Vauvakuume

Ota nukke, joka itkee, vaatii syöttämistä ja vaipanvaihtoa kuten oikea vauva.

Joskus on tv-ohjelmassa näytetty sellainen.

Saattaapi sun mieli muuttua muutaman kuukauden yöherätysten jälkeen.

Interaktiivinen vauvanukke aluksi.

Nykyään on saatavilla parisuhdeopuksia -ja kortteja (couples cards). Peru triali ajoissa. (https://www.amazon.com/Love-Languages-Secret-that-Lasts/dp/080241270X/r… SEKÄ https://www.amazon.com/Love-Languages-Children-Secret-Effectively/dp/08…)

Lastenvaatteita yms. saa Torista annetaan ryhmästä. Facebookin (taiteilijanimi käy) ruokakassi sekä hätäkahvit ryhmistä voi kanssa hakea apua.

Lasten- ja kodinhoidosta on kyllä hyvä olla kokemusta ja koulutusta, pienentää huomattavasti alkuvaiheen ahdistusta. Kun osaa jo ennestään kaikkea mahdollista, pystyy keskittymään tärkeimpiin eli lapseen ja parisuhteeseen. Jos lapsuudenkotisi on ollut tasapainoinen ja terve, olet oppinut jo paljon esimerkin kautta.  Siinä mielessä perhepäivähoitajana toiminut äiti on oikein hyvä esimerkki. Mutta suosittelen opiskelua ensin.

Parisuhteenhan se todennäköisesti tuhoaa. Se ihminen jota nyt rakastat ja jonka kanssa haluat olla muuttuu eron jälkeen sun viholliseksi. Sitten riitelette kaiken aikaa lapsen asioista ja ihan periaatteesta kumpikaan ei suostu joustamaan missään. Mieti tarkkaan.

Abortti vaihtoehto

Ihan samassa veneessä ollaan. Täytän vielä tänä vuonna 24 ja jo kohta 2 vuotta mulla on ollut tosi kova vauvakuume. Oon kerennyt käydä hirveästi suuria ja vaikeita tunteita läpi.

Totta kai on normaalia miettiä ison elämänmuutoksen edessä, että haluaako sittenkään. Lapsen saaminen on niin peruuttamaton asia, että siksikin se mietityttää. Vanhemmaksi ei synnytä päivässä :)

Lapsen saaminen on kyllä riski parisuhteelle, mutta parhaassa tapauksessa löydätte toisistanne uusia, ihania puolia ja teistä tulee vahvempi tiimi. Oon kyllä kuullut sellaisesta, että on sovittu että vauvan ekana vuonna EI erota, koska se on niin suuri (mutta väliaikainen!) rasite.

Tsemppiä kaikkiin fiiliksiin. Vauvakuume-keskustelualueella vauva 2023-2024-keskustelu ei oo hirveän aktiivinen, mutta sinnekin voi kirjoitella :)

Vierailija kirjoitti:

Lasten- ja kodinhoidosta on kyllä hyvä olla kokemusta ja koulutusta, pienentää huomattavasti alkuvaiheen ahdistusta. Kun osaa jo ennestään kaikkea mahdollista, pystyy keskittymään tärkeimpiin eli lapseen ja parisuhteeseen. Jos lapsuudenkotisi on ollut tasapainoinen ja terve, olet oppinut jo paljon esimerkin kautta.  Siinä mielessä perhepäivähoitajana toiminut äiti on oikein hyvä esimerkki. Mutta suosittelen opiskelua ensin.

Jaa, mulla ei ollut vauvoista minkäänlaista kokemusta ennen kuin omani syntyi. Ja hyvin pärjättiin. Miehen kanssa jaettiin kodinhoitotyöt ja vauvanhoito. Mummoni sanoi, että kyllä luonto ajaa tikanpojan puuhun. Kun kuuntelee ja luottaa vaistoihinsa, ja lisäksi käyttää maalaisjärkeä, niin hyvin pärjää. Toki varaudu siihen, että ammattia joudut opiskelemaan sitten taaperon kanssa. Suurimmat riidat tulee parisuhteessa juuri siitä, kun aikaa ei enää olekaan samalla lailla, yöunet lyhyet ja rahatilanne lapsiperheessä on usein tiukka. Tämä kannattaa myös tiedostaa. Me käytiin miehen kanssa vuorotellen esimerkiksi lenkillä. Tai sitten vaunulenkillä yhdessä. Kumpi tuntui aina paremmalle. Joka tapauksessa pieni hetki viikossa omaa aikaa, niin taas jaksaa. Minä elän tällä hetkellä ruuhkavuosissa, ja jostain oudosta syystä nautin suunnattomasti tästä ajasta.

Minulla oli parikymppisenä vauvakuume. Siskoni sai pian sen jälkeen kaksi lasta pienellä ikäerolla. Totta kai olkn heidän kanssaan paljon ja se oli ihanaa, mutta silloin jo sain kokea ihan käytännössä sen mitä lapsi myös vaatii. Siskoni kuoli yllättäen lastensa ollessa pieniä ja yhtäkkiä löysin itseni lastenhoitoapuna yhä useammin. Totta kai hoitoapua oli muitakin, mutta kun olin lupautunut yksin olemaan oman lomaviikkoni 1v ja 2v kanssa ja yritin hoitaa arjen sekä omia asioita samalla, aloin tosissaan ajatella että niin, tämä on sitten sitä lapsiarkea. Jotenkin kummasti vauvakuume laantui.

Omat lapseni syntyivät kun olin kolmekymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli parikymppisenä vauvakuume. Siskoni sai pian sen jälkeen kaksi lasta pienellä ikäerolla. Totta kai olkn heidän kanssaan paljon ja se oli ihanaa, mutta silloin jo sain kokea ihan käytännössä sen mitä lapsi myös vaatii. Siskoni kuoli yllättäen lastensa ollessa pieniä ja yhtäkkiä löysin itseni lastenhoitoapuna yhä useammin. Totta kai hoitoapua oli muitakin, mutta kun olin lupautunut yksin olemaan oman lomaviikkoni 1v ja 2v kanssa ja yritin hoitaa arjen sekä omia asioita samalla, aloin tosissaan ajatella että niin, tämä on sitten sitä lapsiarkea. Jotenkin kummasti vauvakuume laantui.

Omat lapseni syntyivät kun olin kolmekymppinen.

Mullakin oli joskus nuorena ajatuksena, että saisinpa pian lapsia. Siskoni lasten ollessa pieniä ajatus muuttui siihen, että no ehkä kymmenen vuoden päästä, ehkä kun olen 30, eli kävi vähän samalla lailla! Vauvakuume on kuitenkin syttynyt nyt uudestaan, varmaan osittain siksi, että olen parisuhteessa, johon haluaisin lapsia.

t. sama tänä vuonna 24v. täyttävä