Paljonko enemmän miehenne maksaa sinun/perheen menoja, kun jäit kotihoidontuelle?
Nämä raha-asiat tuntuu olevan ikuista kädenvääntöä. Vanhempainvapaalla maksoimme vielä lähes puoliksi yhteiset menot ja kumpikin omansa, kun sain suht hyvää päivärahaa, ja minulla on säästöjä. Nyt mieheni ei olisi innokas maksamaan sen enempää, vaikka jäin kotihoidontuelle eikö tuo tuki kuntalisineen riitä edes omaan puoliskooni asumiskuluistamme (ihan basic kerrostalokämppä Hgissä), saati sitten muihin yhteisiin menoihin tai omiin harrastuksiin, ostoksiin, eläkevakuutukseen tms. Ei tunnu reilulta, että hoidan yhteistä lastamme kotona omia säästöjäni poltellen, kun mies samaan aikaa tienaa n. 3.200 eur/brt. Hänellä tosin on vanhoja opintolainoja eikä säästöjä.
Miten te muut olette ratkaisseet nämä raha-asiat oikeudenmukaisella tavalla?
Kommentit (27)
meillä ei ole sinun rahat ja minun rahat vaan vain meidän..
Olisi hullua minusta jos laittaisimme kaiken puoliksi silloinhan käytännössä miehellä olisi aina enemmänrahaa käytössään ja minulla ei koskaan edes karkkipatukan vertaa...
Kyllä minusta perhettä tulee pyörittää yhtenä ja silloin kaikki mikä on minun on myös mieheni ja samoin toisinpäin. Onhan lapsetkin meidän yhteisiä ja silloin myös ruoan ja vaateiden ym hommaaminenkin kuuluu molemmille... ääh se mitä ajan takaa on vaikea selittää kirjoittamalaa. mutta kumminkin meillä kaikki on yhteistä niin lapset velöat kuin ruoat ja rahat.
miehen luottokorttien rinnakkaiskortit, joilla ostelen ilman käyttörajoituksia. Kotihoidontuki ja lapsilisä tulevat tililleni ja käytän niitä jos tarvitsen joskus ottaa vähän käteistä.
Minähän hoidan yhteistä lastamme kotona, jolloin en voi tienata, näinollen työssäkäyvä maksaa. Ei asia ole meillä edes mietityttänyt, olemme, mies sekä minä, samaa mieltä.
tosin tulomme ovat olleet aina suunnilleen yhtä suuret, myös hoitovapaalla ollessani, sillä tein töitä kotona. Meillä mies olisi löyhäkätisempi, minä nuuka.
Itselleni oli myös tosi vaikea paikka jäädä kotihoidontuelle joka ei riitä edes oman kuukausittaisen lainaosuuteni maksamiseen. Olen tottunut siihen että meillä on molemmilla oma raha vaikka kaikki maksetaankin puoliksi, tai maksettiin...
Nyt siis mennään näin että mies maksaa tililleni joka kk 250¿ josta ostan ruokaa ja pistän osan lainatililleni ym. Mies maksaa kaikki laskut, omat lainansa, vastikkeet, sähkölaskut, auton, kaiken. Monta kuukautta ollaan menty näin ja nyt vasta alan sopeutua siihen ettei mulla ole omaa rahaa ja että mies " joutuu" maksamaan kaiken. Miehelle tämä ei ole ongelma ja alkuun jouduimme käymään monet keskustelut asiasta, mies joutui vakuuttelemaan minulle että tämä järjestely on ok.
Tämä kestää aikansa kunnes palaan töihin. Suunnitelmissa on tosin toinen vauva joten saa nähdä milloin palkka sitten juoksee taas...
Tilejä on yhteensä kolme, yksi säästötili ja kaksi käyttötiliä, käyttöoikeus kaikkiin ja minä maksan laskut ja siirtelen rahaa tililtä toiselle tarpeen mukaan. Mies ei käytä rahaa juuri lainkaan, korkeintaan autoa tankatessa ym. Eli ei siis ongelmaa liittyen siihen kuka maksaa laskut/kenen rahoja käytetään.
Tosin teen keikkaa tässä ohella ja käteen jää kotihoidontuen lisäksi n. 600e/kk. Joskus jo tuleen enemmän keikkaa/rahaa siirrän miehen tilille lainoja varten " exrtraa" .
Ihan syystä että hän on ollut seurustelumme ajan opiskelija.
on yhteiset rahat ja yhteiset tilit, eli ei tavallaan puoliksi olla maksettu mitään. Eikä se onnistuisikaan kun meillä on niin suuret tuloerot, että jos olettaisi mun maksavan puolet kaikesta niin ei tälläieen taloon ym. elämäntyyliin olisi varaa. Lainaa kun lyhennetään 2000 euroa kuukaudessa ja mun kk tulot oli töissä ollessa 1700 euroa, pienenä esimerkkinä tämä siis.
Vierailija:
Tilejä on yhteensä kolme, yksi säästötili ja kaksi käyttötiliä, käyttöoikeus kaikkiin ja minä maksan laskut ja siirtelen rahaa tililtä toiselle tarpeen mukaan. Mies ei käytä rahaa juuri lainkaan, korkeintaan autoa tankatessa ym. Eli ei siis ongelmaa liittyen siihen kuka maksaa laskut/kenen rahoja käytetään.
Meillä on yhteinen tili ja yhdessä aina neuvotellaan ostoista. Toki molemmat tekevät heräteostoja, vaateostoja ym., mutta kalliimmista ostoksista neuvotellaan aina yhdessä.
Säästimme ennen lapsen syntymää niin, että elintaso säilyi kotihoidontukikaudella ihan entisellään.
Meillä tällainen järjestely toimii hyvin.
olisin mennyt töihin, jos mies olisi maksattanut minulla jotain.
Kas, ei halunnutkaan laittaa lasta vauvana hoitoon eikä jäädä itse kotiin.
Jos olisi ollut halukas laittamaan lapsen hoitoon, olisin kyllä vähän ihmetellyt, millaisen ukon otinkaan arvomaailmaltaan itselleni.
Vaikka mä antaisin ne kaikki suoraan mun miehelle ni eihän se ole kuin murto osa kaikista meidän menoista. Mies siis maksaa lähes kaiken. Mä annan 250 vuokraan ja maksan oman puhelinlaskun. Loput sit " hurvittelen" , ostan karkkia, lääkkeitä, ruokaa ym. Ei mun ois pakko antaa vuokraan yhtään mut sit ne rahat menis ruokaan ja vaippoihin kuitenkin. Tulojen mukaan meillä on aina maksettu. Esim kun olin töissä en silloinkaan maksanut puolta vuokrasta koska tienasin paljon vähemmän kuin mies. Jos mun rahat loppuu kesken kuukauden niin mies joutuu sit jokatapauksessa elättämään lopun kuun. Ikinä ei olla rahasta tapeltu. Asuminen maksaa aina ja sille ei mitään voi. Jos nainen on kotihoidontuella ja mies tienaa rutkasti ni aika veemäinen äijä saa olla jos ei suostu ottamaan päävastuuta laskuista. Takuulla sellainen suhde ei pidemmän päälle kestä.
Vierailija:
mieheni ei olisi innokas maksamaan sen enempää, vaikka jäin kotihoidontuelle eikö tuo tuki kuntalisineen riitä edes omaan puoliskooni asumiskuluistamme (ihan basic kerrostalokämppä Hgissä), saati sitten muihin yhteisiin menoihin tai omiin harrastuksiin, ostoksiin, eläkevakuutukseen tms. Ei tunnu reilulta, että hoidan yhteistä lastamme kotona omia säästöjäni poltellen, kun mies samaan aikaa tienaa n. 3.200 eur/brt. Hänellä tosin on vanhoja opintolainoja eikä säästöjä.
Mistä te tämmösiä " miehiä" löydätte, jotka ei tajua että perhe on yhteinen projekti ja vastuu siitä myös yhteinen?
Mä en ylipäätään ymmärrä, että miten perhe-elämää elettäessä ylipäätään voi erotella sun ja mun rahat.
No, eipä mun onneksi tarvi ymmärtääkään, meillä se onkin itsestäänselvyys.
Koita puhua miehellesi järkeä ja sitä, mitä on vastuunotto perheestä!
Eli mies maksaa kaiken.
Meillä on tosin aina ollut yhteiset rahat, eikä kumpikaan koe tätä järjestelyä mitenkään huonona. Mies tykkää, kun minä olen kotona, eikä siis valita omaa osaansakaan :)
Itse en voi ymmärtää teitä, joilla lapsia miehen kanssa, joka ei suostu tinkimään omasta elintasostaan lasten synnyttyä. Miksi se on monissa perheissä aina vain se nainen, joka kärsii omassa tilipussissaan sen, että rahatilanne muuttuu perhekoon kasvaessa???
Mitä helvetin järkeä tehdä lapsia sellaisten pentujen kanssa, jotka eivät osaa tai halua ottaa taloudellista vastuuta omien lastensa elatuksesta?
Tuntuisi kyllä tosi oudolta jos mun pitäisi antaa kuukaudessa puolet vuokrasta miehen tilille ja maksaa joka toinen kerta kaupassa jne. Sehän on ihan vastanaineiden hommaa :o
Lisäksi on sitten yhteinen tili, jolle on maksettu tulojen suhteessa, mutta ei sinnekään koko palkkaa. Niin ja asuminen puoliksi, koska maksetaan 50/50 omistamaamme asuntoa.
Normaaliaiakana tää on ollut kannaltani edullinen järjestely, mutta nyt ei tietysti.
Toisaalta kuten sanottua, mulla on vähän säästöjä ja omaisuutta, mitä miehellä ei, ja on tavallaan hassua, jos se joutuu mua ja lasta elättääkseen suunnilleen laiminlyömään omat opintolainanmaksunsa samalla kun mulla olis varoja, joskaan ei tuloja.
Käytän toki elämiseen myös hoitorahan ja muut tuet. Mies maksaa aina ja tämä on tasaarvoa koska minä olen kotona ja katson että puolet miehen palkasta kuuluu minulle.
Eli meillä tälläinen tilanne. Mies yksityisyrittäjä, töissä 10-22/ 6pv/vko. Eli kotityöt minun tehtävä, olen kotona tai töissä. Ja olen ollut kotona esikoisen syntymästä lähtien (05/04), kuopus 07/06. Eli minä maksan mitä pystyn, nyt tosin äippärähalla joka on kohtuuhyvä, eli tällä hetkellä enemmän ja sitten kotihoidontuella maksan vähemmän. Ja jos haluan, voin olla kotona sittenkin kun kuopus 3v.
En edes halua tietää mitä ruljanssia olisi viedä kaksi lasta hoitoon, käydä töissä, kaupassa, tulla kotiin ja siivota ja laittaa ruokaa vielä illat. Se mitä mies tekee, on kuskaa meitä autolla kauppaan, joskus käy itse, vie roskat AINA. Jos olisin töissä, veisi lapset aamulla hoitoon. Ja meillä mies on YLPEÄ siitä että huolehtii perheensä hyvinvoinnista. Missä noita itsekkäitä miehenkuvatuksia oikein kasvaa???
sieltä menee lainat ja sähköt ja laskut. Loput menee sitten ruokaan ja lasten tarpeisiin. Sen jälkeen kumpikin laittaa sitten sieltä itselleen sen, minkä tarvitsee. Jos ei mene kaikki, laitetaan se säästöön toiselle tilille.
Hyvin toiminut, eikä ole rahasta tarvinnut riidellä.
Oikeudenmukainen ratkaisu olisi ehkä menojen jakaminen tulojen suhteessa? Tai sitten niin että molemmille jää käyttörahaa yhtä paljon?