Voitaisiinko velvoittaa työnantajat suosimaan työttömiä työpaikan vaihtajien sijaan?

Miksi? Ymmärrän, että on tehtäviä, joissa ei ehkä koulutus tai kokemus niin merkitse, mutta pääsääntöisesti työnantaja haluaa löytää kuitenkin ainakin yksityisellä sektorilla sen tuottavimman työntekijän, ei se ole mitään hyväntekeisyyttä. Riski virherekrytointiin arvioidaan varmaan aina pienemmäksi, jos henkilöllä on näyttöjä edellisestä työpaikasta. Suomessa irtisanominen on aika hankalaa kuitenkin, jos rekrytointi osoittautuu huonoksi.

Ja olen itsekin ollut aikoinaan työttömänä ja rahat tiukilla, mutta siitä huolimatta yritän ajatella realistisesti asiaa myös työnantajan näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi? Ymmärrän, että on tehtäviä, joissa ei ehkä koulutus tai kokemus niin merkitse, mutta pääsääntöisesti työnantaja haluaa löytää kuitenkin ainakin yksityisellä sektorilla sen tuottavimman työntekijän, ei se ole mitään hyväntekeisyyttä. Riski virherekrytointiin arvioidaan varmaan aina pienemmäksi, jos henkilöllä on näyttöjä edellisestä työpaikasta. Suomessa irtisanominen on aika hankalaa kuitenkin, jos rekrytointi osoittautuu huonoksi.

Ja olen itsekin ollut aikoinaan työttömänä ja rahat tiukilla, mutta siitä huolimatta yritän ajatella realistisesti asiaa myös työnantajan näkökulmasta.

Sitten pitää hyväksyä se, että osa on työttömänä pitkään, eikä heidän tukiaan ole syytä alentaa. Ei voi mennä niin, että hyväksytään työnantajien oikeus valikoida työttömiä, mutta sitten sanktioidaan työttömiä siitä, mitä työnantajat ovat valinneet.

Sitten niistä paikanvaihtajista tulee pitkäaikaisia.

Hölmöläisen peitonjatkamista.

(jos ette tunne tarinaa, niin leikataan peiton toisesta päästä jatkopala toiseen päähän, että saadaan pitempi peitto.)

Aloitta sitten perustaa firman ja alkaa palkkaamaan työttömiä.

Työnantajan puoli on toistojen kautta takonut alitajuntaan ajatuksen "työtön on luuseri, työtön on laiska", sitä ei niin helposti enää pysty muuttamaan mieltään asian suhteen. Se on sellaista itsesuggestio hommaa.

En ottanut kantaa tukitasoon millään tavalla. Tuet on kuitenkin yski muoto ylläpitää yhteiskuntarauhaa ja ihmisarvoinen elämä on länsimaissa kuitenkin itseisarvo. Mikä sitten kuuluu ihmisarvoisen elämään on mielestäni enemmänkin se, mistä pitäisi keskustella. Perusedellytykset pitää turvata, mutta toisaalta jos tilanne on se, että rahaa ei ole ja ostovoima työssäkäyvilläkin heikkenee, niin mihin saakka asiaa voidaan tarkastella kautta linjan "heikentämisenä" niin, että se on oikeudenmukaista myös palkansaajien näkökulmasta.

Ongelmana on nykyinen pakkohaku työpaikkoihin. Työnantaja ei voi olla varma hakeeko hakija halustaan vai pakotettuna jolloin riski epämotivoituneeseen työntekijään kasvaa huomattavasti.

Työttömänäkin on monenlaista ihmistä. Osa työttömistä ei oikeasti ole työkykyisiä, mutta eivät pääse esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeelle.

Sitten ei kannata ottaa ensimmäistäkään työpaikkaa vastaan jos siinä ei palkka sellainen millä aikoo loppu elämän pärjätä. Nykyään ei enää pakkoja nosteta vaan sanoa tapa on vaihtaa työnantajaa.

Työnantajalla on oikeus valita pätevin ja sopivin ja pitää olla jatkossakin.

Vierailija kirjoitti:

Työnantajan puoli on toistojen kautta takonut alitajuntaan ajatuksen "työtön on luuseri, työtön on laiska", sitä ei niin helposti enää pysty muuttamaan mieltään asian suhteen. Se on sellaista itsesuggestio hommaa.

Ei vaan realismia.

Hyvä idis!

Nehän alkaa suosimaan, kun valtio maksaa puolet palkasta. Vanha kikka.

Ootko ajatellut tätä ihan loppuun asti, eiks sieltä aukea sitten sen työn vaihtajan duunipaikka