Lesoilinko/leuhkinko liikaa?

Kaverini ja minä pidetään eräästä bändistä. On joskus aikoinaan keikkaillut Suomessa, muttei ole näillä näkymin tänne tulossa.

Kaverini kuuntelee bändiä jopa fanaattisesti ja harmittelee, kun ei pääse katsomaan sitä muualle ja edelleen muistelee keikkaa, minkä on nähnyt joskus Suomessa. 

Varasin itse siskoni kanssa reissun nyt ulkomaille ja saatiin myös varattua lippu kyseisen bändin keikalle.

Kerroin jokusia päiviä sitten, että olen menossa siskoni kanssa katsomaan tuota bändiä Belgiaan ja liput on hommattu. Ystäväni suuttui. Sanoi, että "Ok." Yleensä ei koskaan vastaa mihinkään noin lyhyesti tai ilman hymiöitä. 

Sen jälkeen hänestä ei ole kuulunut pihaustakaan. Yleensä jutellaan päivittäin monta kertaa ja selitetään kaikista arjen tapahtumista ummet ja lammet. Sen takia ihmettelinkin reaktiota, ettei vastannut mitään reissukertomukseeni. Ei siihen nyt mitään ihmeellistä olisi edes tarvinnut vastatakkaan.

On harmitellut tätä ennen kuitenkin, kun valittelee kun ei ole rahaa mihinkään ja haluisi joskus esimerkiksi ulkomaille. Ei ole käynyt aiemmin. 

Mietin vaan, leuhkinko jotenkin liikaa? En sanonut kuin yhdellä lauseella varanneeni matkan ja näkeväni sen samaisen bändin. Taisin kuitenkin jollain lailla pahoittaa toisen mielen, kun suutahti. Olinko itse vähän törppö? Olisiko oikeastaan pitänyt jättää sanomatta mitään? 

Teinimeininkiä, mutta olkoon. Ollaan kyllä 32-vuotiaita jo.