Lue keskustelun säännöt.
Itsetunnoltaan heikko ja epävarma ihminen tekee kanssaihmisten elämästä todellista piinaa. ov
27.12.2006 |
Tunnen ihmisen, joka on erittäin luova, älykäs, herkkä ja syvällinen ihminen. Hän on myös äärimmäisen itsekriittinen, negatiivinen ja itsetunnoltaan todella maassa. Hän on käsittääkseni aina ollut tämän luonteinen, ja itsensä ruoskinta kuuluu hänen persoonaansa.
Ajoittain hän pommittaa ketä tahansa lähimmäistään, kaukaa ja läheltä, tyhjästä nousseilla kysymyksillä, että miksi sinä oikeastaan olet minun kaveri. Tai yrittää saada toista jotenkin puhumaan itsensä pussiin, että saisi selville, että joku onkin hänen kaverinsa vain säälistä. Keskustelut menee todellakin samoja ratoja kuin jossain sketissä. Jos vastaa ystäväkysymykseen, että olet minulle rakas ystävä, joka on auttanut minua vaikeuksissani, saan kuulla olevani hyväksikäyttäjä. Jos sanon, että sinun kanssasi on aina hauskaa ja olet hyvä tyyppi, olen pinnallinen paska, joka haluaa kaveripiiriinsä vain pellen mukaansa.
Sosiaalisissa tilanteissa tämä henkilö ei viihdy lainkaan. Toisten aloittamiin keskustelunyrityksiin solvaisee aina jotain luotaantyöntävää ja pitää kaikenlaisia kysymyksiä uteliaana ja vihjailevana. Loukkaantuu äärimmäisen helposti äärimmäisen vaikeasti havaittavista syistä eikä todellakaan koskaan, myöhemminkään, paljasta, mikä häntä vaivasi.
Kertokaa, etenkin te, jotka tunnistatte tyypin, voiko tällaisen ihmisen kanssa elää?
Kommentit (5)
ystävä on ystävä ja hänet tulee hyväksyä sellaisena kuin hän on tai sitten sanoa good bye!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että on jollekin maailman kaikista ihmisistä se mielettömän ihana ystävä ja rakas ihminen, jolle haluaa vain pelkkää hyvää? Kun kyse ei niinkää ole siitä, ettenkö hyväksyisi häntä, vaan siitä, ettei hän ajoittain hyväksy minua lähelleen, koska epäilee minun vilpittömyyttäni. Haluaisin myös pyytää anteeksi jos olen joskus tahattomasti loukannut häntä, mutten ole koskaan saanut siihen mahdollisuutta.
Ap
nokkaansa ylemmäs. Oikeasti se on todellakin epävarmuutta, osittain jopa koko maailmaa kohtaa, ettei usko, että olen oikeutettu kokemaan niin paljon hyvää ja onnea kuin koen. Jotkut ihmistyypit eivät sallisi sitä itselleen ja näin omatoimisesti vähentävät onnellisuuden tason itselleen sopivaksi.
Itse toimin vastaavien ihmisten kohdalla lämpimästi ja kunnioittavasti. Vastaan kauniista ja aidosti siihen mitä kysytään, miten tyhmä kysymys se onkaan, en lähde mukaan rivien välistä keljuiluun mutten myöskään kielipeliin, joita nämä ihmiset rakentavat (eli että vastaatpa miten vain, se käännetään sinua vastaan). Sanottavani sanottuani annan tilaa olla ja mököttää, en vaadi avautumaan mielenliikkeistään. Kun huoli päivä menee ohi, annan eilisen anteeksi enkä muistele pahalla. Vaatii tietty kykyä niellä kaikenlaista käytöstä, mutta usein tällaiset ihmiset ovat syvällisyytensä vuoksi hirveän kiehtovia ystäviä.
erityistä hyvyyttäsi ihmisenä ja ystävänä.
Olen juuri kuvailemasi kaltainen ihminen...joskus on tunne, että kaverit pitävät etäisyyttä ja olen yrittänyt muuttaa asennettani. Tosin en ole 100% kuvailemasi kaltainen, nimittäin pystyn keskustelmaan..ruoskin vain itseäni liiankin usein.