Ahdistaa asua kimppakämpässä

Tulen kämppisteni kanssa toimeen (pariskunta, jonka kanssa jaan omakotitalon) ja pariskunnan nainen on yksi parhaista ystävistäni ja hänen poikaystävänsäkin kanssa tulemme erinomaisesti toimeen.

Mutta fakta on, molemmat ovat autistisia ja mä joudun olemaan jatkuvasti varpaillani.

Kävin treffeillä erään miehen kanssa ja haluaisimme tavata useammin, mutta työvuoromme ei mene yksiin, mutta mä teen töitä etänä ja hän voisi tulla vapaapäivinään tänne.

Ongelmaksi koituu kämppäkaverit, jotka eivät anna mun tuoda tänne ketään ilman, että tutustuvat mahdolliseen kumppaniini ensin.

Mä kuitenkin maksan puolet vuokrasta ja nyt olen vielä ainoa, jolla on työpaikka ja musta tuntuu, että olen vieraana omassa kodissani.

Kämppiksillä on eteisessä useampi pari kenkiä, kun mulla taas tasan yksi. Kävin vapaapäivänäni ostoksilla ja käytin eri kenkiä kuin mitä normaalisti, ja kun pääsin kotiin, kämppikseni kiikutti mun kengät suorinta tietä mun huoneeseen.

Jos unohdan shampoopullon kylpyammeen reunalle, niin siitäkin kauhee haloo.

Toissapäivänä sisällä oli 15°C lämmintä ja kauhean tappelun jälkeen suostuivat laittamaan lämmityksen päälle puoleksi tunniksi, mutta kun eilen heidän oli kylmä, lämmitys meni heti päälle pariksi tunniksi.

Muutto ei tule kysymykseen, sillä vuokrasoppari on elokuuhun asti, eikä tässä maassa ole rahallisesti kannattavaa elää yksin.