Vertaistukiketju vanhemmille, jotka vihaavat lastenohjelmia!
En voi olla ainoa. Avatkaa sanainen arkkunne tästä aiheesta, josta kodin seinien sisällä on vaiettava. On tietysti kiinnostuneena kuunneltava ja keskusteltava, on istuttava viereen sohvalle ja pistettävä kolmannensadannen kerran se tajunnan räjäyttävän tylsä ja ärsyttävä ohjelma, joka on tehty rahankiilto silmissä.
Ja silti pieni silkkihapsenne rakastaa sitä sydämestään ja ajattelee sitä viimeisenä nukkumaan mennessään.
Mikä lastenohjelma ajaa teidät hulluuden partaalle?
Oma vastaus: Ryhmä Hau. Kimeää kiljuntaa, joka jaksossa samat taustanauhat ja animaatiot, ei mitään syvempää ideaa ja Paw Patrol -oheistuotteilta ei voi välttyä edes huoltoasemareissulla. Kaikki halpatuotantokrääsää. Lapsi on jo oppinut matkimaan läpiheikkoa pun-huumoria vänisevällä äänellä.
Kommentit (9)
Muistan kyllä!
Olin ylionnellinen kun lapset vähän kasvoi ja ei enää tarvinnut katsella/kuunnella niitä lastenohjelmia.
Kaikken parhaita lastenohjelmia ovat sellaiset, joita koko perhe voi katsella yhdessä. Esim. Tänään tulee Risto Räppääjä, sen voisin ihan hyvin katsoa.
Vierailija kirjoitti:
Kaapon ääninäyttely on järkyttävää! Juonet sinänsä on usein ihan kivoja arkisia tilanteita, mutta ongelmana se että kohderyhmän ikäluokka ei tajua niitä. Oma lapsi tajusi siitä lähinnä sen että Kaapo valittaa ja saa raivareita joka asiasta ja rupesi kopioimaan sitä
Kiitos, että sanoit tämän. Kaapoa on kahta "sukupolvea", vanha ja uusi. Vanha vielä menetteli, mutta uusi on tosiaankin järkyttävä. Lisäksi se on huonoa suomea. En voi tajuta, miten tuollainen on ostettu ja mennyt läpi.
halinallet oli joskus 90 luvulla aivan kauheeta huutamista.onneksi ei kai nykyään tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaapon ääninäyttely on järkyttävää! Juonet sinänsä on usein ihan kivoja arkisia tilanteita, mutta ongelmana se että kohderyhmän ikäluokka ei tajua niitä. Oma lapsi tajusi siitä lähinnä sen että Kaapo valittaa ja saa raivareita joka asiasta ja rupesi kopioimaan sitä
Kiitos, että sanoit tämän. Kaapoa on kahta "sukupolvea", vanha ja uusi. Vanha vielä menetteli, mutta uusi on tosiaankin järkyttävä. Lisäksi se on huonoa suomea. En voi tajuta, miten tuollainen on ostettu ja mennyt läpi.
Se Kaapon äidin ääni on järkky. Mietin aina että kuka voi kuulostaa tuolta. Tasapaksu kimeä falsetti ilman intonaatiolta. Oletan, että koko sarjan äänet on tehnyt yksi syvä-ääninen mies, joka yrittää kimittää kaikki hahmot eri tavalla.
En kestä sitä ääniefektiä, joka on nykyään _jokaisessa_ lastensarjassa. Kun joku hahmo putoaa mäkeä alas, niin silloin on vain pakko huutaa
vooouuUuuUuuOoooouuuuoOOOOUUU
Muumeja jaksaisin katsoa itse, sekä uusia että vanhoja. Ikävä kyllä itse mokasin ja näytin lapselle jakson jossa on mörkö, eikä uskalla katsoa enää. Nyt saan kärsiä pipsapossua ja ryhmähauta.
Kuulokkeet korville ja hyödynnä aika vaikka äänikirjalle.
En voi olla ainoa. Avatkaa sanainen arkkunne tästä aiheesta, josta kodin seinien sisällä on vaiettava. On tietysti kiinnostuneena kuunneltava ja keskusteltava, on istuttava viereen sohvalle ja pistettävä kolmannensadannen kerran se tajunnan räjäyttävän tylsä ja ärsyttävä ohjelma, joka on tehty rahankiilto silmissä.
Ja silti pieni silkkihapsenne rakastaa sitä sydämestään ja ajattelee sitä viimeisenä nukkumaan mennessään.
Tämä ei ole ihan minkä perään kysyit, mutta minäpä kerron, miten ärsyttävistä lastenohjelmista estetään tulemasta ongelma.
En ole nimittain alun perinkään istuttanut lapsiani television ääreen lastenohjelmien hoidettavaksi. En ole näyttänyt heille yhtäkään sellaista lastenohjelmaa, jota en itse jaksaisi katsoa. Emme muutenkaan vietä paljoa aikaa ruudun ääressä, mutta jos katsomme jotain, katsomme vaikkapa Lego-rakennusvidoita, vanhoja Scrapheapin jaksoja (ohjelma, jossa joukkueet kisaavat leikkimielisesti rakentamalla laitteita romikselta löydetyistä osista), tiededokumentteja ja sen sellaisilla. Lastenohjelmia emme katso ollenkaan, ja lastenelokuvistakin vain Studio Ghiblin tuotosten kaltaisia juttuja, joita jaksan itsekin katsoa uudelleen.
Sille en tietenkään voi mitään, mitä pojat äitinsä kanssa tekevät joka toinen viikonloppu, mutta altistus on vähäinen ja siksi toisekseen se mitä he siell katsovat ei kulkeudu kotiin.
Vaatii tietenkin vähän vaivaa olla istuttamasta lapsia television hoidettavaksi, mutta kun näkee vähän enemmän vaivaa ja viettää lasten kanssa enemmän aikaa sen pari tuntia kun ovat koulun ja eskarin jälkeen valveilla, pääsee ainakin omasta mielestäni heitä lähemmäksi. Suosittelen lämpimästi.
- Kahden pojan yksinhuoltajaisä
Kaapon ääninäyttely on järkyttävää! Juonet sinänsä on usein ihan kivoja arkisia tilanteita, mutta ongelmana se että kohderyhmän ikäluokka ei tajua niitä. Oma lapsi tajusi siitä lähinnä sen että Kaapo valittaa ja saa raivareita joka asiasta ja rupesi kopioimaan sitä