Onko joku ollut läsnä, saattelemassa kuolevaa?

Kyllä, isäni kuoli saattohoidossa (syöpä) rauhallisesti nukkuen. Siinä ei ollut mitään pelottavaa tai kammottavaa. Sisarusten kanssa siinä jutelitiin koko ajan jotain laspuusmuistoja jne. Jossain vaiheessa huomasimme että hengitys oli lakannut. Isä oli lopussa monta päivää tiedottomassa tilassa / unessa, oli hyvin lääkitty morfiinilla. Sitten nukkui pois. Saattohoitokoti oli ihan paras paikka kuolla ja saatella. Siellä sai olla koko ajan omassa huoneessa, yöt siis myös. Meille oli hetekat isän vuoteen molemmin puolin.

Isä nukkui keväällä pois. Kuolinhetkellä en ollut (en ennättänyt), mut tajusin jo viikolla, et "nyt tulee jätkälle lähtö" (tuo oli vaan sitä meidän käyttämää kieltä).

Oikeastaan, olen melkeinpä iloinen siitä, että se kävi niin äkkiä - ei tarvinnut paljon kärsiä. Sitä en osaa sanoa, ymmärsikö/tajusiko hän, et kävin katsomassa viikolla.

.....

Hienoin piirre isässä oli se, et hänestä, vanhasta jäärästä, tuli se ns. hyvä jätkä, mikä hän nuorempana oli. Eli kaiken sen ilkeyden takana oli se hyvä tyyppi. Sanaa 'anteeksi' hän ei koskaan osannut sanoa, mutta jotenkin luin hänestä, että hän tarkoitti sitä muulla tavalla.

Useita.Kun olin vielä sairaalassa töissä.