Pelkäätkö äkillistä vakavaa sairaskohtausta?

En

Se on, mikä tulee.

Mitä tuota pelkäämään.

Pelkään. Ja toivon, että tullessaan vie sitten jalat saappaissa mukanaan. Mutta en anna pelkoni kuitenkaan halvaannuttaa, koska tapahtuu niin kuin tapahtuu. Asia ei ole minun käsissäni.

Kyllä kannata varoa ja olla jatkuvasti "kusi sukassa", helpottaa kummasti stressiä.

Vähän. Lähinnä sitä, että joudun jäämään halvaantuneena "elämään". Kuolema olisi OK, vaikka sekin vähän pelottaa, jos sitä edeltäisi kovat kivut. Pelon kanssa selviän, kun annan se vain olla, tulla ja mennä. Ei sille lopulta mitään voi, jos jokin kohtaus tulee.

Vain siinä mielessä, että elän yksin eikä minulla ole niin läheisiä ihmisiä jotka huolestuisivat hälyyttääkseen apua jos eivät saisi minuun yhteyttä. Menisi todennäköisesti jopa viikkoja.

Kunpa saisi lähteä saappaat jalassa. Kerran kunnolla ottaa rinnasta ja se veisi. Tai yöllä nukkuessa se tulisi.