Jatkuva ahdistus töissä, jokainen päivä vuosien ajan, koko työuran ajan

Samoja fiiliksiä ja itselläni ala on varhaiskasvatus. Jotenkin aina päädyn sinne takaisin vaikka ala ei enää kiinnosta. Rahaa on pakko saada.

Rakennusalan suunnittelu - ihan sama fiilis. Töitä on jatkuvasti liikaa, kukaan ei mieti ehtiikö yksi ihminen tehdä kaikkea mitä sen sähköpostiin tulee, ja lisäksi pitäisi olla koko ajan tavoitettavissa puhelimella ja vastata niihin 30 sähköpostiin, joita päivässä tulee. Jatkuva fiilis siitä, että noin 30% kysymyksistä jää vastaamatta, koska en halua jatkuvasti olla töissä ilta 20 asti (työpäivä alkaa aamu 8).

IT alalla sentään on järkevästi. Jokainen asiakas ja asiakkaan asiakas ei saa suoraa puhelinnumeroa sille tyypille, joka heidän projektiaan hoitaa. Vaan asiakkaat asioi myynnin ja työnjohdon kanssa. Rakennusalalla sen suunnittelijan puhelinnumero laitetaan jokaiseen yhteystietoluetteloon, joten tilaaja, tilaajan tuleva vuokralainen, tilaajan urakoitsija, tämän urakoitsijan aliurakoitsija, ja aliurakoitsijan tavarantoimittaja kaikki soittelee suoraan suunnittelijalle. Ja suuttuu, jos et heti vastaa.

Olen alkanut ymmärtää, miksi japanilaiset tekee niitä harakirejä työn takia.

Mua ei sinänsä haittaisi olla "vihaamassani" duunissa, kunhan vaan pystyisin hommat hoitamaan. Eli riittäisi ihan hyvin että käyn töissä rahan takia. Mutta kun pää ja kroppa alkaa antaa periksi. Kaikella ja kaikilla on rajansa. Pelkään kuolevani sydäriin tms. tällä menolla

Vierailija kirjoitti:

Rakennusalan suunnittelu - ihan sama fiilis. Töitä on jatkuvasti liikaa, kukaan ei mieti ehtiikö yksi ihminen tehdä kaikkea mitä sen sähköpostiin tulee, ja lisäksi pitäisi olla koko ajan tavoitettavissa puhelimella ja vastata niihin 30 sähköpostiin, joita päivässä tulee. Jatkuva fiilis siitä, että noin 30% kysymyksistä jää vastaamatta, koska en halua jatkuvasti olla töissä ilta 20 asti (työpäivä alkaa aamu 8).

IT alalla sentään on järkevästi. Jokainen asiakas ja asiakkaan asiakas ei saa suoraa puhelinnumeroa sille tyypille, joka heidän projektiaan hoitaa. Vaan asiakkaat asioi myynnin ja työnjohdon kanssa. Rakennusalalla sen suunnittelijan puhelinnumero laitetaan jokaiseen yhteystietoluetteloon, joten tilaaja, tilaajan tuleva vuokralainen, tilaajan urakoitsija, tämän urakoitsijan aliurakoitsija, ja aliurakoitsijan tavarantoimittaja kaikki soittelee suoraan suunnittelijalle. Ja suuttuu, jos et heti vastaa.

Olen alkanut ymmärtää, miksi japanilaiset tekee niitä harakirejä työn takia.

Ja unohtui vielä sanoa; tuon kaiken hulabaloon sivussa pitäisi siis tehdä se varsinainen päivätyö, eli piirtää niitä rakennusurakan kuvia laskentaa varten. Kokeilkaapa laskea vaikkapa jotain ison sairaalarakennuksen seinän pinta-alaa niin, että otatte siinä joka 5 minuutin välein puheluita vastaan.

Vierailija kirjoitti:

IT alalla sentään on järkevästi. Jokainen asiakas ja asiakkaan asiakas ei saa suoraa puhelinnumeroa sille tyypille, joka heidän projektiaan hoitaa. Vaan asiakkaat asioi myynnin ja työnjohdon kanssa.

Optimaalisesti joo näin, mutta ei todellakaan kaikkialla toteudu. Meidän tiimissä voi kehittäjälle tulla alkuillasta suoraan asiakkaalta puhelu, että tulipalotulipalo, aamulla pitää olla heti paliksessa!

Sitten tiimiliidi toteaa, ettei näin pitäisi tapahtua. Ja että ei ole pakko vastata puheluun tms. Mutta mikään ei muutu ja käytännössä se puhelin vaan pirisee ja jos et vastaa, asia kaatuu sun niskaan entistä pahempana huomenna. Haukkujen kera asiakkaalta.

Ei työelämän kuulu tuolta tuntua. Olet selvästi väärällä alalla, tai väärässä paikassa. Kouluttaudu vaikka johonkin muuhun ammattiin, mutta älä hyvänen aika jatka elämääsi noin.

Vierailija kirjoitti:

Ei työelämän kuulu tuolta tuntua. Olet selvästi väärällä alalla, tai väärässä paikassa. Kouluttaudu vaikka johonkin muuhun ammattiin, mutta älä hyvänen aika jatka elämääsi noin.

Ei valitettavasti ole lainkaan energiaa vaihtorumbaan, aivot toimii vajaaliekillä ja illat suhisee korvissa ja päätä särkee. Olen jo nyt alanvaihtaja, koska alkuperäisellä koulutuksellani en onnistunut työllistymään (siitä se pitkäaikaistyöttömyyskin). Ikäkin alkaa lähennellä viittäkymppiä.

Ap