Lue keskustelun säännöt.
Eksistentaalinen kriisi. Kauan kestää? Jo muutaman vuoden olen ollut hukassa, elämä on täysin merkityksetöntä.
24.09.2023 |
Tämä on raastavaa. Oireilen mennyttä elämää ja tulevaisuus on pelottava.
Kaksi vuotta olen sabotoinut elämääni ja ollut ahdistunut. En tiedä kuka olen tai minne pitäisi mennä.
En ymmärrä elämästä mitään ja kaikki ahdistaa/pelottaa.
Ihmeellisesti olen kuitenkin ihan hyvin selvinnyt vaikka koko ajan ollut tunne että kohta kaikki hajoaa.
Että kohta elämäni on pilalla. Silti olen vain jatkanut töissä, tehnyt asioita jotenkin oikein ja hengittänyt.
Samalla on ollut addiktioita, itsetuhoisuutta ja erikoista fiilistä, että en tiedä onko tämä elämä edes totta ja mitä täällä edes teen. Olen yksin.
Aivan tien risteyksessä enkä tiedä minne mennä.
Aivan kuin jokin osa minussa vain kuolisi ja on vaikeaa hyväksyä elämäntilannettaan, jonka itse on luonut.
Tekisi mieli huutaa tai itkeä. Suuttua. Sen sijaan rauhoitun ja joskus meditoin. Yritän nöyrtyä ja kestää.
Pinnan alla kuohuu enkä tiedä mitä tehdä.
Kenelläkään muulla ollut tällaista vaihetta?
Kommentit (7)
Onko sinulla terapiasuhdetta yllä vai yksinkö asioita puit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla terapiasuhdetta yllä vai yksinkö asioita puit?
Yksin. Terpiaprosessi meneillään kyllä, vaatii aikaa sinne saakka pääseminen.
-ap
Mäkin oon joskus pihalla. Jos siellä on lapsia siellä on kiva olla. Lapset on hyvää seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä saanut elämääni myös uusia ihmisiä. Kovin läheisiä en haluakaan mutta kuitenkin on tullut myönteisiä kohtaamisia ja tätä kautta olo on aina välillä hetkeksi helpottanut.
Kuitenkin on tunne ulkopuolisuudesta tai siitä kuin olisin yksin jossain häkissä josta on tosi hankalaa päästä pois.
Oikeastaan tämä alkoi siitä kun rajani poljettiin pahemman kerran. Katosin elämästäni ja annoin toiselle hiljalleen vallan. Annoin kaiken tapahtua omalla kustannuksellani. Hän ei arvostanut minua vaan veti minut pohjalle siihen samaan yksinäisyyteen joka hänessä oli. Katosin elämästäni.
Kuitenkin olen ollut jo jonkin aikaa yksin. Edelleen olen aivan pihalla kaikesta ja siitä mitä tehdä, minne mennä ja oliko minulla identieettiä edes aiemminkaan.
-ap