Kun halutaan tukea nuorten mielenterveyttä, niin mitä silloin konkreettisesti pitäisi tehdä?

Opettaa jo pienestä pitäen kohtaamaan ja käsittelemään epäonnistumisia ja pettymyksiä.

Eivät silloin uuvu tai masennu niin herkästi nuorina aikuisina.

Max 300 oppilaan koulut. Kouluterkkari ja - kuraattori joka kouluun. Kouluihin ihmissuhde kasvatusta, jossa puhuttaisiin kiusaamisesta, ulkonäköpaineista ja kaikesta, mikä nuoria ahdistaa. Olisi kokemusasiantuntijoiden luentoja ym.

Pienillä kouluilla homma pysyy kasassa. Ongelmat huomataan, oppilaat tunnetaan ja on muutenkin tiiviimpi yhteisö.

Kuvitteletko ettei geeneillä tai perheolosuhteilla ole mitään merkitystä mielenterveysongelmissa? Tai sillä kiusataanko vanhempia töissä, onko köyhyyttä tai vajaaälyisyyttä, erityispiirteisyyttä jne.

Oletko koskaan vieraillut esimerkiksi oikeassa vammaisperheessä? Oletko nähnyt minkälaisia jaksamisen tai muita ongelmia erilaisissa komboissa voi piillä.

Kannattaisi ehkä lukea ensin vähän alaa vaikka mt- puolella kun tehdä ympäripyöreää aloitusta.

Oletko kuullut sanaa yksilöllisyys - Lähde vaikka sitä kautta miettimään, mitä kaikkea voikaan mennä ihmisen elämässän pieleen, sen sijaan että se menisi hyvin.

Nuorille tärkeät aikuiset voisivat panna alkoholin pois elämästään siksi aikaa, että lapset ovat kunnolla täysi-ikäisiä, eli vähintään 25-vuotiaita.

Aikuiset voisivat kuunnella nuoria, nyt on huonot puhevälit. Aikuiset myös pilaavat nopeasti hyvön hetken alkamalla neuvoa ja moittia. Luottakaa siihen, että nuoret löytävät omat ratkaisunsa.

Vinkkivitonen kirjoitti:

Kuvitteletko ettei geeneillä tai perheolosuhteilla ole mitään merkitystä mielenterveysongelmissa? Tai sillä kiusataanko vanhempia töissä, onko köyhyyttä tai vajaaälyisyyttä, erityispiirteisyyttä jne.

Oletko koskaan vieraillut esimerkiksi oikeassa vammaisperheessä? Oletko nähnyt minkälaisia jaksamisen tai muita ongelmia erilaisissa komboissa voi piillä.

Kannattaisi ehkä lukea ensin vähän alaa vaikka mt- puolella kun tehdä ympäripyöreää aloitusta.

Oletko kuullut sanaa yksilöllisyys - Lähde vaikka sitä kautta miettimään, mitä kaikkea voikaan mennä ihmisen elämässän pieleen, sen sijaan että se menisi hyvin.

Työskentelen alalla jo ja tiedänkin että esim. termejä vajaaälyisyys tai mielellään edes vammaisperhe ei nykyisin käytetä.

Siksi teinkin aloituksen, koska mielestäni paljon ongelmia on lähtöisin perheiden sisältä. Ongelmat ovat sellaisia että on vaikea saada niitä korjattua minkään summan avulla. Silti rahaa pitäisi löytyä eikä leikata näistä palveluista. Kysyin mielipidettä siksi, että olen itse ihan tosissani miettinyt mikä auttaisi. En keksi itse oikeasti mitään, millä saada yhteiskunnasta pudonneen nuoren takaisin oikeille raiteille. En osaisi sanoa mitä tehdä, vaikka rahaa olisi sen mahdollistamiseen. Omia ehdotuksiani vastaan tulee jo perustuslaki.

Ei noita asioita mielenterveystyöllä auteta, koska eivät johdu mielenterveyden ongelmista. Nuorten mielenterveyttä voitaisiin auttaa parhaiten siten, että nuori pääsisi tarvittaessa välittömästi hoitoon.

Vinkkivitonen kirjoitti:

Kuvitteletko ettei geeneillä tai perheolosuhteilla ole mitään merkitystä mielenterveysongelmissa? Tai sillä kiusataanko vanhempia töissä, onko köyhyyttä tai vajaaälyisyyttä, erityispiirteisyyttä jne.

Oletko koskaan vieraillut esimerkiksi oikeassa vammaisperheessä? Oletko nähnyt minkälaisia jaksamisen tai muita ongelmia erilaisissa komboissa voi piillä.

Kannattaisi ehkä lukea ensin vähän alaa vaikka mt- puolella kun tehdä ympäripyöreää aloitusta.

Oletko kuullut sanaa yksilöllisyys - Lähde vaikka sitä kautta miettimään, mitä kaikkea voikaan mennä ihmisen elämässän pieleen, sen sijaan että se menisi hyvin.

Kuitenkin huolta on paljon ja usein syyttävä sormi osoitetaan epämääräisiin resursseihin, paremminkin niiden puutteeseen. Ajattelen kyllä että perheiden arvoa ja merkitystä tulisi yhteiskunnassa alleviivata. Lapset eivät kasva keskenään, kyllä he tarvitsevat aitoa välittämistä ja keskusteluja. Noiden puutetta voi olla työläs korjata tietyn iän jälkeen.