Lue keskustelun säännöt.
Jännittäjä lounaalla ihmisten kanssa
20.09.2023 |
Miten tästä voisi päästä yli? Olen palannut työelämään useamman vuoden yksinyrittäjävuosien jälkeen, enkä ole tottunut aktiivisiin sosiaalisiin suhteisiin. Nykyisellä työpaikalla moni lyöttäytyy seuraan lounaan ajaksi ja itse kovana jännittäjänä saan hädintuskin syötyä. Muutaman kerran on jopa ruuat kaatuneet ja ruokailuvälineet tippuneet jännityksen takia. Leipää en pysty syömään ollenkaan seurassa, kun tuntuu että se jää kurkkuun kiinni. Olen lisäksi seurassa älyttömän hidas syömään. Kun joudun puhumaan ja vastailemaan, en saa syödyksi lähes lainkaan.
Mikä tähän auttaisi?
Kommentit (12)
Myötätuntoa kirjoitti:
Itsellä suuri ahaa-hetki oli kun tajusin, että en pelkääkään oikeasti ketään, vain pelkästään omia ajatuksiani.
Luulin että jännitin muita, mutta paniikin takana oli oikeasti kaikki ne uskomukset joita alitajunta minulle syötti, kuinka häpeän ja huonommuuden ajatukset pian taas saisivat vallan ja kuinka itseinhoinen velloisi taas tuntikausia sosiaalisen tilanteen jälkeen.
Jos nyt menen samaan aiemmin jännittävään tilanteeseen itselleni myötätuntoisena tyyppinä, joka tsemppaa ja rakastaa itseään vaikka mitä tapahtuisi, ei kukaan saa minua pois tolaltani.
Väitän että sisäinen lapsesi kaipaa hyväksyntää aikuiselta sinulta ja paikkaa missä olla turvassa. Aloita vaikka tänään etsimällä jokin lapsuuskuvasi, katso pientä silmiin ja lupaa että olet aina hänen puolellaan. Tsemppiä ja kaikkea hyvää.
Huh, kuinka ihana vastaus! Meni ihan kylmät väreet kun tätä luin. Niin paljon painavaa asiaa ja hyvin kiteytetty. Kiitos. Sain tästä paljon ajateltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä hieman sama, olen syrjäytynyt pitkäaikaistyötön joka käy silloin tällöin syömässä ravintoloissa, sain perinnön ja on varaa siihen. On vähän eri porukkaa siellä :D
No siitä vaan hissukseen menemään. Yritin syödä niin sivistyneesti kuin osaan.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä hieman sama, olen syrjäytynyt pitkäaikaistyötön joka käy silloin tällöin syömässä ravintoloissa, sain perinnön ja on varaa siihen. On vähän eri porukkaa siellä :D
No siitä vaan hissukseen menemään. Yritin syödä niin sivistyneesti kuin osaan.
Mukavaa, että voit käydä ravintoloissa syömässä.
Useimmat ihmiset ovat kiinnostuneita lähinnä itsestään. Harva tuijottaa muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä hieman sama, olen syrjäytynyt pitkäaikaistyötön joka käy silloin tällöin syömässä ravintoloissa, sain perinnön ja on varaa siihen. On vähän eri porukkaa siellä :D
No siitä vaan hissukseen menemään. Yritin syödä niin sivistyneesti kuin osaan.
Mukavaa, että voit käydä ravintoloissa syömässä.
Useimmat ihmiset ovat kiinnostuneita lähinnä itsestään. Harva tuijottaa muita.
Noinhan se on, huomenna menen taas vakiopaikkaan. Aika hyvin pärjään, jo iäkkäämpi olen.
Veistä en koko ajan käytä, vaan lasken sen välillä pöydälle. Amerikkalainen tapa, vähän junttia, mutta menköön. Pari vuotta on tullut jo käytyä eri ravintoloissa, siitä lähtien kun perinnön sain. Mukavaa vaihtelua ja aikaakin kuluu kivasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä hieman sama, olen syrjäytynyt pitkäaikaistyötön joka käy silloin tällöin syömässä ravintoloissa, sain perinnön ja on varaa siihen. On vähän eri porukkaa siellä :D
No siitä vaan hissukseen menemään. Yritin syödä niin sivistyneesti kuin osaan.
Mukavaa, että voit käydä ravintoloissa syömässä.
Useimmat ihmiset ovat kiinnostuneita lähinnä itsestään. Harva tuijottaa muita.
Noinhan se on, huomenna menen taas vakiopaikkaan. Aika hyvin pärjään, jo iäkkäämpi olen.
Veistä en koko ajan käytä, vaan lasken sen välillä pöydälle. Amerikkalainen tapa, vähän junttia, mutta menköön. Pari vuotta on tullut jo käytyä eri ravintoloissa, siitä lähtien kun perinnön sain. Mukavaa vaihtelua ja aikaakin kuluu kivasti.
Veitsen ja haarukan oikeaoppisella käytöllä ei ole mitään väliä lounailla. Rennosti vaan omaan tyyliin.
Hienot illalliset juhlavaatteissa on eri juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholi? Ota aina rohkaisuryyppyjä ennen lounasta. Alkoholi poistaa sopivasti estoja.
Harrasta seksiä ennen lounasta? Orgasmi sopivasti rentouttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samanlainen. En pysty nauttimaan ruoasta yhtään, nälän tunne häviää jännityksen ja pelon takia. Lisäksi tuntuu luonnottomalle istua muiden kanssa liian lähellä samassa pöydässä. Mahaankin alkaa koskea. Otan yleensä jonkun helpon ja nopean ruoan, kotona sitten syön rauhassa kun ei tarvitse pelätä.
Propral lääke? Sitten kun sen avulla olet vähän aikaa lounastanut, niin se seurassa syöminen on tullut jo niin tavaksi, että et enää tarvitse lääkettä avuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä hieman sama, olen syrjäytynyt pitkäaikaistyötön joka käy silloin tällöin syömässä ravintoloissa, sain perinnön ja on varaa siihen. On vähän eri porukkaa siellä :D
No siitä vaan hissukseen menemään. Yritin syödä niin sivistyneesti kuin osaan.
Mukavaa, että voit käydä ravintoloissa syömässä.
Useimmat ihmiset ovat kiinnostuneita lähinnä itsestään. Harva tuijottaa muita.
Ne jotka tuijottaa muita onkin sitten tosi ikäviä, usein kiusaajia. Onhan niitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen. En pysty nauttimaan ruoasta yhtään, nälän tunne häviää jännityksen ja pelon takia. Lisäksi tuntuu luonnottomalle istua muiden kanssa liian lähellä samassa pöydässä. Mahaankin alkaa koskea. Otan yleensä jonkun helpon ja nopean ruoan, kotona sitten syön rauhassa kun ei tarvitse pelätä.
70-luvulla koko perhe söi aina samaan aikaan samaa ruokaa tiukasti yhdessä saman pöydän ääressä.
Oli hyvää totuttelua tuohon.
Itsellä suuri ahaa-hetki oli kun tajusin, että en pelkääkään oikeasti ketään, vain pelkästään omia ajatuksiani.
Luulin että jännitin muita, mutta paniikin takana oli oikeasti kaikki ne uskomukset joita alitajunta minulle syötti, kuinka häpeän ja huonommuuden ajatukset pian taas saisivat vallan ja kuinka itseinhoinen velloisi taas tuntikausia sosiaalisen tilanteen jälkeen.
Jos nyt menen samaan aiemmin jännittävään tilanteeseen itselleni myötätuntoisena tyyppinä, joka tsemppaa ja rakastaa itseään vaikka mitä tapahtuisi, ei kukaan saa minua pois tolaltani.
Väitän että sisäinen lapsesi kaipaa hyväksyntää aikuiselta sinulta ja paikkaa missä olla turvassa. Aloita vaikka tänään etsimällä jokin lapsuuskuvasi, katso pientä silmiin ja lupaa että olet aina hänen puolellaan. Tsemppiä ja kaikkea hyvää.