Onko kukaan enää tyytyväinen elämäänsä? Millaista se on?

Kotiäiti. 4 lasta, aviomies, koira, omakotitalo, oma puutarha. Olen enemmän kuin tyytyväinen. Me olemme onnellinen perhe.

Voishan moni asia olla paremmin. Mutta: olen täysin velaton ja rahaa on hiukan sukan varressa, vaikka tulot ovat melko pienet. Aloitin juuri opiskelun ja toivottavasti ehdin käyttää tukikuukaudet ennenkuin lopetetaan koko aikuistuki. Lapset päässeet eteenpäin kouluissaan. Asumme ihan ok kämpässä. Harrastukset ovat aika omatoimisia ja epäsäännöllisiä, mutta eipä haittaa. Emme matkusta ulkomailla, mutta lapsetkin rakastaa kesälomilla harrastamaamme telttailua. Meillä on kaikkea, ruokaa, vaatteita yms, ei superkallista, mutta tarpeisiin sopivia. En koe, että kukaan olisi jäänyt vaille mitään.

Mukavaa olis, jos olis laajempi sosiaalinen verkosto, asuinkuntaakin voisin vaihtaa, mutta kun täällä on moni asia ihan hyvin,en tiedä minne muka menisin. Oma piha olis kiva, mutta epärealistinen toive. Oikeastaan eniten kaipaan vain sosiaalisuutta, laajempaa perhettä/ystäväpiiriä

Monta (5-4) pitkäaikaista vakavaa tautidiaknoosia tällähetkellä. hyvää kuuluu elämään.

Puolet lapsista asuu omillaan, todella hyvä parisuhde, paljon vapaa-aikaa, useita mielenkiintoisia omia harrastuksia, en seuraa uutisia ollenkaan, ei kiinnosta politiikka, käyn kulttuuririennoissa, henkisyys tärkeää, materia ei kiinnosta.

Vaikeuksien keskelläkin voi olla onnellinen.

Elossa ollaan. Olen onnellinen.

Elän kurjaa elämää vaikka tulen toimeen hyvin. Mikään raha ei tee minusta onnellista koska en saa rakkautta naisilta.

Olen onnellinen. Elämässäni on paljon kaikkea hyvää, josta olen todella onnellinen, mieheni on ollut 25 vuotta vierelläni, lapsemme ovat upeita nuoria, vanhempani ovat hyvässä kunnossa, samoin appivanhemmat, on ihana velaton koti ja kaunis puutarha, tykkään työstäni paljon ja rahaa on sen verran, että pärjäämme. Olemme terveitä ja hyvässä kunnossa, on ystäviä ja suurin osa asioista on oikein hyvin.

Mulla onnellisuus kulkee samaan aikaan kuin on paljonkin huolia ja murheita. Eivät kumoa eivätkä estä kokemasta toisiaan. Vaatinut vähän opettelua kyetä eriyttämään asioita ja omaa suhtautumista niihin (ei se aina onnistu) niin että murheet saa joskus suljettua pois kun on syytä ja hetki olla onnellinen.

Täällä metsätorpalla on oikein mukavaa. Ruokaa metsässä, ahveniakin lammessa ja hyvä sienivuosi. Pottupelto tuotti niin hyvin, että n.1½ kg saa syödä/ päivä+ sipulit, porkkanat, lantut ja kaalit. Pari paneelia tuottaa virtaa tähän somevehkeeseen ja Nokia 3310-puhelimeen. Eikä yhtään ihmistä tai perussuomalaista vaivoinani. Eläkettäkin kadehdittavaksi asti. Kädet tosin vähän kipeät mutta eipä tuota tumputuspakkoa  enää ole ja oikean käden keskisormella onnistuu kirjoitus. Nuo rouheammat hommat hoituu hitaasti mutta varmasti. Kauppareisukin +60 km, ei sitä viitsi polkea ellei kahvi ja suola lopu. 

Olen onnellinen. Rakastava aviopuoliso rinnallani jo reilusti yli 40 vuotta. Kolme lasta olemme kasvattaneet hienoiksi ja hyvin toimeen tuleviksi aikuisiksi, joilla on jo oma perhe. Taloudellinen tilanne on hyvä.

Ja juuri nyt ihailen kimmeltävää Välimerta talomme terassilta, aurinko paistaa ja on lämmintä, joskin vähän tuulista.

Jos onni tulee vain ulkoisista asioista, et voi koskaan olla täysin onnellinen. Aina pitää saada lisää.

Voisihan kaikki olla toisin.Mutta elän päivän kerralla,kun mutakaan ei ole.Yksin käyn kävelyllä,rakastan luontoa.Pyri pitää päivä rytmin.Kuin ruoka ja uni rytmin.Mies ystävä kuoli,joten se sitä.Olen elän ,En kurkota pilviin,niin en tipu korkealta ales.Voin olla tytyväinen pidän elämän langoista kinni.Ulkoilu tuo hyvän mielen.Halitsen rahan käytön,en kadehdi muita.Tää nyt on tätä.Yksinkertaista elämää yksin vanhempana naisena.

Live fast die young kirjoitti:

Elän kurjaa elämää vaikka tulen toimeen hyvin. Mikään raha ei tee minusta onnellista koska en saa rakkautta naisilta.

Opettele tulemaan toimeen itsesi kanssa, niin sinun ei tarvitse olla päivääkään onneton.

Olen eläkkeellä. Takana on pitkä työura.

Elämäni on sikäli hyvää ja onnellista, että iästäni huolimatta olen pysynyt terveenä, on siis mahdollista nauttia elämästä vapaalla.

Sillä loppusuoralla.

32-vuotias nainen, naimisissa 9 vuotta herttaisen, samanhenkisen miehen kanssa. On tarpeeksi läheisiä ystäviä ja kivoja kavereita. Lapsia ei ole eikä tule, koira toivottavasti ennen pitkää. Oma lapsuus/nuoruus ei ollut ongelmaton, muttei traumatisoivakaan. Hyvät välit lähiomaisiin.

Terveys on hyvässä jamassa toistaiseksi itsellä ja lähipiirillä. Kroppa pystyy siihen mitä haluan tehdäkin. Rupsahtamista ei ole vielä tapahtunut. Elämäntavat tasapainossa.

Suojatyöpaikka valtiolla ei vastaa koulutusta, mutta on aivan ok ja palkka vastaa vaativuustasoa. Ei ole rikkauksia, mutta toimeentulo. Työt eivät seuraa kotiin, ja on aikaa sekä harrastaa että levätä. Teen vapaaehtoistöitäkin. Rahat riittävät, ehkä pian päästään puolison kanssa omistusasujiksi.

En stressaa pikkuasioista ja olen sopeutuvainen. Keskityn enemmän siihen mikä on hyvin kuin mikä on huonosti (itsellä ja maailmassa). En ole poliittinen, mutta äänestän. Pienet ilot ja elämän perusasiat ovat parasta!

Koen, että tästä on suunta lähinnä ylös päin. Vastoinkäymisiä tulee ja menee. Uskon, että selviän niistä.

Yksinkertaista ja kiireetöntä. Aikaa harrastaa ja levätä. Aikuisella lapsella kaikki ok, samoin vanhuksilla.

Vierailija kirjoitti:

Live fast die young kirjoitti:

Elän kurjaa elämää vaikka tulen toimeen hyvin. Mikään raha ei tee minusta onnellista koska en saa rakkautta naisilta.

Opettele tulemaan toimeen itsesi kanssa, niin sinun ei tarvitse olla päivääkään onneton.

Kun on ollut ikänsä hylkiö niin ei takuulla tule toimeen kenenkään kanssa, vähiten itsensä kanssa. Töissä tulee riittävästi, kun se on roolileikkiä tavallaan.

Tv: toinen samassa jamassa oleva mies

Olen tyytyväinen ja välillä jopa huikean onnellinen. Asunto reilu 40v vanha osin remontoitu omakotitalo ja pieni oma piha, perhe, mies ja 3 lasta, 2 kissaa, muita pikkulemmikkejä (harrastus), kesämökki ja oma pieni saari (toteutunut unelma). Tulot hyvät, töitä ei pakko tehdä joka päivä. Lähes aina saan nukkua oman rytmin mukaan riittävästi. Henkiset asiat tärkeitä.

Helpolla en ole tosiaan päässyt, vaikeita ja hirveitäkin asioita menneisyydessä, nytkään ei esim. oma terveys täysin kunnossa ja lapsissa "erityisyyttä", mutta heillä kaikki niin hyvin kuin voi olla. Ehkä siksikin kaikki hyvä tutuu niin hyvältä kun vuosikymmeniä on kaikki ollut ihan muuta.

Vierailija kirjoitti:

Voisihan kaikki olla toisin.Mutta elän päivän kerralla,kun mutakaan ei ole.Yksin käyn kävelyllä,rakastan luontoa.Pyri pitää päivä rytmin.Kuin ruoka ja uni rytmin.Mies ystävä kuoli,joten se sitä.Olen elän ,En kurkota pilviin,niin en tipu korkealta ales.Voin olla tytyväinen pidän elämän langoista kinni.Ulkoilu tuo hyvän mielen.Halitsen rahan käytön,en kadehdi muita.Tää nyt on tätä.Yksinkertaista elämää yksin vanhempana naisena.