lahjakkuuteen tai lahjattomuuteenkaan. Lapsi voi aluksi vaikuttaa motorisesti kovinkin lahjakkaalta, mutta aivan hyvin voi käydä niin, että ikätoveri painelevat jossain vaiheessa ohi. Tai toisin päin. Jollain kehittyy heikkous vasta myöhemmin.



Lapsi voi myös pienenä osoittaa kovasti musikaalista lahjakkuutta, mutta isompana löytyykin jotain, missä hän on vieläkin lahjakkaampi.



Joten tältä pohjalta minäkin olen sitä mieltä, ettei näitä asioita kannata ihan mahdottomasti miettiä, vaan lapselle tulee tarjota jatkuvasti monipuolisia mahdollisuuksia.



Mutta se heikkouksien tukeminen on tosiaan tärkeämpää kuin vahvuuksien, jos haluaa selvitä tässä yhteiskunnassa. Koulussa opet sitten viimeistään niistä ilmoittelevat.



Ja ne heikkoudet ja vahvuudet tunnistetaan vertaamalla muihin lapsiin. Tai siis lapsiin keskimäärin. Siksi opettajilla ja päiväkodeilla on paremmat mahdollisuudet lapsen arviointiin, koska heillä on hyvä käsitys siitä, mitä minkäkin ikäiset lapset yleensä osaavat.

Vierailija:

mutta toisaalta sitä tietoakin sinä enemmä ntarvitse: Heikkouksia sinun pitää tukea. Lahjakkuus selviää itsekseenkin jos lapsta itseään kiinnostaa ja jos lasta ei kiinnosta, mikään sinun tukesi tai patistuksesi ei tuota enempää tuloksia...

Olen eri mieltä lahjakkuuksien/heikkouksien tukemisesta. Minun mielestäni lasta pitää innostaa ja kannustaa touhuamaan niiden asioiden parissa jotka häntä kiinnostavat ja joissa hän on lahjakas. Eikä niinpäin että keskityttäisiin vain heikkoihin osa-alueisiin ja niissä kehittymiseen. Jos et kannusta ja tue lasta asioissa joissa hän on lahjakas, lapsi saattaa tuntea että hänen osaamisellaan ei ole merkitystä eikä hänen lahjakkuuttaan arvosteta. Pahimmassa tapauksessa lapsi alkaa esittää olevansa huonompi kuin onkaan ihan vain saadakseen huomiota.

...kyllä selkeät lahjakkuudet/heikkoudet pistävät silmään.



Minusta on tärkeää varoa sellaista omien täyttymättömien toiveiden siirtämistä lapseen. Naapurissamme on isukki, jonka jääkiekkoilijan ura tyssäsi B-ikäisenä yksinkertaisesti siihen, että lahjat ei riittäneet. Nyt hän on päättänyt tehdä pojastaan keinolla millä hyvänsä jääkiekkoilijan.



Olemme tunteneet perheen neljä vuotta (poika oli tutustuessamme kolme niinkuin omammekin) ja isä on koko ajan vaahdonnut poikansa liikunnallisesta lahjakkuudesta, siitä kuinka poika on niin erinomainen joka osa-alueella. Todellisuudessa poika on liikunnallisesti ehkä hieman keskitason yläpuolella, sellainen ketterä liikunnasta pitävä poika.



Pojan taso vain ei ole likikään sitä, mitä isä väitää ja nyt pojan ollessa ekalla on asia alkanut vähän isälle valkenemaan. Pojan jääkiekosta on kyllä riemu kadonnut jo aikoja sitten. Se on väkinäistä puurtamista ja poika on totinen ja pelokas. Isälle on ollut karmea isku huomata, että on 7-vuotiaita poikia, jotka ovat paaaaljon hänen poikaansa lahjakkaampia ja parempia. Nyt pojasta yritetään tehdä väkisin maalivahtia...



Minusta lapsen lahjakkuuksien kanssa ei kannata vouhottaa. Siitä tulee lapselle kauhea riippakivi. Annetaan lasten elää lapsuuttaan vapaana stressistä. Lasta voi tietenkin tukea harrastukseen, johon hänellä näyttää olevan lahjoja. Mutta ethän alista suhdettasi lapseen harrastuksesta riippuvaiseksi...eli jos reenit ei suju, niin pidäthän lapsestasi silti yhtä paljon kuin ennenkin.



Itse olen aina ajatellut niin, että tuetaan alueita, jotka eivät ole niin vahvoja kuin muut. En ole esim. vienyt kielellisesti lahjakasta esikoistani kieli- ja sanataiturikerhoihin vaan olen tukenut häntä liikuntaan ja musiikkiin.

Lapsen itsetunnon kannalta on tärkeää, että lapsi saa touhuta myös siellä, missä tuntee pärjäävänsä. Siksi kannatan monipuolista touhuilua; jotta heikkoudet saa tukea ja toisaalla saa onnistumisen kokemuksia.

...nyt kolmasluokkalaisena hän pärjää hienosti, äikässä, lukuaineissa ja enkussa. Lisäksi hänestä tullut vuosien saatossa myös liikunnallinen tyttö (sitä hän ei ollut luonnostaan). Harrastusten ansiosta hän on notkea, pysyy rytmissä. Nyt pikkuhiljaa musiikkiharrastuksen ansiosta myös nuotilleen laulaminen alkaa sujua. Jos olisimme vain kehitelleet niitä vahvuuksia, niin kuinka monta hienoa hetkeä ja hyvää kokemusta olisi jäänyt saavuttamatta!!!