Mitä tekisit tässä tilanteessa: pitkäaikaistyöttömyys uhkaa, säästöjä 80 tonnia, ei lapsia.
Alaltani on työt hävinneet, määräaikaisuus loppuu parin kk päästä. Elämäntilanne sillä lailla helppo, että ei elätettäviä eikä esim. omistusasuntoa, joka sitoisi. Uutta työllistävämpää korkeakoulututkintoahan ei kohta käytännössä pääse Suomessa enää tekemään ensikertalaiskiintiöiden noston takia, joten nyt onkin sitten ihan kaikki vaihtoehdot pöydällä. Mitä tekisit? Muuttaisitko erakoksi metsään? Lähtisitkö ulkomaille? Muu, mikä?
Kommentit (48)
Jos olet fyysisesti terve ja jaksava, opiskele lähihoitajaksi. Samalla opiskele ruotsia ja norjaa. Vaikka et haluaisi tehdä sitä työtä pitkään, saat miettimisaikaa, varmasti työllistävän tutkinnon, ja kielitaidon muuttaa naapurimaahan.
Älä kerro kenellekään, että sinulla on säästöjä, nosta osa käteiseksi ja osta osalla kultaa. Pyydä työkkäristä lupa/ lausunto opiskella työttömyysturvalla, että säästösi ei hupene. 80 000 riittää normaalielämään Suomessa vain 40 kuukaudeksi.
Kun opiskelet ja valmistut hoitajaksi, tee mahdollisimman vaativia hoidollisia töitä, joissa opit teknologiaa ja hoitotoimenpiteitä. Jos olet opetellut sujuvan ruotsin, pääset sinne töihin. Jos kotimaa on sinulle rakas, muuta Tornioon, ja käy rajan takana töissä alkuvaiheessa. Työn ohessa voit etsiä muuta työtä, ja kouluttautua muulle alalle, jos et halua jatkaa hoitotyötä.
Omavaraistalouteen. Osta pieni mummonmökki, asenna aurinkopanelit, osta sähköauto, istuta hyötypuutarha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensikertalaiskiintiöistä en tiedä, joten hain yliopistoon ja pääsin vuosi sitten. Piti vain lukea pääsykokeisiin vimmatusti. Opiskelin 8 kk kokopäiväisesti ilman tukia ja sitten pääsinkin töihin osa-aikaisesti.
Hyväpalkkaisten ja työllistävien alojen osalta (lääkis, oikis, psyka) seula alkaa olla alanvaihtajille jo mahdoton, kun suurin osa paikoista on varattu ensikertalaisille (minkä lisäksi he tietenkin voivat saada paikan myös kiintiön ulkopuolelta). Hallitus aikoo nostaa kiintiöitä entisestään, joten alanvaihtajan pitäisi todennäköisesti saada pääsykokeessa jotakuinkin täydet pisteet päästäkseen sisään. Voihan siinä joku joskus onnistua, mutta suurimmalle osalle se ei ole vaihtoehto.
Mitä kauheuksia tapahtuu jos hakee vaikka noihin kaikkiin ja lisäksi johonkin, minne on helpompi päästä? Varmaan tulee burn out, ei ole rahaa käydä noin monessa pääsykokeessa kun bensa on kallista ja lisäksi vielä selkä kipeä niin että ei voi kävellä pitkiä matkoja yliopiston käytävillä.
Ostaisin hyvän talviasuttava asuntoauton.
Millä alalla olet ja millainen koulutus? Se aika pitkälle ratkaisee esim. ulkomaille työllistymisen mahdollisuudet.
Ulkomaille muutto on vain kehon siirtäminen vieraaseen ympäristöön.
Mahdollisuuksia voi tulla lisää, samoin gankaluuksia.
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaille muutto on vain kehon siirtäminen vieraaseen ympäristöön.
Mahdollisuuksia voi tulla lisää, samoin gankaluuksia.
...hankaluuksia...
😉
Opiskele ansiosidonnaisella lähihoitajaksi, niin töitä riittää. Tai lähde pohjoiseen talveksi keittiöhommiin.
Jos olet jo yli 55, niin nostaisin sukanvarteen ja käyttäisin tukien lisänä. Omaa asuntoa ei ainakaan kannata nyt ostaa, kun hallitus vie asumistuen niistä. Katsele kiva vuokra-asunto sellaiselta paikalta, ettet tarvitse autoa ainakaan paljon. Muutama satanenkin kuussa toimeentulotuen päälle tekee itsetunnolle hyvää.
Ikä, koulutus/ ammatti ja kielitaito-
merkitsevät ulkomaille hakiessakin todella paljon. Ulkomaillekaan ei vain mennä.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensikertalaiskiintiöistä en tiedä, joten hain yliopistoon ja pääsin vuosi sitten. Piti vain lukea pääsykokeisiin vimmatusti. Opiskelin 8 kk kokopäiväisesti ilman tukia ja sitten pääsinkin töihin osa-aikaisesti.
Hyväpalkkaisten ja työllistävien alojen osalta (lääkis, oikis, psyka) seula alkaa olla alanvaihtajille jo mahdoton, kun suurin osa paikoista on varattu ensikertalaisille (minkä lisäksi he tietenkin voivat saada paikan myös kiintiön ulkopuolelta). Hallitus aikoo nostaa kiintiöitä entisestään, joten alanvaihtajan pitäisi todennäköisesti saada pääsykokeessa jotakuinkin täydet pisteet päästäkseen sisään. Voihan siinä joku joskus onnistua, mutta suurimmalle osalle se ei ole vaihtoehto.
75% on toki suurin osa, mutta ajatteletko kaikesta, että koska pitää olla hyvä, niin eihän minusta ole onnistumaan edes pääsykokeissa? Saat sen, mitä haluat ja minkä vuoksi olet valmis näkemään vaivaa, aika harvoin oikikseen on päässyt päähänpistosta pääsykokeisiin kävelemällä.
Jos päättää olla luuseri, niin yleensä ei onnistu. Siihenhän sitä koko ajan tähtää, että ovet yliopistoon ei aukea.
Jos It ala kiinnostaa, niin suurimmalla osalla alalle tulevista näyttää nykyään olevan amk insinööriopinnot pohjalla. Töihin pääsee jo ennen kuin opinnot ovat valmiit. Toinen vaihtoehto on yliopistot. Jos ei tietotekniikkaa pääse lukemaan pääaineena, niin ehkä pääsee lukemaan jotain muuta kuten matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa tai tilastotiedettä ja kerran sisään päästyään voikin sitten opiskella tietotekniikkaa tarpeeksi paljon saadakseen ensimmäisen työpaikan. Kun on kerran päässyt töihin, ei opintoja välttämättä tarvitse jatkaa tutkintoon saakka, jos ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensikertalaiskiintiöistä en tiedä, joten hain yliopistoon ja pääsin vuosi sitten. Piti vain lukea pääsykokeisiin vimmatusti. Opiskelin 8 kk kokopäiväisesti ilman tukia ja sitten pääsinkin töihin osa-aikaisesti.
Hyväpalkkaisten ja työllistävien alojen osalta (lääkis, oikis, psyka) seula alkaa olla alanvaihtajille jo mahdoton, kun suurin osa paikoista on varattu ensikertalaisille (minkä lisäksi he tietenkin voivat saada paikan myös kiintiön ulkopuolelta). Hallitus aikoo nostaa kiintiöitä entisestään, joten alanvaihtajan pitäisi todennäköisesti saada pääsykokeessa jotakuinkin täydet pisteet päästäkseen sisään. Voihan siinä joku joskus onnistua, mutta suurimmalle osalle se ei ole vaihtoehto.
Mitä kauheuksia tapahtuu jos hakee vaikka noihin kaikkiin ja lisäksi johonkin, minne on helpompi päästä? Varmaan tulee burn out, ei ole rahaa käydä noin monessa pääsykokeessa kun bensa on kallista ja lisäksi vielä selkä kipeä niin että ei voi kävellä pitkiä matkoja yliopiston käytävillä.
Onko sulla jotain vaikeuksia laskea ja hahmottaa todennäköisyyksiä vai mikä siellä on hätänä? Ilmeisesti yritit olla sarkastinen sanaillessasi burniksesta mutta voin kuule taata että jos haet tosissasi ja perusteellisesti valmistautuen samanaikaisesti sekä lääkikseen, oikikseen että psykaan ja vielä johonkin muualle niin tuloksena on nimenomaan burnout. Tämä olisi melko todennäköinen tulos ensikertalaiselle, joilla sentään on moninkertaisesti paremmat mahdollisuudet päästä sisään kuin alanvaihtajalla.
Vähän vaikea vastata kun ei tiedä mikä sinua kiinnostaa. Asunnon ostoon nyt on hyvä aika, kun hinnat on alhaalla, jos sellainen kiinnostelee. Ulkomaillekkin voi muuttaa, mutta joku toimintasuunnitelma kai siinäkin pitää olla millä siellä elää. 80 000€ riittää n. viideksi vuodeksi, jos nätisti elää, mutta viisi vuotta hurahtaa aika nopeasti. En ehkä alkaisi siis noilla säästöillä kuitenkaan elämään, vaan keksisin jotain muuta.
Ja opiskelemaan pääsee Suomessa edelleen ihan hyvin. Työttömänä saa opiskella työttömyyskorvauksellakin pari vuotta. Pikku paikkakuntien amk:hon pääsee sisään kohtuullisen helposti, ja joku sähköinssi tms. ihan hyvin niillä on töitä valittavaksi asti.
Miksi ihmiset neuvoo täällä nostamaan rahat jemmaan jotta saisi työttömyysturvaa? Ei kai työttömyysturvaan ole tulossa varallisuusrajoja vaan asumistukeen?
Puolen vuoden reissu pattayalle , sitte takas suomeen tienaan uutta matkakassaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset neuvoo täällä nostamaan rahat jemmaan jotta saisi työttömyysturvaa? Ei kai työttömyysturvaan ole tulossa varallisuusrajoja vaan asumistukeen?
Toimeentulotukea ehkä ajattelevat. Mutta ei yksin asuva sitä kyllä helposti saa muutenkaan.
Espanjaan tai Portugaliin ja jotain pätkähommia silloin tällöin, ettei säästöt heti lopu.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset neuvoo täällä nostamaan rahat jemmaan jotta saisi työttömyysturvaa? Ei kai työttömyysturvaan ole tulossa varallisuusrajoja vaan asumistukeen?
Työmarkkinatuki on niin huono, ettei sillä pärjää ilman asumistukea ja toimeentulotukea. Ja nuo kaikki yhdessä ovat niin huonot, että parempi on olla omaakin rahaa. Hallitus aikoo runnoa läpi uudistuksen, jossa omistusasuja ei saa asumistukea ollenkaan. Toimeentulotukea voi saada, mutta siinä on tiukat ehdot, enkä luottaisi hallituksen leikkausten loppuvan tähän. Parhaan tilin ap tekee asumalla suhteellisen kalliilla vuokralla hyvällä paikalla ja nostamalla maksimituet. Säästöillä voi parantaa sitten ihmisarvoa ja 80 tuhatta riittää jopa 20 vuotta. Halpaan sivummalla olevaan asuntoon ei kannata jäädä, kun sitten pitää olla auto, eikä sitä tueta mitenkään, vaan on enempi kulu.
Muuttaisin pois tästä tunnekylmästä maasta.