Lue keskustelun säännöt.
Onku muilla sellaista tunnetta, että meidän vain kuuluu olla yhdessä?
26.09.2023 |
Olemme olleet yhdessä kymmenisen vuotta. Biisi, joka minulle on aina kolahtanut kovaa, on juha tapion kun sä vain istut viereen mun, siinä on jotain niin oikeaa.
Mies sanoi äskettäin, että hänellä on vain olo, että meidän kuuluu olla yhdessä.
Yhdessäolomme on suhteellisen arkista. Ei ole mitään ilotulituksia tai suurta seksiä. Välilämme on myös yksi hiertävä kohta. Mutta silti molemmilla on tämä fiilis päällimmäisenä tunteena. Ihan alusta asti.
Muita? Kauan olette olleet yhdessä?
Kommentit (28)
En tiedä. Osaan rakastua biiseihin, mutten ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi ei oo koskaan tullut tällaista tunnetta.
Kyllä, ihan alusta asti. Voisin jopa sanoa että ennen kuin ekaa kertaa edes tavattiin. Kirjoitettiin ja soitettiin paljon ja kaikki vaan meni niin yksiin. Tuntui että se toinen on kuin itselle luotu. Eikä se tunne ole mihinkään hävinnyt, vahvistunut vaan vuosi vuodelta.
Mulla on tuollainen tunne miehestä, joka ei oo mun puoliso ja josta ei tuu mun puolisoa, on varattu. Silti hänen lähellään on vain hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei oo koskaan tullut tällaista tunnetta.
Miksi sanot onneksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli tuo tunne yhden ihmisen kanssa, jota tapailin hetken. Ihan heti ensimmäisestä tapaamisesta alkaen. Mulle oli myös uusi tunne se, että aina kun hän lähti luotani tai minä hänen luotaan, tuli järkyttävä ikävä ja tunne kuin jotain puuttuisi, kuin en olisi kokonainen ilman häntä. En voinut uskoa kun hän kuukausien jälkeen sanoi, ettei kanssani oleminen tunnu hänestä oikealta, sillä minusta se tuntui niin vahvasti siltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. 19 vuotta yhdessä. Tuli tämä tunne jo ennen kuin tapasimme. Aina ei ole silti ollut helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä mulla oli sellainen tunne. Mutta kun toinen on herkästi väkivaltainen, suusta päästelee mitä vaan eikä näistä asioista voi keskustella, niin pakko on luovuttaa.
Mutta vaikeaa se on, kun sitten se hyvä aika saa tuntemaan ettei parempaa voisi olla.
Luulen että toinen osapuolikin jo ajattelee että kuulutaan yhteen, muttei vain ymmärrä ettei noin voi jatkua.
Tein tota ihan tahallaan. Kun sanoin etten enää ota miestä,tarkoitin sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä mulla oli sellainen tunne. Mutta kun toinen on herkästi väkivaltainen, suusta päästelee mitä vaan eikä näistä asioista voi keskustella, niin pakko on luovuttaa.
Mutta vaikeaa se on, kun sitten se hyvä aika saa tuntemaan ettei parempaa voisi olla.
Luulen että toinen osapuolikin jo ajattelee että kuulutaan yhteen, muttei vain ymmärrä ettei noin voi jatkua.Tein tota ihan tahallaan. Kun sanoin etten enää ota miestä,tarkoitin sitä.
Mitä teit tahallaan? Et saanut vain lopetettua suhdetta ilman väkivaltaa? No, tuo mies kaipailee edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tällainen tunne miespuolisen kaverin suuntaan. Hänkin kuulemma pitää minusta kovasti ja olemme molemmat sinkkujakin, mutta jostain syystä hän ei silti halua parisuhdetta. Tyydyn mielelläni ystävyyteenkin, koska tämä tunne on todella hyväätekevä vaikka emme kovin usein tapaakaan. Ne harvatkin tapaamiset kantavat arjessa pitkälle.
Se on sellainen tunne että kumpikin saa olla sellainen kuin on, ei tarvitse yrittää tai esittää mitään eikä ole pakko tehdä mitään ihmeellistä. Riittää kun rupatellaan kahvikupposen äärellä tai katsotaan yhdessä jotain sarjaa. Siitä tulee tunne että olen tullut kotiin.
Ei en ole pari suhtessa,ystävyys suhtessa tai sukulais-suhtessa: Jos tuntuu täyttyy olla yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tuo tunne oikein tulee? Onko se vain hyväksytyksi kokemisen tunnetta?
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuo tunne oikein tulee? Onko se vain hyväksytyksi kokemisen tunnetta?
Se on vain harhaa. Ja jonain päivänä se toinen lähtee. Tai itsellä muuttuvat ajatukset.
Itse olen miettinyt kyllä paljon, tuota osin huonoa suhdetta, että miksi en pääse irti tällä kertaa. Voiko olla vain se että saman pitäjän kasvatteja, sama koulu, samat lähtökohdat sinällään, samat ihmiset tunnetaan, puhumista on paljon, huumorintaju tuntuu kohtaavan...
Luulen että joillain ihmisillä on kyky herättää tuo tunne lähes jokaisessa kohtaamassaan ihmisessä, eikä se näin ollen aina ole molemminpuolista.
Ei ole. Taloudellisten syiden takia oltu kohta parikymmentä vuotta yhdessä.
Sama tunne on täällä. 8 vuotta yhdessä nyt. Ei oo koskaan ollut mitään huippua ja hohdokasta tämä elämä, vaan ihan sitä arkea. Hyvin raskaitakin aikoja välillä, kuten nytkin on. Koskaan ei vaan oo tullut mieleenkään, että haluaisin toisesta eroon, vaikka se jollain lailla voisi helpottaa elämää.
Traumasidos, trauma bond hakusanoiksi
Joo kyllä mulla oli sellainen tunne. Mutta kun toinen on herkästi väkivaltainen, suusta päästelee mitä vaan eikä näistä asioista voi keskustella, niin pakko on luovuttaa.
Mutta vaikeaa se on, kun sitten se hyvä aika saa tuntemaan ettei parempaa voisi olla.
Luulen että toinen osapuolikin jo ajattelee että kuulutaan yhteen, muttei vain ymmärrä ettei noin voi jatkua.