Lapsille "vanhan ajan" kasvatus, vinkkejä?

Minut on kasvatettu vanhanaikaisesti. Ei se aina kivaa ollut mutta lopputulokseen olen ihan tyytyväinen. Koen että elämäni on hyvin sujunut. Vanhemmille ei sanottu vastaan, ei tullut mieleenkään. Tottelimme. Kohtelias käytös ja vanhempien kunnioittaminen oli itsestäänselvyys. Kaikenlaista ruokaa piti syödä eikä nirsoilla. Herkkuja sai harvoin ja vähän. Kotona piti osallistua kodin töihin. Koulutusta arvostettiin ja laiskottelua ei suvaittu. Panostettiin muutamaan kehittävään harrastukseen taipumustemme mukaan. Lapset ei olleet mitään keskipisteitä, mutta kuitenkin odotettiin vastuullista käytöstä. Itse asiassa vanhemmat ei juurikaan viettäneet aikaa meidän kanssamme vaan me lapset saimme aika vapaasti touhuta keskenämme kunhan läksyt ja kotityö hoidettiin. 

Olen koittanut siitä ottaa oppia omien lasten kasvatuksessa, mutta liian ankaran kurin olen jättänyt pois. Omat lapset on kaikki menestyneet elämässään ja kiittävät kasvatuksesta. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Kun kiellät, perustele - ja pidä kiinni siitä, että kiellettyä asiaa ei sitten tehdä.

Sama juttu, kun käsket. Äläkä käytä konditionalia (Toisitko lautasesi itse tiskikoneeseen, vaan selkeä TUO, ole kiltti).

Kun olet päättänyt, mitä tehdään, älä kysy mentäisiinkö nyt ulos tai haluaisiko lapsi (sitä tai tätä) vaan sano suoraa, että nyt mennään (tehdään, ollaan…)

Älä tukista, nipistä, anna luunappeja tai piiskaa. Vain siten opetat lastasikin, että toisia ei saa kiusata eikä vahingoittaa. 

Hali paljon, kerro että rakastat. Kehu kun on kehumiseen syytä. Moiti, kun on siihen syytä.

Avaa lapsillesi mahdollisuudet harrastamiseen, iän ja rahapussisi mukaan. Älä pety, jos he harrastukseen tutustumisen jälkeen eivät halua jatkaa.

Lue lapsille paljon, aina. Piirtäkää ja askarrelkaa yhdessä, laulakaa, leikkikää. 

 

Jep. Ei ole nähnytkään viime vuosisataa. Toi on ihan nykyaikaista kasvattamista.

Vierailija wrote:

Minut on kasvatettu vanhanaikaisesti. Ei se aina kivaa ollut mutta lopputulokseen olen ihan tyytyväinen. Koen että elämäni on hyvin sujunut. Vanhemmille ei sanottu vastaan, ei tullut mieleenkään. Tottelimme. Kohtelias käytös ja vanhempien kunnioittaminen oli itsestäänselvyys. Kaikenlaista ruokaa piti syödä eikä nirsoilla. Herkkuja sai harvoin ja vähän. Kotona piti osallistua kodin töihin. Koulutusta arvostettiin ja laiskottelua ei suvaittu. Panostettiin muutamaan kehittävään harrastukseen taipumustemme mukaan. Lapset ei olleet mitään keskipisteitä, mutta kuitenkin odotettiin vastuullista käytöstä. Itse asiassa vanhemmat ei juurikaan viettäneet aikaa meidän kanssamme vaan me lapset saimme aika vapaasti touhuta keskenämme kunhan läksyt ja kotityö hoidettiin. 

Olen koittanut siitä ottaa oppia omien lasten kasvatuksessa, mutta liian ankaran kurin olen jättänyt pois. Omat lapset on kaikki menestyneet elämässään ja kiittävät kasvatuksesta

Tämä onkin mun mielestä merkittävin ero nykyaikaan, että vanhemmat eivät olleet koko ajan läsnä. Miten nykylapset edes oppii sosiaalisuutta ja omatoimisuutta, kun vanhemmat on hääräämässä jopa kaverisuhteissa? 

Vierailija wrote:

Kun kiellät, perustele - ja pidä kiinni siitä, että kiellettyä asiaa ei sitten tehdä.

Sama juttu, kun käsket. Äläkä käytä konditionalia (Toisitko lautasesi itse tiskikoneeseen, vaan selkeä TUO, ole kiltti).

Kun olet päättänyt, mitä tehdään, älä kysy mentäisiinkö nyt ulos tai haluaisiko lapsi (sitä tai tätä) vaan sano suoraa, että nyt mennään (tehdään, ollaan…)

Älä tukista, nipistä, anna luunappeja tai piiskaa. Vain siten opetat lastasikin, että toisia ei saa kiusata eikä vahingoittaa. 

Hali paljon, kerro että rakastat. Kehu kun on kehumiseen syytä. Moiti, kun on siihen syytä.

Avaa lapsillesi mahdollisuudet harrastamiseen, iän ja rahapussisi mukaan. Älä pety, jos he harrastukseen tutustumisen jälkeen eivät halua jatkaa.

Lue lapsille paljon, aina. Piirtäkää ja askarrelkaa yhdessä, laulakaa, leikkikää. 

 

Tämähän on ihan normikasvatusta, ei mitenkään vanhaa aikaa. Ennen vaan lapset lähinnä kasvatti itseään kun saivat jo melko pieninä mennä ja tulla. Kouluu kuin käveltiin monta kilometriä ja jotkut jopa jo eskarissa. Nykyään kaikesta tulee lasu. 

Normaali välittäminen ja rakastaminen riittää sekä oikean ja väärän kertominen, käytöstapojen opettaminen sekä ruutuajan rajaaminen. Ei sen kasvatuksen mitään vanhanaikaista tarvitse olla jotta lapsista tulisi kunnollisia. 

 

 

Huomiotta jättäminen, tunteiden mitätöinti. Jos lapsi ei opi piilottamaan tunteitaan olet ollut liian pehmo. Pienelle lapselle opetetaan, että ei satu, vaikka sattuu. Siitä se lähtee.

Vierailija wrote:

Kun kiellät, perustele - ja pidä kiinni siitä, että kiellettyä asiaa ei sitten tehdä.

Sama juttu, kun käsket. Äläkä käytä konditionalia (Toisitko lautasesi itse tiskikoneeseen, vaan selkeä TUO, ole kiltti).

Kun olet päättänyt, mitä tehdään, älä kysy mentäisiinkö nyt ulos tai haluaisiko lapsi (sitä tai tätä) vaan sano suoraa, että nyt mennään (tehdään, ollaan…)

Älä tukista, nipistä, anna luunappeja tai piiskaa. Vain siten opetat lastasikin, että toisia ei saa kiusata eikä vahingoittaa. 

Hali paljon, kerro että rakastat. Kehu kun on kehumiseen syytä. Moiti, kun on siihen syytä.

Avaa lapsillesi mahdollisuudet harrastamiseen, iän ja rahapussisi mukaan. Älä pety, jos he harrastukseen tutustumisen jälkeen eivät halua jatkaa.

Lue lapsille paljon, aina. Piirtäkää ja askarrelkaa yhdessä, laulakaa, leikkikää. 

 

Tämä ja lisäksi: ole luotettava. Mitä ikinä lupaat, se pidetään, ehdoitta. Et voi luvata, että huomenna mennään Linnanmäelle ja aamulla suuttua lapselle ilmoittaen, että eipä mennäkään. Sinun antamasi lupaus ei ole ehdollinen ellet itse siitä jo lupausta antaessasi ehdollista tee.

Ota lapsi kaikkiin kotitöihin mukaan niin, että hänellä on vastuut ja niistä pidetään kiinni. Kotityöt kuuluvat kaikille, ne eivät ole äidin auttamista, eikä niistä makseta. 

 

Muistuta perheen maineesta, joka kärsii jos perseillään. Jokainen edustaa perhettään. 

 

Aikuisille ei väitetä vastaan. Myös naapuria totellaan, eikä haistatella. Jos naapuri on ilkeä: Keskisormea näytetään vasta selän takana ja käydään salaa viemässä postilaatikkoon hiekkaa tai lunta. 

 

Käytöstavat: Kiitä, niiaa/kumarra, katso silmiin, tervehdi jne. 

 

Vierailija wrote:

Kun kiellät, perustele - ja pidä kiinni siitä, että kiellettyä asiaa ei sitten tehdä.

Sama juttu, kun käsket. Äläkä käytä konditionalia (Toisitko lautasesi itse tiskikoneeseen, vaan selkeä TUO, ole kiltti).

Kun olet päättänyt, mitä tehdään, älä kysy mentäisiinkö nyt ulos tai haluaisiko lapsi (sitä tai tätä) vaan sano suoraa, että nyt mennään (tehdään, ollaan…)

Älä tukista, nipistä, anna luunappeja tai piiskaa. Vain siten opetat lastasikin, että toisia ei saa kiusata eikä vahingoittaa. 

Hali paljon, kerro että rakastat. Kehu kun on kehumiseen syytä. Moiti, kun on siihen syytä.

Avaa lapsillesi mahdollisuudet harrastamiseen, iän ja rahapussisi mukaan. Älä pety, jos he harrastukseen tutustumisen jälkeen eivät halua jatkaa.

Lue lapsille paljon, aina. Piirtäkää ja askarrelkaa yhdessä, laulakaa, leikkikää. 

 

 

Miltä kuulostaa johdonmukainen ja ohjaava kasvatus? Johdonmukainen kasvatus ei tunne moitteita. Siinä kerrotaan lapselle mikä on sallittua ja mikä ei, se myös perustellaan. 

Johdonmukainen ja ohjaava kasvatus sallii myös erheet. Lapsi ei opi ensimmäisellä kerralla.

Tärkeintä on, että lapsi oppii myös sen, että aikuinenkin voi olla väärässä. Eli lapsi ei ole ainoa osapuoli, jolta vaaditaan anteeksi pyyntöä. 

 Tutki amissien tsydeemejä.