Lue keskustelun säännöt.
Etäsuhde: hyvä vai huono?
25.09.2023 |
Puhutaan nyt ns 2.kierroksen tilanteesta, eli erot takana ja lapsia aiemmasta suhteesta. Yhteisistä lapsista ei haavetta. Ikää 35-50v ja välimatka reilu 200km.
Mitä hyvää tai huonoa mielestäsi etäsuhteessa? Voisitko ryhtyä ajatuksella, että suhde pysyy etäsuhteena ainakin 10 vuotta?
Kommentit (23)
Itselläni on etäsuhde. Välimatka oli aluksi 40 km, mutta nyt on 100 km. Yhdessä oltu jo vuosia. Ei tälle tilanteelle mitään mahda. Tunteet on vahvat eikä yhteen voida muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etäsuhteessa, välimatkaa 300+ kilometriä. Sovitaan muutoin niin hyvin yhteen, että ainoa miinus on välimatka. Erinäisistä syistä johtuen nähdään kerran kuukaudessa, loma-ajat vietetään yhdessä. Olen muuttamassa lähemmäs mahd. pian jolloin voitaisiin nähdä viikottain.
Yllättävän positiivista. Tuntuu, että yleensä ihmiset tuomitsevat etäsuhteet mahdottomina. Tai sellainen mielikuva minulla on ollut.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän positiivista. Tuntuu, että yleensä ihmiset tuomitsevat etäsuhteet mahdottomina. Tai sellainen mielikuva minulla on ollut.
-ap
täällä palstalla nyt tuomitaan ihan kaikki mahdollinen... riippuu ihan hirveästi ihmisistä että mikä toimii. Me jutellaan discordin kautta puheluita päivittäin useamman tunnin, samalla pelataan tai katsotaan elokuvia tms, vietetään sillä tavalla meidän arkea vaikkei olla samassa paikassa. Vaikeistakin asioista puhuminen onnistuu. Toki sitä (valitettavasti) edesauttaa se, että molemmat ovat petettyjä ja jätettyjä aiemmista suhteista.
Pelkkiä huonoja kokemuksia! En enää toiste ryhtyisi etäsuhteeseen. Ikävä tajuta olevansa toiselle loppujen lopuksi vain pelkkää seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ongelmaa, kunhan toinen ei oleta, etten samalla tapaile myös muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän positiivista. Tuntuu, että yleensä ihmiset tuomitsevat etäsuhteet mahdottomina. Tai sellainen mielikuva minulla on ollut.
-ap
täällä palstalla nyt tuomitaan ihan kaikki mahdollinen... riippuu ihan hirveästi ihmisistä että mikä toimii. Me jutellaan discordin kautta puheluita päivittäin useamman tunnin, samalla pelataan tai katsotaan elokuvia tms, vietetään sillä tavalla meidän arkea vaikkei olla samassa paikassa. Vaikeistakin asioista puhuminen onnistuu. Toki sitä (valitettavasti) edesauttaa se, että molemmat ovat petettyjä ja jätettyjä aiemmista suhteista.
Hienoa, jos toimii. Itse en näe mitään arvoa Discordissa roikkumisessa. Parisuhteessa on minulle kyse ihan muusta kuin chattailusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat kokemukset etäilystä eivät ole toiselta kierrokselta vaan vähän alta kolmekymppisenä jolloin seurustelin noin vuoden ajan niin että kumppani asui 150km päässä.
Se toimi loppujenlopuksi siinä mielessä mainiosti että kun meillä molemmilla oli silloin jo omat työpaikkamme, harrastukset yms niin elimme viikot omia elämiämme ja ehkä soittelimme välillä, ja sitten viikonloppuna yleensä jompi kumpi matkusti toisen luo. Tämä sai aikaan sen, että kun olimme viikonloppuisin yhdessä niin pystyi ja halusi keskittyä toiseen 100%.
Myös tietty eroottinen lataus taisi syntyä erossa vietetyn viikon aikana koska yleensä pe iltana tai lauantai aamuna kun toinen tuli toisen kämpille niin ensimmäinen aktiviteetti oli yleensä akti. Aika usein jo eteisessä. Sitten otettiin kengät jalasta ja vaihdettiin kuulumiset
Ei meistä kuitenkaan paria tullut. Vaikka sanoa että kaatuiko se suhde siihen etäisyyteen vai oliko se juuri etäisyys mikä sai meidät jatkamaan niinkin pitkään.
Mielestäni eräsuhteella ei ole mitään pelättävää, varsinkin toisella kierroksella se voi olla oikein hyväkin vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Ei ongelmaa, kunhan toinen ei oleta, etten samalla tapaile myös muita.
Täysin totta. Minulla on etäsuhde ihmiseen, jota näen muutaman kerran vuodessa. Kyseessä on rakas ihminen, jonka kanssa tehdään kaikki parisuhdejutut, kun nähdään. Mutta ei tuo minulle ainoaksi suhteeksi riittäisi millään. Seksiäkin olisi kiva olla useammin kuin kerran kolmessa kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, jos toimii. Itse en näe mitään arvoa Discordissa roikkumisessa. Parisuhteessa on minulle kyse ihan muusta kuin chattailusta.
Ootko tyhmä vai etkö osaa lukea? Selkeästi et ainakaan tiedä mistä edes puhutaan. Discordissa voi olla yhteydessä *puhelun* kautta. Headset päähän ja kuulumisien vaihtelu käyntiin :D pikkasen eri asia kuin tekstichattaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ongelmaa, kunhan toinen ei oleta, etten samalla tapaile myös muita.
Täysin totta. Minulla on etäsuhde ihmiseen, jota näen muutaman kerran vuodessa. Kyseessä on rakas ihminen, jonka kanssa tehdään kaikki parisuhdejutut, kun nähdään. Mutta ei tuo minulle ainoaksi suhteeksi riittäisi millään. Seksiäkin olisi kiva olla useammin kuin kerran kolmessa kuukaudessa.
Riippuu ihan hirveästi osapuolista. Jos jompikumpi tai molemmat päätyvät siihen että on ok harrastaa seksiä myös muiden kanssa, ja halutaan olla ns "vakavassa parisuhteessa", keskustelun täytyy olla avointa ja rehellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, jos toimii. Itse en näe mitään arvoa Discordissa roikkumisessa. Parisuhteessa on minulle kyse ihan muusta kuin chattailusta.
Ootko tyhmä vai etkö osaa lukea? Selkeästi et ainakaan tiedä mistä edes puhutaan. Discordissa voi olla yhteydessä *puhelun* kautta. Headset päähän ja kuulumisien vaihtelu käyntiin :D pikkasen eri asia kuin tekstichattaus.
En ole tyhmä, osaan lukea ja ymmärrän kyllä mistä puhutaan. Parisuhteessa on vaan minulle kyse muuta kuin viesteistä, puheluista, videopuheluista tai muusta etäyhteydenpidosta. Parisuhde on minulle ensisijaisesti fyysistä läheisyyttä, arjen jakamista jne. Ehkä teininä tuo olisi ollut hyvä ratkaisu.
Mulle ei olisi nuorempana sopinut, mutta nyt 40+:na etäsuhde, tai ainakin suhde jossa asutaan erikseen, olisi juuri unelma. Ei enää ole kaipuuta "perheleikkeihin", eikä taloudellistakaan tarvetta jakaa esim. asumisen kuluja toisen kanssa. Hyvin toimisi nähdä harvakseltaan, mutta silloin tehdä siitä vähän erityisempää.
Mutta riippuu varmaan mitä kukin kaipaa. Itse olen aika erakkoluonne enkä enää haluaisi ketään toista asumaan kattoni alle. Mutta jos joku juuri kaipaa sitä seuraa arkeen, niin eihän silloin pitkäaikainen etäsuhde ole hyvä.
Toinen juttu on, että todennäköisesti etäsuhteella on suurempi riski hajota kuin tiiviimmällä. Jompikumpi voikin löytää helpommin toisen, ja pienemmällä kynnyksellä lähteä. Näin kävi itselleni nuoruuden suhteessa ulkomailla asuvaan mieheen. Kovasti hän vannoi rakkautta, mutta kun aikaa kului eikä yhteen päästy, hän sitten ihastuikin työkuvioissa toiseen ja juttu loppui. Toisaalta itselleni ei nyt enää, tässä iässä, sekään olisi mikään tragedia. Kun ei tosiaan enää ole lapset ajankohtaisia, niin mitäpä sitten jos oltaisiin yhdessä vain muutama vuosi ja sitten se loppuisi? Jos se muutama vuosi oli hyvää aikaa, niin hyvä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mutta itse seurustelin miehen kanssa, joka oli etäsuhteessa. Ihan hyvin toimi, ei häirinnyt etäsuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, jos toimii. Itse en näe mitään arvoa Discordissa roikkumisessa. Parisuhteessa on minulle kyse ihan muusta kuin chattailusta.
Ootko tyhmä vai etkö osaa lukea? Selkeästi et ainakaan tiedä mistä edes puhutaan. Discordissa voi olla yhteydessä *puhelun* kautta. Headset päähän ja kuulumisien vaihtelu käyntiin :D pikkasen eri asia kuin tekstichattaus.
En ole tyhmä, osaan lukea ja ymmärrän kyllä mistä puhutaan. Parisuhteessa on vaan minulle kyse muuta kuin viesteistä, puheluista, videopuheluista tai muusta etäyhteydenpidosta. Parisuhde on minulle ensisijaisesti fyysistä läheisyyttä, arjen jakamista jne. Ehkä teininä tuo olisi ollut hyvä ratkaisu.
Ja minulle, 38-vuotiaalle, parisuhteen ei tarvitse olla arjen jakamista. Tuskin ihan lähiaikoina haluan esimerkiksi muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Minulle sopii asuminen omissa asunnoissa ja omat elämät ja arjet. Vähättelevää leimata tällaiset suhteet teinien touhuiksi.
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei olisi nuorempana sopinut, mutta nyt 40+:na etäsuhde, tai ainakin suhde jossa asutaan erikseen, olisi juuri unelma. Ei enää ole kaipuuta "perheleikkeihin", eikä taloudellistakaan tarvetta jakaa esim. asumisen kuluja toisen kanssa. Hyvin toimisi nähdä harvakseltaan, mutta silloin tehdä siitä vähän erityisempää.
Mutta riippuu varmaan mitä kukin kaipaa. Itse olen aika erakkoluonne enkä enää haluaisi ketään toista asumaan kattoni alle. Mutta jos joku juuri kaipaa sitä seuraa arkeen, niin eihän silloin pitkäaikainen etäsuhde ole hyvä.
Toinen juttu on, että todennäköisesti etäsuhteella on suurempi riski hajota kuin tiiviimmällä. Jompikumpi voikin löytää helpommin toisen, ja pienemmällä kynnyksellä lähteä. Näin kävi itselleni nuoruuden suhteessa ulkomailla asuvaan mieheen. Kovasti hän vannoi rakkautta, mutta kun aikaa kului eikä yhteen päästy, hän sitten ihastuikin työkuvioissa toiseen ja juttu loppui. Toisaalta itselleni ei nyt enää, tässä iässä, sekään olisi mikään tragedia. Kun ei tosiaan enää ole lapset ajankohtaisia, niin mitäpä sitten jos oltaisiin yhdessä vain muutama vuosi ja sitten se loppuisi? Jos se muutama vuosi oli hyvää aikaa, niin hyvä juttu.
Samoja ajatuksia. Nyt tapailen miestä, jolla on alakouluikäinen lapsi eikä minulla ole tarvetta muuttaa hänen kanssaan yhteen. En kaipaa yhteisasumista vaan sopii hyvin, että asumme parin tunnin matkan päässä toisistamme ja tapaamme, kun kummallakin on vapaata. Suhteemme on niin uusi, että en ole vielä tavannut lasta, mutta kun sen aika koittaa, mahdollisuuksia yhdessäoloon tulee enemmän kun voimme tavata hänen lapsiviikoillaan. Kiirettä ei siihen kuitenkaan ole.
On vapauttavaa voida itse määrittää suhteen muoto ja käytännöt. Nuorempana olin vahvasti sisäistänyt kaavan, jota suhteen tulisi toteuttaa eikä sitä kumppanin kanssa pohdittu. Nyt vanhempana on helpompaa yhdessä kumppanin kanssa päättää, mikä sopii meille ja mitä suhteelta haluamme.
Erinomaisen hyvä ratkaisu ainakin minulle. Miehellä asuu lukiolaispoika kaksi viikkoa kuukaudessa ja koska omani ovat muuttaneet jo omilleen, en halua alkaa "perheelliseksi" taas. Menen miehen luokse välillä yli viikoksikin ja tehdään etätöitä yhdssä, käydään lounaalla ja leikitään kotia. Välillä hän tulee minun luokseni ja käydään erilaisissa tapahtumissa ja kulttuurilaitoksissa. Laskin että vietämme yhdessä n. neljänneksen vuodesta ja se on aivan riittävästi.
Yli 20 vuotta kokemusta ja hyvin on toiminut. Välimatkaa hieman enemmän kuin 200km.
Riippuu eniten siitä, mitä odottaa suhteelta ja mitkä asiat yhdistävät. Meillä molemmilla on samat arvot ja tarvitsemme " omaa aikaa" välillä.
Emme ole halunneet asua saman katon alla, emmekä edelleen halua.