Isovanhemmat! Kuinka usein näette lapsenlapsia?

Ei ole lapsenlapsia. Valitettavasti omat lapset tajusivat 1990-luvun aikaan, että Suomessa ei uskalla hankkia lapsia. Jäimme molemmat vanhemmat työttömyksi ja jouduimme vaikeuksiin asuntovelan kanssa. Lapsiperheköyhyys tuli lapsille todeksi mitä ikävimmällä tavalla, kun ei ollut varaa edes koulun vaatimiin luistimiin ja suksiin.

Luultavasti keskimääräistä enemmän.  Neljä lastenlasta, joista kaksi muutti opiskelujen takia toiseen kaupunkiin.  Pidetään yhteyttä monin tavoin kuitenkin.

Kaksi jäi tänne kotipaikkakunnalle, ja vähintään kerran viikossa tavataan toisiamme.  Autan heitä aina tarvittaessa, vaikka eihän se auttaminen heidän nyt jo aikuisia ollessaan juuri muuta ole, kuin että annan rahaa johonkin isompaan hankintaan tms.  Joskus teen kotiruokaa, jota laitan heille eväsrasioihin mukaan, että saavat töihin evääksi.  Poikia kun ovat, niin se ruokapuoli tuppaa heillä olemaan sitä pitsaa ja semmoista.  

Minun lastenlapset on aivan ihania.  Onneksi ovat olemassa.  Ja onhan tuon ikäisistä pojista jo kaikenlaista apua minullekin.  

Keskimäärin kerran vuodessa.

Noin kerran kuukaudessa, kesällä useamminkin. Välillä ovat yön tai kaksi (kesällä pidempäänkin), mutta ainakin nähdään vähintään kuukausittain. WA-viesteillä ja puheluin pidetään muutenkin yhteyttä.

2 alle 10v lapsenlasta.