Masennuksesta asiaa, jaksaako joku kuunnella ja auttaa

Hei Ap!

Minulla on myös mielenterveyshaasteita ja ilman uskoontuloani 2,5 vuotta sitten en olisi jaksanut varmasti.

Minun vastaukseni on Jeesus, pyydä Hänet elämääsi.

Tämä on minun neuvoni, voi olla ettei miellytä Sinua.

Kaikkea hyvää Sinulle elämääsi!

Liian yksin olen minäkin ja uuvuin. Ja masennuin. Yritän nyt saada elämästä kiinni uudelleen. Lääkitys auttaa. Elämä ei ole vielä kohdillaan.

Tsemppiä! Tulee vielä paremmat päivät.

Hakeudu terveydenhuollon kautta psykologin ja/tai psykiatrin vastaanotolle. Lääkitys voisi olla ehkä myös paikallaan, mutta keskusteluapu on ensisijaisen tärkeää. Sinä olet tärkeä eikä sinun tarvitse olla yksin.

Toisena tärkeänä vinkkinä, KÄVELE. Ei mitään rääkkiliikuntaa jos ei jaksa tai halua, mutta yritä kävellä voimiesi rajoissa päivittäin. 10-15 minuuttiakin riittää päivässä, jos ei jaksa enempää. Liikunta tekee hyvää, ja puhdistaa tuulettaa samalla pääkoppaa.

Vältä alkoholia, älä ota yhtään. Yritä pitää kiinni säännöllisestä ruokailusta ja unesta. Vältä kofeiinia klo 14 jälkeen.

Harjoita tietoista läsnäoloa itseksesi, hengitä syvään ja rauhallisesti. Ajatukset tulevat ja menevät, eivätkä soimaavat ja ilkeät ajatukset perustu todellisuuteen. Niitä ei täydy ottaa tosissaan, eikä sinun kannata uskoa niitä. Muokkaa ajatuksiasi positiivisemmiksi ja kannustavimmiksi vaikka pikkuhiljaa.

Minä tein epätoivoisia virheitä ollessani liian yksinäinen. Toivottavasti vältyt niiltä ja pääset pian normaalimman elämän pariin etkä satuta itseäsi lisää.

Ole rauhassa yksin, se on parasta. Ole rauhassa kotona, se on parasta. Koita kävellä tai ainakin seisoa ulkona, happi auttaa. Älä ota paineita mistään, ole vaan.

Aloita joku ihan uusi juttu, joka ei vie paljoa voimia. Joku harrastus, muu pikku juttu tms josta olet kiinnostunut niin sieltä voi löytyä samanmielisten seuraa ja alkaa uusia ystävyyksiä.

Ellei Sinulla ole ketään, jolle voit puhua ja keventää mieltä, ota yhteys näihin auttaviin palveluihin. Seurakunta, yhdistykset, puhelintuki...

Kun mieli on maassa se on raskasta, mutta kyllä Sinulle on tarkoitettu merkitystä ja iloa elämään. Odota sitä ja toivo sitä ja usko siihen niin saat sen.

Ota niskalenkki yksinäisyydestä ja lähde liikkeelle pienin askelin. Älä jää yksin kotiin vaan hae samanmielisten seuraa ja virikkeitä.

Tsemppiä, olet tärkeä. Katso tulevaan positiivisesti. Kyllä kaikki hyväksi muuttuu. Pienin askelin.

Valoisuutta, hyvää mieltä ja voimia Sinulle :)

Vierailija kirjoitti:

Hakeudu terveydenhuollon kautta psykologin ja/tai psykiatrin vastaanotolle. Lääkitys voisi olla ehkä myös paikallaan, mutta keskusteluapu on ensisijaisen tärkeää. Sinä olet tärkeä eikä sinun tarvitse olla yksin.

Toisena tärkeänä vinkkinä, KÄVELE. Ei mitään rääkkiliikuntaa jos ei jaksa tai halua, mutta yritä kävellä voimiesi rajoissa päivittäin. 10-15 minuuttiakin riittää päivässä, jos ei jaksa enempää. Liikunta tekee hyvää, ja puhdistaa tuulettaa samalla pääkoppaa.

Vältä alkoholia, älä ota yhtään. Yritä pitää kiinni säännöllisestä ruokailusta ja unesta. Vältä kofeiinia klo 14 jälkeen.

Harjoita tietoista läsnäoloa itseksesi, hengitä syvään ja rauhallisesti. Ajatukset tulevat ja menevät, eivätkä soimaavat ja ilkeät ajatukset perustu todellisuuteen. Niitä ei täydy ottaa tosissaan, eikä sinun kannata uskoa niitä. Muokkaa ajatuksiasi positiivisemmiksi ja kannustavimmiksi vaikka pikkuhiljaa.

Tämä on loistoteksti!

Vaikeina vuosina kävelin sateessakin. Joskus jopa 4 tuntia. Sen voimalla pääsin kuopan yli.

Se alkoi ihan pikkulenkistä. Varmistin aina et on 2e taskussa et pääsee matkalla vessaan tai ostamaan mehun kaupasta.

Kävely on hyvä! Se vie masennusta, mutta itseäni piristi kun puolen vuoden päästä huomasin vahingossa tulleeni hyvään fyysiseen kuntoon.

Älä yritä pakottaa itseäs mihinkään. Käy hoitsulla tai soita puhelimeen tai chattaa. Saat niin purettua ajatuksisia. Ehdottomasti: kokeile lääkkeitä!!!!! Kun se osuu, niin auttaa, paljon. Vaihda heti jos eivät sovi sulle. Ajattele valoisia asioita päivittäin!!!