Onko nuoruuden yhtyeet vanhana jotenkin vaivaannuttavia?
Harva 20-30 vuotta sitten kestää aikaa. Ei edes Eppu tai Hassinen.
Kommentit (17)
Tutkimusten mukaan sitä musiikkia mitä on kuunnellut 16-25 vuotiaana, pitää vanhempanakin hyvänä.
Joten ei, nuorena kuunneltu musiikki EI ole vaivaannuttavaa... paitsi apn mielestä 🤣
Ps. Mä kuuntelen sujuvasti musiikkia 1700-luvulta nykypäivään. En kaikista kappaleista, mutta kaikilta vuosisadoilta ja -kymmeniltä löytyy minua miellyttäviä biisejä
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan sitä musiikkia mitä on kuunnellut 16-25 vuotiaana, pitää vanhempanakin hyvänä.
Joten ei, nuorena kuunneltu musiikki EI ole vaivaannuttavaa... paitsi apn mielestä 🤣
Ps. Mä kuuntelen sujuvasti musiikkia 1700-luvulta nykypäivään. En kaikista kappaleista, mutta kaikilta vuosisadoilta ja -kymmeniltä löytyy minua miellyttäviä biisejä
Mä ainakin kuuntelen uuttakin musiikkia ja monista eri genreistä ja olen yli 35. Mutta olen kai aika paljon enemmän harrastunut kuin keskimääräisesti. Jotkut mitä kuuntelin 16-25v. on edelleen hyviä, mutta miten muka jaksaisi vuosikaudet pelkkiä niitä samoja?
Ei, koska Beatles on edelleen julmetun taitavaa musiikkia. Kestää kuunnella.
Myös Renegadesin kappaleet on hyviä.
Ja yksittäisistä laulajista Elvis ja Paul Ankan edelleen jaksaa sykähdyttää.
Ei? Joitakin joilla on ollut kovat ilmeet ja niittivyöt ja kajalit kyllä katsoo nyt vähän eri silmällä. Että onpa nämä olleet suloisia pikkupoikia ja ajatelleet olevansa isoja, vihaisia ja pelottavia köriläitä! Mutta ei se vaivaannuttavaa ole.
Etenkin syksyisin kaivan nuoruuden levyjä mp3-soittimelle ja nautiskelen aikamatkasta. Siinä vähän niin kuin muistaa, että kuka oikeasti sisimmässää on. :)
Osa on. Se on huvittava tunne kun tuntee olevansa päälle viisikymppisenä Tavastialla jo vähän väärässä paikassa. Sitten muistaa että ei mut hei, kaikki esiintyjäthän ovat minua vanhempia!
BCR... Joo, kyllä vähän vaivaannuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Osa on. Se on huvittava tunne kun tuntee olevansa päälle viisikymppisenä Tavastialla jo vähän väärässä paikassa. Sitten muistaa että ei mut hei, kaikki esiintyjäthän ovat minua vanhempia!
Kävin katsomassa Alice in Chainsia, kun viimeksi kiersivät Suomessa. Pelkäsin ennalta yleisöön menoa, että jään jalkoihin ja varmasti menee henki. Mutta sitten näin, että edelläni yleisöön meni nainen rollaattorin kanssa ja ymmärsin, että tosiaan ei muutkaan fanit enää taida elää fyysisesti 90-luvulla!
Kävin äskettäin The 69 Eyesin keikalla. Ihan yhtä uskottavia olivat nyt kuin silloin parikymmentä vuotta sitten kun ensimmäisiä kertoja heidän keikoillaan kävin.
Tokihan sen näki, että ikää on jo tullut, mutta niinhän sitä on tullut minullekin.
Eivät ole. Esimerkiksi Tears for fears, A-ha, Billy Idol ja Police/Sting kuulostavat edelleen yhtä hyviltä kuin kasarilla.
Ei ne vaivaannuttavia ole, mutta kyllä esim. jos nyt kuuntelen HIM:n tai Negativen tuotantoa, niin onhan se aika teinisettiä, mutta siitä tulee vain hauska nostalginen tunne. Mutta esim. Korn on minustakin vieläkin tosi cool ja monet muut. Näistä varmaan arvaa, että olin teini 2000-luvun vaihteessa. xD
No joo lapsena tuli kuunneltua Taikapeiliä, Neon2:sta, XL5 ja Movetronia. En ehkä ihan samalla antaumuksella kuuntelisi nykypäivänä :D
Samoin jotkut jenkkibändit joita fanitin, Limp Bizkit ja Nickelback nyt esimerkkinä.
Olen sitten varmaan ainoa, jonka mielestä ne herkimpien nuoruusvuosien suosikit tuntuvat vaivaannuttavilta, eikä niitä muutenkaan jaksa kuunnella, kun silloin kasarilla ja ysärilläkin omisti niin vähän levyjä, että ne tuli kuunneltua puhki. Puhki kuuntelun lisäksi nolottaa, miten tosissaan silloin otti kappaleet ja niiden sanoitukset, kun aikuisena niitä katsoo vähän eri perspektiivistä. Esim. Hassisen Kone ja Sielun Veljet ovat periaatteessa edelleen kohtuullisen hyviä, mutta oma suhde niihin on vähän vaivautunut, enkä oikeastaan koskaan kuuntele niitä. Ja miksi kuuntelisin, kun osaan ne muutenkin ulkoa.
Olin nuorena kova AC/DC -fani. Harvemmin tulee enää kuunneltua sitä, mutta jos pitäisi valita sen ja suomirapin välillä niin ei ois kahta sanaa.
Mutta kuten tuossa ylempänä todettiin, niin musiikkimaku ei hirveästi muutu iän karttuessa. Sodan jälkeen syntyneet kuuntelee haitarihumppaa, 60-lukuiset iskelmää, 70-lukuiset heviä, ja 90-lukuisista lähtien rappia. Mulle motkotettiin "rokin rämpytyksestä", ja itse taas helisen nuorisolaisten "räpin renkutuksesta".
Vierailija kirjoitti:
Ei ne vaivaannuttavia ole, mutta kyllä esim. jos nyt kuuntelen HIM:n tai Negativen tuotantoa, niin onhan se aika teinisettiä, mutta siitä tulee vain hauska nostalginen tunne. Mutta esim. Korn on minustakin vieläkin tosi cool ja monet muut. Näistä varmaan arvaa, että olin teini 2000-luvun vaihteessa. xD
Itse kuuntelin teininä kornia ja nyt oma tyttäreni on alkanut kuuntelemaan sitä myös! Edelleen siis ovat ilmeisen aktiivisia
Ei ole.