Ainoana lapsena elämäni vastakohta muiden sisarusrikkaiden elämälle

Ei se aina niin mee. Mulla on kolme siskoa, mutta enpä ole keneenkään heistä voinut tukeutua ikinä. Ollaan kuin hyvän päivän tuttuja.

Sisarussuhteissa on usein jännitteitä, joten ei kannata kadehtia. Lisäksi, jos on ongelmia, niin suhde on vaikeampi katkaista kuin ystävyyssuhde. Voidaan mm. tuntea vastuuta sisaruksen lapsista, jos nämä kärsivät vanhempansa toilailuista, joihin itse ei kuitenkaan pysty kuin rajallisesti vaikuttamaan. 

Ainoalla lapsella on mielestäni ihan hyvin pullat uunissa monestakin syystä tai ainakin vähemmän riskejä sukulaisista, joista tulee riesa.

Ymmärrän.

Mutta toisaalta - perit vanhempasi yksin. Mutta jos vanhemmat olivat p.a., on koko homma prceestä. Sori siitä. Ei sisaruksia EIKÄ rahaa.

Pikkusisko on aina ollut lellitty, silti kateellinen ja pahantahtoinen. Menee innolla mukaan haukkumiseeni, mustamaalaamiseen ja keksittyjen juorujen levittämiseen. Saa voimaa epäonnistumisestani ja masentuu kun pärjään. Onneksi ei tarvitse olla tekemisissä, niin voi hänkin paremmin, kun ei tarvitse kateellisena piikitellä menestyksestäni.

00340 kirjoitti:

Sisarussuhteissa on usein jännitteitä, joten ei kannata kadehtia. Lisäksi, jos on ongelmia, niin suhde on vaikeampi katkaista kuin ystävyyssuhde. Voidaan mm. tuntea vastuuta sisaruksen lapsista, jos nämä kärsivät vanhempansa toilailuista, joihin itse ei kuitenkaan pysty kuin rajallisesti vaikuttamaan. 

Ainoalla lapsella on mielestäni ihan hyvin pullat uunissa monestakin syystä tai ainakin vähemmän riskejä sukulaisista, joista tulee riesa.

Entäs kun ainoana lapsena koet yksin kaiken paskan.

Vanhempiaan ei voi valita, eikä tuskaa jakaa kenellekään. Yksin hautaat vanhempasi. Yksin kestät (tai et kestä) Kaikki sukuriidat, häpeät, tuskat.