Syysmasennus
Syysmasennus on taas iskenyt pahasti. Tai oikeastaan normaali masennus ja pessimistinen elämänasenne on saanut lisää kierroksia. Rotsi pikkuhiljaa täysin tyhjä ja näköalaton olo jatkuvasti. En haudo mitään itsemurhaa tai muuta mutta ihmettelen vaan onko elämä elämisen arvoista kun kaikki on harmaata ja vaikeaa. Toki myös muutama pieni sairaus ahdistaa ja saan niistä tekosyitä olla ”kakkapää” muille ihmisille. Kipuja on ja ne aiheuttavat huonoa tuulta joka päivä.
Esimerkkejä miten homma päivittäin etenee. Eilen kävin lapseni kanssa lääkärissä. Tyttö on 5v ja täynnä iloa ja elämää mutta flunssa ja kröhä hidastaa vauhtia. Koin tämän hirveänä taakkana, että jouduin ottamaan töistä vapaapäivän jotta pääsin lääkäriin lapsen kanssa. Joo tiedän ,että voisin ilmoituksella olla poissa koska pieni lapsi ja lasteni äiti ei ole tällä hetkellä vastuussa lapsista. Lääkärissä mietin, että pärjäisihän tuo lapsi ilman minuakin ihan hienosti koska on niin reipas. Olin vastaanotolla aivan tyhjä kuori ja tuijotin lähinnä lattiaa. Lääkärikin kysyi, että onko kaikki ok jonka kuittasin väsymyksellä.
Eilen myös meinasin ajaa kolarin. Oli aivan senteistä kiinni, ettei toinen auto tullut keulaan. Seilasi minun kaistalle ja refleksinä väistöin pientareelle oikein kunnolla, että auton etupuskuri on nyt irti ja muutenkin jotain kolinaa kuuluu. Illalla mietin, että jos olisin huomannut tämän sekunnin murto-osa myöhemmin olisi nokkakolari ollut saletti. Miksi väistin… Ehkä ihan hyvä että väistin. Tai no..
Ensi viikolla on syysloma. Lapset odottavat, että tehdään sitä ja tätä ja hauskaa mutta en ole edes vielä kertonut heille, että en saanut vapaata tai etäpäiviä töistä , niin joutuvat olemaan keskenään päivät kotona. Kiva ylläri heille. Taas pettymyksiä ja lisää pettymyksiä. Kaverit lähdössä risteilyille, ulkomaille, mökille tms tms.. Meillä istutaan kotona. Ainakin pystyn tuottamaan heille pettymyksiä nuorena, niin eivät tule yllättymään vanhempina, että elämä on aika hanurista.
Oma elämä on mennyt aikuisiällä aika pitkälti niin, että tapasin ex-vaimoni, saimme mukulat, rakensimme elämää ja sitten ero. Tästä jo muutama vuosi. Ex on jatkanut hienosti (hän se lähtikin suhteesta) elämäänsä ja on uutta ukkoa, taloa ja juttuja. Kovin hymyilevä on jos joskun satun tapaamaan. Itse olen torjunut kaikki vastakkaisen sukupuolen lähestymiset ja tutustumiset suoralta kädeltä. En koe olevani enää halukas suhteeseen tai muuhunkaan.
Kurjaa on. Joulukin on tulossa ja ahdistaa. Ja vielä sellainen seikka, että tämä tekemättömyys ei ole rahasta kiinni. Minulla on kohtuullisen hyvät tulot (+70k/v) ja velaton omakotitalo. Kun tarkemmin miettii, niin velkaa taitaa olla noin 1000eur luottokortilla. Ei muuta. Sillä saralla kaikki on kunnossa mutta ei se onnea tuo elämään.
Onko muita joilla elämä junnaa paikallaan ja ottaa takapakkia aika-ajoin? Olisi kiva kuulla jos joku on tällaisesta selvinnyt ja löytänyt iloa elämään.
M42
Kommentit (17)
Vierailija wrote:
Miksi lasten äiti ei sitten ole vastuussa? Ootko harkinnut sijaisperhettä?
No meillä on kyllä yhteishuoltajuus mutta lapset enemmän minun luonani. Kuulemma on niin paljon kaikkea ja ehtimisen kanssa ongelmia. Olen sitten joustanut ja myötäillyt hänen menojensa mukaan.
AP
Kunnon itkuvirsi. Ryhdistäydy ja ole mies. Masentuminen on mielen köyhyyttä ei muuta.
Edustat masentavaa ihmistyyppiä. Miksi ihmeessä et ole kertonut lapsille ettei sulla ole lomaa? Kyllä sun pitäis olla puhelin sauhuten järjestämässä lapsille edes jotain, eihän 5v voi olla yksin kotona päiviä! Eikö teillä ole sukulaisia tai kavereita joiden luo voisi mennä lomaa viettämään, entä oletko ottanut selvää loma ajan lastentapahtumista?
Vierailija wrote:
Edustat masentavaa ihmistyyppiä. Miksi ihmeessä et ole kertonut lapsille ettei sulla ole lomaa? Kyllä sun pitäis olla puhelin sauhuten järjestämässä lapsille edes jotain, eihän 5v voi olla yksin kotona päiviä! Eikö teillä ole sukulaisia tai kavereita joiden luo voisi mennä lomaa viettämään, entä oletko ottanut selvää loma ajan lastentapahtumista?
Se nyt on jäänyt kertomatta. En ole tohtinut pilata heidän päiväänsä. Viikonloppuna sitten jossain välissä vien asiaa eteenpäin.
5v pärjää kyllä kun on nuo isommat kotona. Ovat vastuullisia sisaruksia. Pitserian numero ja rahaa pöydällä niin pärjäävät päivän hienosti.
Kaverit ovat vähän vähissä ja ne vähätkin lähtevät pois asuinseudulta viettämään hauskaa lomaa. Sukulaisia ei ole tässä ihan liki ketään jota viitsisin häiritä. Lapsilla on serkkuja mutta asuavat kaukana mm. Saksassa.
Loma-ajan tapahtumat vaativat kuskausta ja paikallaoloa. Olen jotain yrittänyt katsella mutta ei tunnu onnistuvan.
AP
Olen kahden lapsen yh-äiti ja on ollut itselläkin raskasta, etenkin just syksyisin/talvisin. Kävin juttelemassa ihan kunnallisen psykologilla jonkin aikaa ja sain lääkkeet. Lasken annostusta aina kevääksi/kesäksi, kun silloin voin ihan hyvin ja nostan taas syksyä kohti, näin jaksan tarpoa talven yli. Olen töissä, mutta ei ole silti oikein varaa tehdä lasten kanssa mitään ja myös syyslomaviikko menee töissä. Äitini pystyy onneksi hoitamaan nuorempaa työajat ja rahaa teininkin johonkin. Mullakaan ei ole mitään kiinnostusta mihinkään parisuhteisiin yms., mutta koen sen vaan hyvänä asiana. Kamalampaa olisi jos tässä olisi joku kamala rakkauden ja läheisyyden kaipuu vielä päällä. Helpompaa näin. Mulla on ehkä kuitenkin peruspositiivinen luonne, enkä kaipaa/odota ihmeempiä enää elämältä. Olen täysin tyytyväinen, kun saan tutkia kiinnostamiani aiheita, olla lasten kanssa kotosalla, katsella sarjoja ja leffoja, käydä metsässä kävelyllä jne. Lapset ei oikeasti tarvitse ihmeempää ohjelmaa, ne tykkää kun ollaan vaan yhdessä. Järjestäkää peli-iltaa, leffailtaa, discoiltaa tms. kun olet kotona. Siis ei tietenkään, joka ilta tarvitse mitään ihmeempää olla, mutta yhdestäkin kivasta ja arjesta poikkeavasta illasta jää hyvät muistot.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Miksi lasten äiti ei sitten ole vastuussa? Ootko harkinnut sijaisperhettä?
No meillä on kyllä yhteishuoltajuus mutta lapset enemmän minun luonani. Kuulemma on niin paljon kaikkea ja ehtimisen kanssa ongelmia. Olen sitten joustanut ja myötäillyt hänen menojensa mukaan.
AP
Älä jousta enää. Syyslomaviikolla lapset äitinsä luokse koska et saanut lomaa. Et kysy vaan kerrot että näin on. Ja joustot ja myötäilyt loppu nyt.
Tässä tehdään väkisin ongelmia elämään. Ei jatkoon. Vähän yritystä nyt.
Hirveitä kommentteja. Sä oot oikeesti varmaan vaan väsynyt? Hae ihmeessä apua ja alkuun nyt ainakin sairaslomaa että saat levätä. Toki varmasti ohjaavat sua sitten eteenpäin. Sulla on ainakin varaa mennä vaikka yksityiselle terapiaan. Paljon voimia ja valoisampaa syksyn jatkoa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Edustat masentavaa ihmistyyppiä. Miksi ihmeessä et ole kertonut lapsille ettei sulla ole lomaa? Kyllä sun pitäis olla puhelin sauhuten järjestämässä lapsille edes jotain, eihän 5v voi olla yksin kotona päiviä! Eikö teillä ole sukulaisia tai kavereita joiden luo voisi mennä lomaa viettämään, entä oletko ottanut selvää loma ajan lastentapahtumista?
Se nyt on jäänyt kertomatta. En ole tohtinut pilata heidän päiväänsä. Viikonloppuna sitten jossain välissä vien asiaa eteenpäin.
5v pärjää kyllä kun on nuo isommat kotona. Ovat vastuullisia sisaruksia. Pitserian numero ja rahaa pöydällä niin pärjäävät päivän hienosti.
Kaverit ovat vähän vähissä ja ne vähätkin lähtevät pois asuinseudulta viettämään hauskaa lomaa. Sukulaisia ei ole tässä ihan liki ketään jota viitsisin häiritä. Lapsilla on serkkuja mutta asuavat kaukana mm.
No tämä paljasti kyllä provoksi. 5 vuotias ei pärjää ilman aikuista kokonaisia päiviä, vaikka sisaruksia olisikin hoitamassa. Onhan nyt päiväkodit kuitenkin auki ja monilla vanhemmilla töitä. Lapsen äitikö ei ole lapsilleen järjestynyt lomalla mitään?
Nyt on kyllä aika sakeaa settiä..
Ei tämä ole provo vaikka moni niin varmasti luulee. 5v, kohta 6, pärjää isompien kanssa hienosti. Toki on ikävää, että joutuvat olemaan omista touhuistaan poissa kun katsovat toisen perään. Toisaalta voin ottaa töihin mukaan ja olla kevennetyllä jos siltä tuntuu. Vähän myöhemmin lähtö ja ajoissa kotiin.
Heidän äitinsä on lähdössä omalle lomalleen uuden ukkonsa kanssa jonne lähtevät miehen lapset mukaan. Tämä oltiin sovittu jo aikaa sitten ja en saanutkaan omia töitäni hoidettua kuten halusin. Myös se jos olen jotain luvannut, niin sen pidän.
Tämä on se ongelma mitä tarkoitin aloituksessani. Mielikuvitus, mielenkiinto tai mikään muukaan ei veny siihen, että keksisin heille mitään ohjelmaa tai itselleni. Vastuuntunnosta pidän heillä kattoa pään päällä puhtaat vaatteet sekä elatuksen. Muuhun ei vieteri enää veny.
AP
Vierailija wrote:
Ei tämä ole provo vaikka moni niin varmasti luulee. 5v, kohta 6, pärjää isompien kanssa hienosti. Toki on ikävää, että joutuvat olemaan omista touhuistaan poissa kun katsovat toisen perään. Toisaalta voin ottaa töihin mukaan ja olla kevennetyllä jos siltä tuntuu. Vähän myöhemmin lähtö ja ajoissa kotiin.
Heidän äitinsä on lähdössä omalle lomalleen uuden ukkonsa kanssa jonne lähtevät miehen lapset mukaan. Tämä oltiin sovittu jo aikaa sitten ja en saanutkaan omia töitäni hoidettua kuten halusin. Myös se jos olen jotain luvannut, niin sen pidän.
Tämä on se ongelma mitä tarkoitin aloituksessani. Mielikuvitus, mielenkiinto tai mikään muukaan ei veny siihen, että keksisin heille mitään ohjelmaa tai itselleni. Vastuuntunnosta pidän heillä kattoa pään päällä puhtaat vaatteet sekä elatuksen. Muuhun ei vieteri enää veny.
AP
No on siinäkin äiti! Ihan kauheaa. Ottaa uuden ukkonsa tenavat reissuun ja omille lapsilleen ei oo järjestänyt mitään.
Mutta hei, sä olet kuitenkin lapsille siinä läsnä. Tarjoat kodin, ruokaa ja rakkautta. Se merkitsee enemmän kuin mitkään risteilyt ja hurlumheit. Jos sulla rahaa on niin annat vaikka lapsille sitä pitsa/karkkirahaa vähän reilummin niin ovat varmasti tyytyväisiä.
Toivottavasti saisit itsellesi apua. Masennus on kyllä hoidettavissa.
Sama, paitsi ei ole lapsia, töitä eikä rahaa. Merkityksellisyys on kadonnut.
Tosi harmi, että olet väsynyt. Onko mahdollista saada lapsia isovanhemmille, sisaruksillesi tms yökylään lomalla? Tai hoitoapua muuten, että saisit myös itse levätä?
Jos pakkaisitte eväät ja johkin laavulle makkaraa paistamaan ja ulkoilemaan?
Ei lomalla ole pakko järkätä mitään ihmeellistä. Vaan nauttia vaan siitä, ettei tarvitse herätä kouluun. Ja puuhailla omia juttuja. Joten älä koe siitä painetta.
Jaksamista arkeesi!
Otat sairauslomaa töistä syyslomaviikoksi. Taidat olla sen tarpeessa joka tapauksessa, masennus ja burn out on vienyt voimat. Sitten kun olet voimissasi, niin joko jotain rotia yhteishuoltajuuden jakamiseen tai sitten haet kylmästi täyttä yksinhuoltajuutta, jos ei kerran lapsista huolehtiminen exälle kelpaa.
Sinä olet kuules, hyvä äiti! Tarkoitan tätä todella!
Vierailija wrote:
Sinä olet kuules, hyvä äiti! Tarkoitan tätä todella!
Ei ap taida olla äiti laisinkaan.. lue vaikka aloitus tai jokin muu kommentti.
Miksi lasten äiti ei sitten ole vastuussa? Ootko harkinnut sijaisperhettä?