Olisiko tällä maailmalla kuitenkin jotain pientä toivoa?

Olen ollut aina uutisaddikti, tarkistanut Ylen ja Bbc:n monta kertaa päivässä, lukenut hesarin kannesta kanteen jne. Viimeisen parin vuoden aikana tämä on alkanut tuntua vähän ahdistavalta. Seuraan toki uutisia tarkasti edelleen, mutta entistä useammin huomaan, että kun olen menossa pienelle aivotauolle jollekin uutissivulle, niin päätänkin jättää väliin, kun en halua kuulla sitä kaikkea masentavaa mitä taas on tapahtunut. Aika harvoin on nykyään mitään hyviä uutisia.

Keskustelupalstoista puhumattakaan.

Äsken klikkasin instassa auki yhden seuraamani pelin uutispostauksen. Kysessä on lähinnä teini-ikäisille kohdennettu hevospeli Star Stable, jota aloin pelata muutama vuosi sitten nyt 7-luokkalaisen tyttöni kanssa. Julkaisussa pelin kehittäjä kertoi tulossa olevista päivityksistä näyttävässä, mutta varsin erikoisessa asussa. Pelaajien kommentteja lukiessani kirkastui yksi ajatus: Nämä nykyteinit ovat oikeasti fiksuja. Kohteliaita, kunnioittavia, positiivisia ja kannustavia. Kontrasti siihen, minkälaisia kommentit olisivat olleet, jos ne olisivat tulleet aikuisilta, oli järisyttävä. Toinen peli jota olen päätynyt seuraamaan teinini myötä on Sims, ja sen ympärillä pyörivässä yhteisössä on myös tosi fiksuja nuoria.

Aloin myös miettiä, että sama koskee tytärtäni ja hänen kavereitaan. Kaikki ovat kivoja, hauskoja ja fiksuja nuoria. Heillä on kiitettävät todistukset ja kunnianhimoiset tulevaisuudensuunnitelmat. He ovat kielitaitoisia, tiedostavia, empaattisia ja vastuuntuntoisia. Ihan eri lajia kuin jäärät jossain iltalehden kommenttiosiossa.

Voisiko olla, että kun näistä (meistä) nykyajan keski-ikäisistä ja vanhuksista aika jättää, niin tästä takapajuisesta ja menneisyyteen juuttuneesta marinahengestä päästäisiin vihdoin eroon?

Mitä positiivisia signaaleja olette muut huomanneet?