Miten teillä toimii etäsuhde?

Miksi kutsuisit deittisi luoksesi, jos aikomus on mennä salille?

Itselläni on etäsuhde, mutta nähdään niin harvoin ettei suunnitella muita menoja siihen. Oltu yhdessä jo vuosia. 

up?

Vierailija wrote:

Miksi kutsuisit deittisi luoksesi, jos aikomus on mennä salille?

Itselläni on etäsuhde, mutta nähdään niin harvoin ettei suunnitella muita menoja siihen. Oltu yhdessä jo vuosia. 

Nykypäivänä voi tehdä etätöitä mistä vaan, eli hyvin voisi olla deitin luona vaikka toisella puolen Suomea pidempäänkin

Takavuosina tuli oltua noin kolme vuotta etäsuhteessa. Nähtiin n. kolmena vkloppuna kuukaudessa. Yleensä se vkloppuaika tuli tietysti vietettyä hyvinkin tiiviisti yhdessä. Lenkkeilyä, leffoja jne. Heti kun muutettiin yhteen, koko homma kaatui parissa kuukaudessa. Ikinä en enää asustaisi kenenkään kanssa saman katon alla.

Meillä myös etäsuhde, missä itseäni kiusaa juuri tämänkaltainen dynamiikka. Ollaan useimmiten viikonloput yhdessä ja mahdollisesti pari arkipäivää myös (miehellä mahdollisuus olla myös arkena luonani). 

En pidä etäsuhteesta, koska aina tuntuu siltä, että on erikoisjärjestely päällä. Ei voi joustavasti molemmat tarvittaessa harrastaa omia juttujaan ja tavata sitten illalla sohvannurkassa, vaan aina pitää suunnitella yhteinen ohjelma viikonlopuksi, ja usein jättää omia asioita kesken kotiin, kun lähtee miehen luokse. Vastaavasti kun mies on luonani, pitää keskittyä niihin yhteisiin juttuihin, vaikka olisi omia asioita, jotka pitäisi hoitaa ja pyörivät mielessä. Omia menoja voi sopia myös vain kalenterista katsomalla onko kotona, koska joka toinen viikonloppu on "poissa omasta elämästä", kun on miehen kaupungissa.

Nyt, noin kuuden vuoden edestakaisin reissaamisen jälkeen, itselleni on tullut totaalinen stoppi, enkä saa itseäni lähtemään miehen luokse parin sadan kilometrin päähän oikein millään. Kumpikaan ei ole halukas muuttamaan omasta kaupungistaan. En tiedä, pystynkö näkemään järkeä reissaamisen jatkamisessa, jos se on ainoa mahdollinen tulevaisuus. En koskaan ole ajatellut että etäsuhde olisi hyvä ja toimiva ratkaisu itselleni pidemmän päälle, ja olen miettinyt olisiko pitänyt ymmärtää olla aloittamatta koko suhdetta, kun emme asu lähempänä toisiamme. Mutta onhan sekin raskas ajatus, kun toinen on kuitenkin tärkeä ja läheinen ihminen. Että kyllä niitä omia tarpeita ja ajatuksia vaan kannattaa pohtia ennen suhteeseen ryhtymistä, ja miettiä tarkkaan mitkä asiat ovat itselle hyvinvoinnin kynnyskysymyksiä. Vaikka toisaalta, mistä sitä tietää mitä tulee tapahtumaan, ennen kuin se on tapahtunut. En alun perin tiennyt, että kevyenä tapailuna alkanut suhde muuttaa luonnettaan ajan kanssa, tai ettei kukaan aio muuttaa mihinkään, emmekä muutenkaan varmaan voisi asua saman katon alla erilaisista elintavoista johtuen. Tämä selvisi vasta tutustumalla ihmiseen, ja samalla selvisi ne kaikki positiiviset ja ihanat asiat, joista johtuen toisen haluaa pitää elämässään.