Miksi se on joidenkin mielestä niin väärin jos lapselle näyttää jotain ohjelmaa puhelimesta?
Esimerkiksi pitkän junamatkan aikana?
Ja miksi ihmeessä jotkut tekee sellaisia ihan ihme päätelmiä että jos lapsi saa katsoa jotain ohjelmaa puhelimelta vaikka kuuden tunnin junamatkalla vaikka vartin ajan, niin lapsi olisi ihan puhelinriippuvainen jo sen perusteella?
Ja miten oikeastaan se että ohjelmaa katsotaan puhelimelta edes eroaa siitä että ohjelmaa katsottaisiin telkkarista?
Kommentit (19)
Ne asian kauhistelijat on niitä kenen mielestä on jo lähtökohtaisesti ihan väärin edes elää nykyaikana. Mistään nykyajan jutuista puhumattakaan.
Niinpä. Jos ennen wanhaan olisi ollut älypuhelimia, ihan varmasti niitä olisi silloinkin käytetty.
Mulle on aivan yks hemmetin sama muuten, mutta arvostaisin kanssa matkustajana, jos siihen puhelimeen voisi laittaa kuulokkeet, jotta koko junavaunullisen ei tarvitse kuunnella mitään pellehermanneja tai ryhmähauta sitä kuutta tuntia. Kiitos.
Viikonloppuna annoin aikuisten tapahtumassa tylsistyneelle 3-vuotiaalle oman puhelimen että tämä voisi katsoa pipsa possua ja heti sain kuulla miten lapsesta tulee nyt puhelimenorja. Eipä vissiin tullut kuitenkaan kun ei jaksanut katsoa kuin yhden 4-5 min jakson.
Laiskaa vanhemmuutta, mutta aina ei jaksa.
Vierailija wrote:
Mulle on aivan yks hemmetin sama muuten, mutta arvostaisin kanssa matkustajana, jos siihen puhelimeen voisi laittaa kuulokkeet, jotta koko junavaunullisen ei tarvitse kuunnella mitään pellehermanneja tai ryhmähauta sitä kuutta tuntia. Kiitos.
Suurin piirtein samaa olin tulossa kirjoittamaan! En ymmärrä kuinka vaikea on opettaa, että joko käytetään kuulokkeita tai katsota mitään. Samaa oppia tarvitsisi myös monet aikuiset.
Vierailija wrote:
Laiskaa vanhemmuutta, mutta aina ei jaksa.
Onko vähemmän laiskaa vanhemmuutta jos lapsi tuijottaa 6 h ulos junan ikkunasta ja välillä vetää raivarit kun on tylsää eikä edes saa hyppiä junan penkeillä?
Vierailija wrote:
Laiskaa vanhemmuutta, mutta aina ei jaksa.
Pitkä junamatka on kuitenkin todennäköisesti poikkeustilanne, jossa nyt voinee joustaa. Mieluummin ne muksut katselemaan hiljaa kuulokkeilla jotain ohjelmaa siellä junamatkalla muiden ihmisten seassa kun huutamassa ja riehumassa tylsyyttä.
Kirjan lukeminen tms. on siitä huono vaihtoehto, että ei sekään ole muiden matkustajien mielestä välttämättä kovin mieltäylentävää kuunnella kuinka lennilokki etsii ystävää puiston muista eläimistä.
JOS vaan on kuulokkeet, on ehdottomasti parempi antaa katsoa rauhassa ohjelmia kuin häiritä kanssaihmisiä. Minusta esim. juna- tai lentomatka ei ole se paikka, jossa lasta opetetaan olemaan ilman virikkeitä. Muut pitää ottaa myös huomioon.
Joskus aikana ennen älylaitteita lensin 6h lennon jonkun perheen takana. Perheen äiti lorutteli, lauloi ja luki lässyttävällä äänellä kovaan ääneen lapsilleen lähes koko lennon ajan. Ehdottomasti hirvein lentokonekokemukseni. Mielummin kuuntelen vaikka kiukuttelua kuin jotain wannebe-soiliperkiötä vetämässä show’ta tunnista toiseen. Mutta älylaite kuulokkeilla on kyllä paras vaihtoehto kanssamatkustajien kannalta.
Mitäköhän ne lapset on ennen tehnyt? Junamatkat yleensä vietettiin yhdessä, pelattiin _yhdessä_ ristinollaa, äiti kertoi historiaa maisemista. Väillä sanoi että pelatkaa keskenänne tai syökää eväänne, että sai lukea kirjaa. Nykypäivänä lapsi hiljennetään puhelimella, että saa itse rauhallisesti selata puhelinta.
Muistathan kuulokkeet. Silloin ihan se ja sama.
Vierailija wrote:
Mitäköhän ne lapset on ennen tehnyt? Junamatkat yleensä vietettiin yhdessä, pelattiin _yhdessä_ ristinollaa, äiti kertoi historiaa maisemista. Väillä sanoi että pelatkaa keskenänne tai syökää eväänne, että sai lukea kirjaa. Nykypäivänä lapsi hiljennetään puhelimella, että saa itse rauhallisesti selata puhelinta.
No ennen se ensimmäinen matka kirkonkylää pidemmälle tehtiinkin joskus parikymppisenä.
Vierailija wrote:
Mitäköhän ne lapset on ennen tehnyt? Junamatkat yleensä vietettiin yhdessä, pelattiin _yhdessä_ ristinollaa, äiti kertoi historiaa maisemista. Väillä sanoi että pelatkaa keskenänne tai syökää eväänne, että sai lukea kirjaa. Nykypäivänä lapsi hiljennetään puhelimella, että saa itse rauhallisesti selata puhelinta.
Me ainakin matkustimme lapsuudessani pitkiä matkoja vain autolla. Siellä sai natista ja tapella niin paljon kuin jaksoi, kun ei häirinnyt ketään muuta. Lentokoneella ei omassa lapsuudessa matkustanut kuin jotkut harvat. Junalla kuljettiin Helsinkiin, mutta 30min junamatkalle ei tarvitse mitään tekemistä muutenkaan.
Eikä tosiaan ollut mitään vanhempien ja meidän yhteistä aikaa. Isä ajoi ja oli hiljaa. Äiti huusi meille aina tasaisin väliajoin, että turvat kiinni nyt ja jatkoi lukemistaan.
Itse en ainakaan näe mitenkään huonona, että on tekemistä vaikka 5-8h auto-/junamatkalla. Ei meillä ainakaan lapsi ole sitä koko aikaa koskaan jaksanut vain ruutua tuijottaa. Välillä on lukenut, piirtänyt, syönyt ja jutellut. Se älylaite on vain yksi tekeminen matkalle.
Vierailija wrote:
Mitäköhän ne lapset on ennen tehnyt? Junamatkat yleensä vietettiin yhdessä, pelattiin _yhdessä_ ristinollaa, äiti kertoi historiaa maisemista. Väillä sanoi että pelatkaa keskenänne tai syökää eväänne, että sai lukea kirjaa. Nykypäivänä lapsi hiljennetään puhelimella, että saa itse rauhallisesti selata puhelinta.
Jaa jaa, äiti hiljentää lapset ruualla että saa rauhassa tuijottaa kirjaa. Miksei äiti ollut läsnä teidän kanssa?
Koska valloilla on ajatus siitä että vanhemmuus ei saa missään nimessä olla helppoa eikä ainakaan äiti saa mennä koskaan helpoimman kautta. Pitää leikkiä, viihdyttää ja keksiä kehittävää toimintaa kaikkiin hetkiin ja puhelin on aivan liian helppo ratkaisu.
Vierailija wrote:
Laiskaa vanhemmuutta, mutta aina ei jaksa.
Joskus on tilanteita, että on pakko hoitaa asioita, mutta otettava lapsi mukaan. Kuten jonottaa terveyskeskuksessa, pankissa jne.
Joissain paikoissa asiaa mietitty ja lapsille on oma leikkinurkkaus virikkeineen, mutta kaikkialla näin ei ole. Seinääkö sen lapsen pitäisi sitten tuijottaa? Aikuinenkin kuitenkin ajankulukseen lukee lehteä tai puhelinta.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Mitäköhän ne lapset on ennen tehnyt? Junamatkat yleensä vietettiin yhdessä, pelattiin _yhdessä_ ristinollaa, äiti kertoi historiaa maisemista. Väillä sanoi että pelatkaa keskenänne tai syökää eväänne, että sai lukea kirjaa. Nykypäivänä lapsi hiljennetään puhelimella, että saa itse rauhallisesti selata puhelinta.
No ennen se ensimmäinen matka kirkonkylää pidemmälle tehtiinkin joskus parikymppisenä.
Junat oli ihan eri luokkaa, kuin nyt. Oulusta Lahteen, matka kesti 10 tuntia. Meinaatko, että kuljettiin kirkonkylällä?! 😂 Olin ala-asteella ku tuota matkaa tehtiin. Vanhin sisko alle kouluikäisenä. Autoja oli vaan varakkailla.
Koska joidenkin on pakko kiukutella siitä että lapsilla on nykyään nuutakin huvia kuin juosta kännissä olevaan isää karkuun lauantaisin.
Jo 80-lun alussa valitettiin että lapset istuu liikaa tv edessä.