Verrataanko teitä vanhempiinne?
Saan usein kuulla olevani vanhempani näköinen ja jo silloin kun olin lukiossa jotkut ihmiset arvuutteli että alanko opiskella samaa alaa kuin vanhempani. Kun en, ja aloin opiskella sairaanhoitajaksi, alkoi ihmettelyt että miksi ihmeessä en halunnut samalle alalle kuin vanhempani. Ehkä siksi, että olen minä?
Kommentit (4)
Ei. Kukaan ei ole koskaan arvostellut opiskelu- ja uravalintojani, eikä verrannut minua vanhempiini. Se olisi vähän outoa, koska tätä uravalintaa ei ollut vielä olemassa silloin, kun vanhempani olivat nuoria.
Eipä yleensä verrata.
Olen kyllä huomannut että ihmisen vertaaminen hänen vanhempiinsa on merkki vertailijan jälkeenjääneisyydestä. Tuota vanhempiin vertailua tapahtui vain silloin kun olin lapsi ja asuin peräkylällä. Silloinkin vertailija oli aina joku yksinkertainen kääpä. Aikuisiällä ja tuttavapiirin vaihtuessa ihmisiin joilla on ajatustoimintaa, vanhempiin vertailu on loppunut.
Biologiseen isään, että olen muka saman näköinen hänen kanssaan. Ilmeisesti vain näiden ihmisten mielikuvituksessa koska olen enemmän äitini näköinen. Varsinkin lapsena ja teininä oli ahdistavaakin kun ihmiset tuli sanomaan että kyllä sä olet sitten ihan isäsi näköinen, tarkoittaen biologista isää. Miksei lapsen voi antaa olla vaan ihan itsensä näköinen?