Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka menevät töihin vanhempainvapaan jälkeen ei-taloudellisten seikkojen takia?
29.12.2006 |
Olen miettinyt, että ovatko Suomen kaikki naiset niin halukkaita olemaan kotona siihen asti, että jokainen lapsista täyttää kolme vuotta, jos se vain taloudellisesti olisi mahdollista? Onko ketään muuta, jolla taloudellisesti olisi kyllä mahdollista, mutta ei vain muuten halua jäädä kotiin. Itse olen niin älyllisesti ja työhön suuntautunut, että en voisi kuvitella olevani kotona. Lisäksi olen todellinen sisäihminen, lähes inhoan ulkoilua, joten mielestäni on parempi, että lapsi saa kunnon ulkoilun hoidossa kuin että joutuisin pakottamaan itseni ulkoilemaan joka päivä monen vuoden ajan.
Muita, joilla syyt työhön paluun muita kuin taloudellisia?
Kommentit (21)
että Suomessa näyttää olevan hyväksyttävää palata töihin vain taloudellisten seikkojen takia (vaikka niihin voi usein itse vaikuttaa). Itse aion kuitenkin olla niin rehellinen, että kerron todellisen syyn, vaikka varmaans sataakin p**a niskaan. Olisi vain mielenkiintoista tietää onko täällä ketään muuta, joka EI jää kotiin, vaikka taloudellisesti olisi mahdollista?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on perintöä, jota olisin voinut syödä kotona ollessa, mutta halusin töihin, koska se, mitä nyt teen, vaikuttaa siihen, minkälaiset uramahdollisuudet minulla on lapsen ollessa jo iso. Ajattelen siis reilun kymmenen vuoden tähtäimellä työtilannettani ja päätin, että töihin haluan.
Teen lyhyttä työpäivää tosin.
Omassa tuttavapiirissäni lähes kaikki akateemisesti koulutetut naiset ovat palanneet töihin melko varhain. Osalla on mies ollut hetken kotona ja sitten lapsi on aloittanut hoidossa.
Siksi uskon, että kotiinjäämisellä on myös muita syitä usein kuin lapsen etu. jos on matalapalkka-alalla, missä ei ole kummoisia uranäkymiä, niin miksei jäisi kotiin hoitamaan lapsia. Aivan mielekäs valinta. Jos taas on monen vuoden koulutus takana, niin miksi jäisi kotiin katsomaan, kuinka miehet ja lapsettomat vetävät uralla ohi.
vamhempainvapaa loppu ja työhön paluu edessä. En voi kuvitella viihtyväni kolmea vuotta kotona kun tää äitiyslomakin on tehnyt välillä tiukkaa.
olen siis tehnyt 3-4pvää viikossa töitä. hattua nostan kotiäideille, jotka jaksavat vuodesta toiseen hoivata, siivota, kokata ym ym ym! meillä hoitaja tullut kotiin, joten on ollut suht helppoa käydä töissä.
mutta aika pian joka tapauksessa. Esikoinen on ollut kotihoidossa yli 3v, toinen ei tule olemaan edes kahta vuotta. Rajansa kaikella. En yksinkertaisesti jaksa olla enää kotona. En mä ole ajatellut, että tämä olisi harvinaista. Mun kaveripiirissä melkein kaikki on mennyt töihin lapsen/lasten ollessa noin vuoden. Syynä raha ja " pään hajoaminen" , noin 50-50.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin huonolla tuulella kun mies tuli töistä kotiin. Verkostoja (siis lapsen hoitoon) meillä ei ole. Mummot kaukana ja kummit töissä. Kaikki kärsivät tilanteesta. Äidin olotila kun vaikuttaa koko perheeseen.
Töissä kerroin ihan suorasanaisesti, että halusin töihin etten tule pöpiksi. Ei tullut sellaista tunnetta, että sitä jotenkin paheksuttaisiin. Ehkä tuo suhtautuminenkin on alakohtaista, tiedä häntä.
Lapsemme on vilkas ja touhukas rohkea poika, joten hoitopaikkaan vein hänet hyvillä mielin; touhua ja tekemistä riittää taatusti enemmän kuin minä hänelle keksisin. Jos olisi ollut kovin " riippuvainen" ja herkempi olisin voinut päätyä kotiin jäämiseen. Mutta sittenkin olisi pitänyt löytyä jotain " puistotäti-systeemiä" tms. jonne olisi vähäksi aikaa voinut lapsen jättää.
joten sitä tylsää kotona notkumista ei minulla ollut. Nyt on kuopus 2,5 ja enää en kovin kauan jaksaisi. Jos olisin notkunut ensin yhden kanssa 3 vuotta ja sitten toisen kanssa saman kakun, olisin varmaan tylsistynyt kuoliaaksi. Nyt on kahden kanssa ollut sen verran vipinää ja olen saanut käyttää päätäni taloremppaan ja opintoihin, että ei ole samalla lailla alkanut ahdistaa.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja taloudellisesti tässä järjestelyssä ei ole mitään järkeä.
Jos taas ympyrät on sellaiset, että ainoa oikea tapa on hoitaa kaikki kouluikään kotona, tuskin siellä ymmärretään näitä vuoden ikäisen " vauvan" hoitoon viemisiä.
Olisipa ihanaa kun voitaisiin ymmärtää että kaikille ei sama valinta ole paras.
Itse tulen kanssa menemään töihin äitiysloman päätyttyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorin tosin 2,5 vuotta. Perheen kokonaisedun takia oli mentävä töihin. Puhtaasti rahaa ajatellen oltaisiin teoriassa pärjättä just ja just.
t: molemmat vanhemmat kotona ja hyvin pärjätään minimituloilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eipä se tuokaan kovin hyvää mallia lapsille anna ettei kumpikaan vanhemmista ole kiinnostunut töitä tekemään vaan yhteiskunnan varoilla elellään omasta tahdosta... tapansa toki kullakin.
Miehesi tilanne on sitten ihan ymmärrettävä. Mutta ymmärtänet myös että jonkun siellä töissäkin on käytävä, esim. ap:n, jotta sinä ja miehesi voitte keskittyä siellä kotona olemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moralisointia päätöksestä kuulen usein.
Meillä on molemmilla hyväpalkkainen, hyvä haastava työ, mutta kun sellaista on tehnyt tarpeeksi kauan, se ei enää tunnu niin ihmeelliseltä. Pieni lapsi on suuri ihme mihin tahansa työhön verrattuna. Ainutkertainen.
Menin töihin molempien lasten ollessa 10 kk.
...siihen asti olen kotona. Mun mielestä on miehenkin hyvä olla lasten kanssa kotona. Miten nämä muut perheet, joissa ei ole taloudellista pakkoa töissä käyntiin, aikooko miehet jäädä kotiin edes muutamaksi kuukaudeksi?
mutta halusin silti hoitaa kotona molemmat. Meillä lapset ovat ulkoilleet puistotädillä aamupäivät, koska itsekään en aina jaksa siellä hiekkalaatikolla kökkiä...
En olisi kyennyt laittamaan hoitoon aiemmin, varsinkin kun tiesin, että mitään pätevää syytä siihen ei olisi ollut. Taloudellisen absoluuttisen pakon joten kuten tajuan, mutta en muuta.