Puhutteko lapsillenne epäystävällisemmin kuin esim kavereillesi tai miehellesi?
Annoin miehelleni esimerkin siitä, miten yleensä kuulen kavereideni lapsilleen puhuvan (" mene nyt siitä hinkkaamasta, älä nyt norkoa siinä, ala nyt painua, mitä sä taas siinä toljotat, häivy!" ) - ja hän oli aivan pöyristynyt. Ja sanoi, ettei ikinä ole edes ajatellut puhuvansa omille lapsilleen (5v ja 7v) samalla tavalla. Hänen mielestään lapsille pitää puhua ystävällisesti.
Useimmat kaverini taas kertovat säännöllisesti lapsilleen, kuinka suurta riesaa heistä on ja miten " te perkele ette jätä mua rauhaan ollenkaan" .
En ole koskaan kuullut ennen kenenkään vanhemman sanoneen noin, kuten mieheni. Onko hän todella poikkeus - vai ovatko omat kaverini poikkeuksellisen inhottavasti lapsilleen puhuvia?
Kommentit (10)
käytän ehkä liikaakiin hellimissanoja, esim. Mee nyt kulta leikkimään. Rakas, laita se yökkäri jo päälle. Oli muita paikalla tai ei.
Yleensä sanon lapsille tosi nätisti sen, että haluan vaikka jutella rauhassa jonkun ystävän kanssa. Esim. " Meettekö, murut, vähäks aikaa leikkimään keskenään, niin äiti saa jutella rauhassa?" Ainakin meidän lapsiin tehoaa, kun sanoo nätisti. Yleensä.;) En koskaan kiroile lasten kuullen enkä muutenkaan pura heihin omaa pahaa oloa.
Oli muuten aivan kuin mun suusta tuo kolmosen viesti! Heh!=)
Jos ette nyt jumalauta mene sinne sänkyyn ja ala nukkua, niin isä vetelee remmistä kun tulee kotiin.
En usko, että heillä tosiasiallisesti käytetään tätä ko kuritusvälinettä.
Olen aina lievästi sanoen ahdistunut kuullessani tuollaista, mutta omat sisarukseni ovat viljelleet samantyylisiä kommentteja omien lastensa kanssa. Siskoni legendaarisin lause taaperoille oli: Onko teidän PAKKO olla aina noin paskoja!
miehellä on siis lapsia, meillä ei yhteisiä.
mies ei kyllä ikinä kiroile tai uhkaile. Kyllä se omasta kasvatuksesta tulee tuo kielenkäyttö. Mun porukat puhuu aika törkeesti aina ja joka toinen sana on kirosana. Pitäis tsempata omaa kielenkäyttöä ku lapsiki kohta rupee puhetta enemmän ymmärtämään. En mä muille koskaan huuda kuin omalle lapselle.
Vierailija:
En mä muille koskaan huuda kuin omalle lapselle.
Me kun ollaan tässä pikku hiljaa mietitty yhteistä lasta, niin tulee tätä kasvatuspuoltakin pohdittua.
Uskon että tavat periytyvät.
Ystäväni taas on juuri kuvailemaasi tyyppiä ja hänen lapsensa aivan kamalia rasavillejä!
Vain yhdessä perheessä olen huomannut, että lapsille puhutaan hämmästyttävän nätisti - siis ei tiuskita koko ajan.
Uskon kuitenkin, että kaverini rakastavat lapsiaan. Useimmat heistä ovat saaneet jälkikasvunsa ihan suunnitellusti, avioliitossa ja kaikkea.
Mieheeni puran oloa, jos olen tosi väsynyt, mutta lapsiin en ikinä.