Polkupyörävarkaiden heikot rangaistukset = hengenvaara?

Tuli tämä asia mieleen, kun ajattelin toimittaja Perttu Häkkisen kuolemaa. Niille jotka eivät tätä asiaa tunne, toimittaja kuoli viisi vuotta sitten ajamalla (ainakin lievässä) humalassa alamäkeä rämällä ja valottomalla pyörällä kohti estettä. Pyörän takajarrut eivät toimineet, ja etuhaarukka oli murtunut jarrutuksessa, josta onnettomuus oli aiheutunut.

Suututti kun ajattelin tätä ja ihmetteli, miten joku voi tahallaan lähteä noin rämällä pyörällä liikenteeseen. Kunnes muistin, että tosiaan lähes jokainen, joka joutuu jättämään pyörän hetkeksikään ulos. Minä myös.

Minulla on hieno, kaikin puolin turvallinen ja sopiva pyörä, jolla ajan vain työmatkoja ja joka menee lukkojen taakse molemmissa päissä. Sitten on se pyörä, jonka uskaltaa jättää ravintolan tai kaupan eteen, koska se ei kelpaa rosvoille. Ruosteinen mummomankeli, josta lähtee hirveä ääni. Kalliit oppirahat olen maksanut, kolme aikaisempaa pyörää varastettiin vaikka olivat rungosta kiinni,

Ovatko pyörävarkaiden vähäinen kiinnijäämisriski ja olemattomat rangaistukset jo riski liikenneturvallisuudelle? Ja nimenomaan kaupungeissa, jossa liikennettä on paljon ja pyörän kunnossa oleminen olisi tärkeää?