Kuka auttaa jatkossa ikääntyviä ja/tai yksinasuvia?

Jatkossa jo taloudelliset (asumiskulut yms) seikat aiheuttaa sen että yhä useampi löytää kumppanin

Läheiset tai ei kukaan.

Kuka heitä nykyisin auttaa?

Vierailija wrote:

Jatkossa jo taloudelliset (asumiskulut yms) seikat aiheuttaa sen että yhä useampi löytää kumppanin

Eipä tuokaan mitään auta, jos se toinen on kykenemätön huolehtimaan edes itsestään. Jos mun isälleni sattuisi kotona jotain, niin ei muistisairas äitini osaa käyttää enää edes kännykkää. Äidille toki hyvä, että isä huolehtii hänestä, mutta toisinpäin ei - sattuneesta syystä - toimi. 

Ihan itse maksan kaikki kulut ja viulut ja teen 100% kotitöistä ilmaiseksi.

t yksin

Vierailija wrote:

Läheiset tai ei kukaan.

Kuka heitä nykyisin auttaa?

Sairastuin reumaan. Mies ei auta mitenkään, eikä lähellä asuvat sukulaiset. Yhteiskunta ei auta. Täällä ovat käyneet sosiaalityöntekijät katsomassa varmaan 15x olosuhteita, kun ambulanssikuskit ja sairaala ovat tehneet huoli -ilmoituksia. Mikään ei auta, koska "kunta säästää". Olen ottanut yhteyttä jopa kunnanjohtajaan, mutta hän delegoi asian aina jollekin muulle. Keskustassa on täysin ylimitoitettu palloiluhalli ottaen huomioon, että täällä asuu vaan vähän päälle 4 000 ihmistä. Siihen kaikki rahat ovat menneet. Paikkakunta siis Nousiainen.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Läheiset tai ei kukaan.

Kuka heitä nykyisin auttaa?

Sairastuin reumaan. Mies ei auta mitenkään, eikä lähellä asuvat sukulaiset. Yhteiskunta ei auta. Täällä ovat käyneet sosiaalityöntekijät katsomassa varmaan 15x olosuhteita, kun ambulanssikuskit ja sairaala ovat tehneet huoli -ilmoituksia. Mikään ei auta, koska "kunta säästää". Olen ottanut yhteyttä jopa kunnanjohtajaan, mutta hän delegoi asian aina jollekin muulle. Keskustassa on täysin ylimitoitettu palloiluhalli ottaen huomioon, että täällä asuu vaan vähän päälle 4 000 ihmistä. Siihen kaikki rahat ovat menneet. Paikkakunta siis Nousiainen.

On enemmän sääntö kuin poikkeus, että miehet eivät auta läheisiään.

Samoin on enemmän sääntö kuin poikkeus, että Suomessa urheilijat ja urheilu halleineen nostetaan jalustalle.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Läheiset tai ei kukaan.

Kuka heitä nykyisin auttaa?

Sairastuin reumaan. Mies ei auta mitenkään, eikä lähellä asuvat sukulaiset. Yhteiskunta ei auta. Täällä ovat käyneet sosiaalityöntekijät katsomassa varmaan 15x olosuhteita, kun ambulanssikuskit ja sairaala ovat tehneet huoli -ilmoituksia. Mikään ei auta, koska "kunta säästää". Olen ottanut yhteyttä jopa kunnanjohtajaan, mutta hän delegoi asian aina jollekin muulle. Keskustassa on täysin ylimitoitettu palloiluhalli ottaen huomioon, että täällä asuu vaan vähän päälle 4 000 ihmistä. Siihen kaikki rahat ovat menneet. Paikkakunta siis Nousiainen.

Tilanne ei ole mihinkään muuttumassa. Joten ihan sama se on tulevaisuudessa kuin nytkin. 

Palloiluhalli toki auttaa monia pitämään huolta itsestään ja harrastuksissa ei ole niin yksinäinen kuin kotona.

Ei minuakaan ole autettu yhteiskunnan ja sairaanhoidon puolesta millään lailla. Paskat housussa olen saanut olla silloin kun sairastuin. Apua ei saa edes sossun kautta. Itse olen ollut nuorempana kodinhoitajana ja auttamassa vanhuksia.

Ei kukaan auta, ne kipataan tunkiolle.

Artikkelissa puhuttiin sekä auttamisesta että yksinäisyydestä. Mä olen tuota Satua 3 vuotta nuorempi ja on ihan totta, että iän myötä ei ole enää niin nopea ja notkea kuin nuorena. Se nyt pitää mielestäni vain hyväksyä. Kun meillä tehtiin vesivahingon jälkeistä korjausremonttia, mä mietin, että olohuoneen yksi iso seinä olisi kiva saada tapetoitua. Se ei kuulunut tuon korjausrakentamisen piikkiin, joten mietin, keikunko itse korkeilla tikkailla vai teettäisinkö homman samalla firmalla, joka sitä korjausrakentamista asunnossani muutenkin sillä hetkellä teki. Päätin teettää ammattilaisella. Maksoihan se, mutta olen ihan tyytyväinen, että en edes yrittänyt tehdä itse. Mitä tulee Sadun mainitsemaan ruohonleikkuuseen, niin jossain vaiheessa on syytä miettiä, millaisessa asunnossa on mahdollista asua. 



Yksinäisyys on sitten toinen juttu. Satu kuitenkin itsekin sanoi, että hän ei enää jaksa tai innostu lähtemään minnekään. Tästä saa syyttää kyllä ihan vain itseään. Tilanne on toki toinen, jos liikuntakyky on jo niin heikko, että ei pysty lähtemään yhtään minnekään. Kyllä muakin väsyttää ja laiskottaa eikä aina innosta lähteä jonnekin, mutta se on kyllä silloin vain ja ainoastaan mun oma valintani ja päätökseni, jos en lähde. Jos haluan tavata muita ihmisiä, valitettavasti se tarkoittaa, että mun on poistuttava tuosta ulko-ovesta ja mentävä jonnekin, missä on muita ihmisiä. 



Jo pitkään yhteiskunnassa suuntaus on ollut se, että palvelut pitää ostaa. Kunnilta - tai hyvinvointialueilta - ei saa remppamiestä eikä ruohon leikkaajaa. Eikä juttukaveria. Nekin palvelut, mitä saa, on joka tapauksessa maksullisia. Ihan hyvä kuitenkin ihmisten miettiä jo riittävän ajoissa näitä asioita. Yleensä asumisratkaisua ja sitten vaikka sitä, miten paljon kotona voi olla erilaista tavaraa, jotta vielä vuosien päästäkin pystyisi itse siivoilemaan. Myöskin sitä, missä usein tarvittavia tavaroita kannattaa säilyttää. Tarkoitan, että mitkä tavarat on syytä pitää käden ulottuvilla kaapeissa ja mitkä taas voivat olla ylähyllyllä. Sairastuin nivelreumaan vähän päälle kolmekymppisenä ja koska tähän sairauteen ei ole olemassa parantavaa hoitoa,mulle on ollut itsestäänselvää, että omatoimisessa pärjäämisessä tulee olemaan haasteita. Niihin haasteisiin vaan on syytä varautua ajoissa esimerkiksi erilaisten apuvälineiden suhteen.