Pelokkuus iskenyt keski-ikäisenä, muita?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lähiomaiset kuoli 5 vuoden sisällä, ei pelota varsinaisesti enää mikään. Lapsia ei oo joten on ihan sama mitä tässä tapahtuu, ei merkkaa enää suuntaan tai toiseen.

Tiedän tunteen kun ihmiset läheltä joko kuolevat tai jättävät yksin ja koko elämä romahtaa niskaan, siinä miettii väkisinkin onko syytä tai edes mielenkiintoa elää. Miettii jopa itsemurhaa mutta vaikka haluaisikin yrittää niin ei pysty ja tuntuu että kituu vain hengissä väkisin vailla minkäänlaista arvoa tai elämäniloa. Sain tukea viestistäsi, on joku muukin joka tuntee samoin ja painii samojen kamaluuksien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kärsinyt vuosikausia vakavista neurooseista, esim. kun käyn kesämökillä, niin minun pitää poislähtiessäni tuijottaa 15 senttimetrin päästä hanaa, että sieltä ei valu vettä. Siis katson ja kuuntelen hanaa, että olen varma että sieltä ei valu vettä. Sama juttu valojen kanssa, pitää tuijottaa lamppua monta minuuttia, että "ymmärrän" että valo on sammutettu. kesämökillä pitää kiertää jokainen huone monta kertaa läpi ja tuijottaa lamppuja. Kesämökillä käyn esimerkiksi kuukauden välein.

Sami Minkkisellä (valmentaja) oli myös näitä kauhukokemuksia ja erilaisia pelkotiloja, joskus hän kertoi sosiaalisessa mediassa hyvin paljon kaikenlaisista psyykkisistä sekä henkisistä ongelmista. Hänen vaimonsa Heini Minkkisellä on ollut haasteita arvostaa itseänsä ja heidän avioliittonsa on ollut täynnä vaikeuksia. Joskus Sami lähti yksin mökille, etäisyys ei auttanut ja siellä hän koki vaikeita asioita. Onneksi Sami on rohkea ja uskaltaa itkeä myös hyvin suuren yleisön edessä ja taisi sitten masentua aika pahasti. Hänelle oltiin lääkärissä onneksi huomaavaisia, kun hänelle tuli terveysongelmia joiden vuoksi hän joutui useasti asioimaan lääkärissä ja myös päivystyksessä. Jumala siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä.

Onks tämä nykyisin joku lääkäripalsta? Menkää nyt lääkäriin kaikki jos on noin pahoja ongelmia, mitä te täältä näitä oikein kyselette. Kai ne lääkärit voi antaa teille diagnooseja näihin ongelmiinne ja määrätä reseptilääkkeitä että pääsette töihinne ja muillakin olisi hieman turvallisempaa elää tätä helvetin elämää. Mikä teitä kaikkia oikein nyt vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Vaihdevuosiin ja hormoneihin liittyy usein tämmönen

Tätä samaa olen miettinyt. Olen 50v. ja noin parin vuoden sisään olen alkanut pelätä monia asioita, joita en ole aiemmin edes sen kummemmin ajatellut. Jossain määrin rajoittaa elämää, mutta pyrin järkeistämään pahimmmat katastrofiajatukset. Kyllähän se energiaa vie.

Kahta ääripäätä näkee tässä iän myötä.

Ulospäin suuntautuminen ihmisiin, tekemiseen, maailmaan. Kiinnostus omaan itseen väistyy huomion ollessa muissa asioissa. Näillä pelokkuus usein vähenee.

Sisäänpäin kääntyminen, huomio omassa itsessä, omassa kehossa ja sen tuntemuksissa. Pelokkuus näillä usein lisääntyy.

Vierailija kirjoitti:

Vaihdevuosiin ja hormoneihin liittyy usein tämmönen

Varmaan näinkin. Mutta kun toisaalta osa vapautuu vaihdevuosissaan niistä vähistäkin peloista. Tulee asenne että näin pitkälle on elämässä selvinnyt, jokaiselle tulee jokatapauksessa jotain kremppaa, niin minullekin, se on normaalia, joten mitäpä tässä pelkäämään.

Naishormonien taso alkaa laskea yleensä joskus 40 ikävuoden jälkeen. Elimistö kompensoi tätä laskua lisäämällä mm. adrenaliinin tuotantoa. Tuon adrenaliinin vaikutus on kovin yksilöllistä, mutta osalla se aiheuttaa juuri tässä ketjussa mainittuja juttuja - luonnollisesti, koska on stressihormoni.