Miten olisitte toimineet itse lapsen hammaslääkärissä?

Itse hämmästyin kovasti sitä että tuttuni käytännössä " tuomitsivat" vääränä tapani toimia,tosin itselle jäi asiasta hyvä mieli ja lapselle myös eli tiedän että omasta puolestani tein oikean ratkaisun. Eli siis asia meni näin: Vein lapseni ilman ajanvarausta hammaslääkäriin ja kysyin että olisiko mahdollista että joku hoitaja tai lääkäri katsoisi lapseni särkevää hammasta ja ihme kyllä saimme heti hammashygienistin tarkistamaan onko aiemmin laitettu lääkäpaikka lähtenyt, hän oli sitä mieltä että lääkäri voisi vielä katsoa ja laittaa uuden väliaikaisen paikan hampaaseen jos jaksamme odottaa. Odotimme ja lapselle kerroin mitä tehdään, eli luultavasti puudutetaan ja sitten paikataan hammas yms. Saimme asian keskusteltua hyvin ja lapsi oli iloinen. Menimme lääkärin huoneeseen ja kaikki meni hyvin lääkäri puudutti ja katseli ja kaiveli hammasta ja totesi sitten että mä otan tän hampaan kokonaan pois. Lapseni alkoi itkemään ja sanoi etten halua, hammashoitaja tokaisi vihaisella äänellä että elämässä joutuu tekemään paljon asioita mitä ei halua. Yritin keskustella lapsen kanssa asiasta siinä, perustella että miksi hammas kannattaisi nyt ottaa pois, mutta lapsi koki tilanteen niin ahdistavaksi ettei pystynyt rauhoittumaan ja käsittelemään asiaa, sanoin sitten hammaslääkärille että se on lapselle helpompaa kun saadaan käytyä asia rauhassa läpi eli en suostu nyt vedättämään hammasta pois, ei tullut kovin hyvää palautetta päätöksestäni sieltä mutta kuten sanoin koin itse tekeväni oikein. Kotona asiasta ollaan keskusteltu ja lapsi tietää että hammas poistetaan ja on menossa reippaana operaatioon, uskon että traumaattisempaa olisi ollut paniikissa olevalta lapselta vedättää hammas pois.



Lähipiirin kommentit on ollu taas sitä että ethän voi ennakoida kaikkea, mitä jos tulee onnettomuus ja pitää laittaa tikkejä tmv. en koe sitä taas samaksi. Tunnen monen monta hammaslääkärikammoista lasta enkä halua oman lapseni joutuvan siitä kärsimään.