Pahimmat harjoittelut sairaanhoitajaopinnoissa?

Välinpitämätön ohjaaja, leipääntynyt pahasti työhönsä.

Ei perehdytystä, suoraa hommiin.

Tuo oli juurikin pahinta, ettei opiskelijaa perehdytetä mitenkään. Minä tajusin vasta alanvaihdon jälkeen, että myös opiskelija ansaitsee ihan samanlaisen perehdytyksen, kuin palkkatyöntekijä.

Lisäksi opiskelijoita usutettiin esim. vaihtamaan lakanoita, täyttämään liinavaatevarastoa ja jakamaan ruokaa, vaikka sairaalassa oli laitoshuoltajat tätä varten, eikä ohjaajat itse tehneet näitä ollenkaan. Sitten toki olisi ollut ok, jos nämä olisi kuuluneet hoitajan töihin siellä, mutta tämän tarkoituksena oli pitää opiskelijat pois jaloista. Enpä ollut kovin varma omista kädentaidoistani tällaisten harkkojen jälkeen, jossa olin lähinnä tyyliin täytellyt hyllyjä ja jakanut ruokaa.

Vastasyntyneiden osasto. Ohjaajana henkilö, joka oli puolipakolla siihen suostuteltu. Ei neuvonut mitään ja sitten valitti, kun ko. asia meni pieleen. Loppuarviointiin tuli haukkumaan minut ja oli sitä mieltä, että hänen oman pitkäaikaisen sairautensa paheneminen oli mun syytä. Juuei ikinä lastenosastolle enää.

Sairaalan sisätautiosasto ja vammaisten asuntola oli pahimmat. Ei mitään ohjausta, yksin hommiin, oletettiin että osaan jo kaiken ja valitettiin kaikista virheistä. Olo oli kaikkea muuta kuin tervetullut. Kotihoito ja vanhusten hoitolaitos oli sellaisia että eka viikko ohjattiin, sit aikalailla yksin laitettiin tekemään loppuaika.

Parhaat harkat oli varhaiskasvatuksessa, jossa oikeasti otettiin mukaan hommiin ja tehtiin yhdessä. Ne hetket kun tein yksin oli ohjaajan kanssa sovittuja ja ohjaaja oli mukana tai saatavilla heti jos tarve. Sain siis paljon ohjausta ja kannustusta ja myös hyvät arvosanat näistä harkoista.

Olen opiskellut sekä lh että sh-opintoja, lopulta minusta tuli vakalastenhoitaja ja sosionomi.

Nos to

Opiskelijat pitäkää oikeuksistanne kiinni. Siksi harjoittelut ovat palkattomat, että saatte harjoitteluissa tehdä niitä asioita, jotka ovat tavoitteena oppia.

N ostan