Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisin että vanhempani olisivat taas nuoria, esim. viisikymppisiä
30.10.2023 |
Siinä samalla olisin itsekin nuorempi, mutta se ei ole se pointti, vaan se että vanhempani olisivat yhtä nuorekkaita ja elinvoimaisia ja energisiä kuin silloin kun olivat n. 50. Eivät he nytkään vanhuuden heikkoja ole mutta kyllä vähän vanhentumista on havaittavissa. Kun katselen perheemme kotivideoita niiltä ajoilta, tulee hirveä menettämisen suru. Ne ajat eivät koskaan enää palaa. Ne ovat menneisyyttä. Onko menneisyys edes olemassa vai ovatko sinne jääneet tapahtumat kadonneet?
Kommentit (6)
Mä olen nyt yli kuusikymppinen mummo, enkä mä kyllä haluaisi vääntää kelloa enää taakse siihen, että olisin taas viisikymppinen. Mä odotan, että pääsisin muutaman vuoden kuluttua vihdoinkin eläkkeelle ja loppuisi iänikuinen raataminen leipänsä eteen. On vanhentumisessa omat hyvätkin puolensa, vaikka kroppa alkaakin jo reistailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä juuri poistui ja kummilapsi synnytti
Elämän kiertokulkua
Itseäni hämmentää tämän kiertokulun tarkoitsemattomuus.
Kestäköön vaikka 3 miljardia vuotta kierto niin mitä sitte
Kun ajattelen omia vanhempiani, jotka ovat selvästi vanhempia kuin ap:n, eniten toivon että heillä olisi ollut hyvä elämä, josta olisivat pystyneet nauttimaan. Kun se kuitenkin meillä kaikilla loppuu joskus. Toki toivon myös, että lopussa ei olisi kovasti kärsimystä myöskään. Vanhuuteen kuoleminen ei ole herkkua ainakaan.
Itse olen nyt 50 v. ja hyväksynyt, että vierailulla täällä vaan käydään. Vanhempani lähentelevät jo 80 v. ja pitää varautua siihen, ettei heitä ole enää kauhean kauan olemassa.
Tulen kuitenkin muistamaan heidät ja lapseni muistavat heidät, mutta sen jälkeen heitä ei muista enää kukaan. Muutaman sukupolven jälkeen kukaan ei muista minuakaan. Olen enintään kuriositeetti jonkun henkilön sukupuututkimuksessa.
Omat vanhempani kuitenkin hoitivat tärkeimmän eli kasvattivat minut siten, että minulla on hyvä olla. Yritän tehdä samaa omille lapsilleni ja jos onnistun siinä, niin olen onnistunut elämässä.
Sen jälkeen kenenkään ei tarvitsekaan muistaa minua. Jokainen sukupolvi ottaa vetovuoron kohdallaan.
Alue: Aihe vapaa
Ei tänne meistä kenestäkään mitään jää. Hetken vielä kuoleman jälkeen ehkä jonkun muistoissa ja sitten on kuin emme koskaan olisi olleetkaan. Mahdolliset sukulinjamme katoavat aikanaan tyhjiin. Pallon ekosysteemi hiipuu. Maapallo lakkaa olemasta.
Kaikelle aikansa.