Miten jaksatte te, joilla ei jää yhtään ylimääräistä rahaa palkasta?

Heikosti.. jos tulee yllättävä lääkärikulu, niin romuttaa koko budjetin. Yritän nauttia pienistä asioista, mutta kyllä silti välillä kateus vihlaisee kun ystävät ja sukulaiset matkustaa, käy erilaisissa riennoissa ja me ei päästä koskaan mihinkään. Osittain omaa syytä tämä on.. nuoruuden hölmöilyjä ja velkojen maksua. Sen vuoksi on näin tiukkaa.

Aloin keksimään lisötuloja.

Piti saada lisätuloja ja vähentää menoja.

Mm minimalismi oli iso apu tässä

En edes viitsi mennä töihin. Hankin Kela Goldin ja rahat riittää...

Olen luovuttanut tietyllä tavalla.. Kuin varjo entisestä.

Vierailija kirjoitti:

En edes viitsi mennä töihin. Hankin Kela Goldin ja rahat riittää...

👏

Itse aiheutettu tilanne minullakin. On ylimääräistä velkaa. Laskeskelen kuukausia, milloin osamaksuja poistuu. Laskeskelen miten paljon on ylimääräisiä velkoja jäljellä ja miten paljon ne kuitenkin koko ajan lyhenevät. Yritän löytää jostain elämäniloa. Lenkkipolulta ja kirjoista. Muutama vuosi, niin ihan kaikki on maksettu. Sitten voi taas elää oikeaa elämää.

Ihmettelen, miten vuokralla asujat jaksavat olla olemassa kun palkka menee pelkkään asumiseen ja itselle ei jää mitään. Itselle tulisi hyvin välineellistetty olo tuosta.

Ihan hyvin jaksamme. Kyse on asenteesta. Elämässä on paljon ilmaisia asioita joista voi nauttia. Kirjastot, ilmaistapahtumat, ystävät, lähiluonto, pururatojen kuntopaikat, punalaputetut ruuat, ruuanjakelupisteet, syksyn värikkäät lehdet, ruska, lumipallot, lumienkelit, jäökyhdyt.

Vierailija kirjoitti:

Heikosti.. jos tulee yllättävä lääkärikulu, niin romuttaa koko budjetin. Yritän nauttia pienistä asioista, mutta kyllä silti välillä kateus vihlaisee kun ystävät ja sukulaiset matkustaa, käy erilaisissa riennoissa ja me ei päästä koskaan mihinkään. Osittain omaa syytä tämä on.. nuoruuden hölmöilyjä ja velkojen maksua. Sen vuoksi on näin tiukkaa.

Pitää nauttia hetkestä, eikä kadehtia muita. Elämä on tässä ja nyt ja elämä on kaunista. Asennemuutos kehiin vaan! Huumoria pesään. Lääkärin laskulle voi nauraa ja budjetin tehdä uudestaan hymyssä suin loppukuuksi. Hanki masennuslääkkeet jos mieli apea.

Pakkohan se on jaksaa. Tavalliset palkat eivät nykyisin monellakaan riitä kuin ihan välttämättömään jos siihenkään. Tottakai se on raskasta aina kituuttaa ja usein tulee ylimääräinen lasku toisensa perään.

Menneen veivaaminen ja jossittelu pois. Se ei auta tilannetta. Kaikki ovat tehneet virheitä menneisyydessä. Niistä voi oppia.

Katse tähän hetkeen. Mikä on kaunista, arvokasta? Miten voin auttaa muita? Nähdä lähinmäiseni tarpeet? Mistä saan hyvää oloa? .... Jne.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miten vuokralla asujat jaksavat olla olemassa kun palkka menee pelkkään asumiseen ja itselle ei jää mitään. Itselle tulisi hyvin välineellistetty olo tuosta.

Ihan sama. Lopultahan me kaikki lähdemme täältä elämästä tyhjin käsin. Mitään ei saa mukaan ja omaisuus on vain väliaikaista. Ihan sama kuka ne seinät omistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miten vuokralla asujat jaksavat olla olemassa kun palkka menee pelkkään asumiseen ja itselle ei jää mitään. Itselle tulisi hyvin välineellistetty olo tuosta.

Ihan sama. Lopultahan me kaikki lähdemme täältä elämästä tyhjin käsin. Mitään ei saa mukaan ja omaisuus on vain väliaikaista. Ihan sama kuka ne seinät omistaa.

Ei ole yhtään sama, miten syntymän ja kuoleman välinen aika vietetään. Itse en kestäisi päivääkään moisena välineenä l. alempanaihmisenä.

Miten jaksatte ? No minä ainakin jaksan hyvin. 1900 bruttopalkasta kun ei jää yhtään säästöön ,mutta mitä sitten. Elämä on hemmetin mukavaa, varsinkin kun saa tehdä töitä..

2000€ jää käyttörahaa menojen jälkeen. Onhan tää rankkaa.

No välillä väsyttää. Työni on kuitenkin tosi rankkaa ja päivät pitkiä. Yritän nauttia kuitenkin jokaisesta päivästä, kun ikääkin on sen verran, että ei koskaan tiedä, mitä käy. Luonnossa liikkuminen auttaa.

Kyllähän sitä hengissä pysyy mutta ei elämä tunnu enää miltään. Parasta on nukkuminen. Kokoajan loppuunpalanut stressaantunut olo ja pahin on vasta edessä. En tiedä miten tulevasta selviää. Nyt jo testaan miten kroppa toimii ilman lääkkeitä koska niihin ei ole ensi vuonna enää rahaa.

En mä jaksakaan elää, mutta pois pääsy on yllättävän vaikeaa. Haluaisin olla varma , että kuolen, enkä jää yhteiskunnan riesaksi aivokuolleena/entistä vammaisempana. En myöskään haluaisi aiheuttaa muille ongelmia, esim. hyppäämällä junan alle tai ajamalla rekan keulaan. Ideoita? Aseita en omista, huumeita en ole ikinä käyttänyt tai hankkinut, lääkkeitä en saa mistään tarpeeksi suuria annoksia, viiltely on aika hiton huono keino ( toimii lähinnä teinien huomionhakuisuuteen).

Vierailija kirjoitti:

En mä jaksakaan elää, mutta pois pääsy on yllättävän vaikeaa. Haluaisin olla varma , että kuolen, enkä jää yhteiskunnan riesaksi aivokuolleena/entistä vammaisempana. En myöskään haluaisi aiheuttaa muille ongelmia, esim. hyppäämällä junan alle tai ajamalla rekan keulaan. Ideoita? Aseita en omista, huumeita en ole ikinä käyttänyt tai hankkinut, lääkkeitä en saa mistään tarpeeksi suuria annoksia, viiltely on aika hiton huono keino ( toimii lähinnä teinien huomionhakuisuuteen).

Hyppäät korkealta sillalta veteen, tai Ruotsilaivalta.

Ihme että jotkut kannattavat systeemiä, jossa ihmisille ei jää mitään. Oli sitten töissä, ei töissä tai kipeänä. Ei naisille kovin kannattavaa olla kovistelemassa muita, kuten palstalla.