Onko 27-vuotiaana liian myöhäistä aloittaa opinnot?
Lukion jälkeen olen ollut masentuneena ja tehnyt kyllä töitä, mutta en ole pystynyt opiskelemaan jatko-opintojani.
Kiinnostaisi opiskella opettajaksi. Hävettää ettei ole lukion jälkeistä koulutusta. Ja varsinkin hävettää että en ole saanut sen jälkeen tehtyä asialle mitään. Samalla tiedostan millaisen koulun olen taistellut pääni kanssa, mutta silti. Tuntuu typerältä että kykyni menee hukkaan vaan mielenterveyden takia.
Kommentit (26)
Ei ole. Itse aloitin 52-vuotiaana.
Ei todellakaan ole. myöhäistä. Itse aloitin yliopisto-opinnot 22-vuotiaana. Sitten jäin lähes kymmeneksi vuodeksi töihin olosuhteiden pakosta ja myöhemmin työnantajan antaman tuen avulla kävin suorittamassa opintoni loppuun.
Lähes tai yli kolmekymppisenä suoritetut opinnot ovat aina paljon positiivisempi kuva henkilöhistoriassasi kuin se että et suorittanut opintoja lainkaan. Ja vaikkei kyse olisikaan työnhakuun liittyvistä asioista, niin varmasti olet opintojen tyytyväinen itseesi ja toteat, että kannatti hoitaa.
Mä olen 30v ja aloitin opinnot viime vuonna vuosien työttömyyden jälkeen. Sulla on kymmeniä vuosia aikaa tehdä töitä, ei todellakaan ole myöhäistä.
Ei 27v ole edes vanha. Tietty et enää mihinkään young prodigy lifestyleen kerkeä, mutta noin muutoin ei mitään hätää. Jos elät vielä esimerkiksi 40-50 vuotta hyvää, aktiivista elämää, niin harmittaa varmasti jälkeenpäin jos et nyt lähde tavoittelemaan sitä mitä haluat.
Koko elämän mittakaavassa olet vielä siellä alkupäässä, ollut vasta hieman alle 10 vuotta edes täysi-ikäinen.
Mene, et ole todellakaan liian vanha. Yliopistoissa on kaiken ikäisiä opiskelijoita.
Kiitos tosi paljon vastauksista. Välillä iskee masennus asian kanssa :) Mutta tavoitteena olisi päästä opiskelemaan ensi keväänä. Ap
Ei, aloitin 30 v yhtdet opinnot ja toiset 40 v ja melkein jo kolmannetkin 50 v, mutta sitten laiskuus iski.
Opiske4lut antavat sisältöä elämään, vaikka et niistä ammatillisesti paljoa hyötyisi.
Pysyy ajan hermolla, kun opiskelee nuorempien kanssa.
Tsemppiä.😘
Mikä kysymys tämä on, kun opettajaksi opiskelevissa on 57-vuotiaita.
No ei ole. Sähän olet nuori vielä! Mun tosi moni kaveri opiskeli nelikymppisenä täysin uuden ammatin ja moni opiskelee nykyisin yli viiskymppisenä uuden alan.
Itse aloitin 45-vuotiaana, enkä edes ole porukan vanhin.
Tottakai minkä ikäisenä vaan voi opiskella. itselläni ei ole ammattia, nyt vasta 36 vuotiaana aloitan opiskelut.
90-luvun lamassa silloisessa tekussa (nykyisessä AMK:ssa) luokallani oli useampia yli 50-vuotiaita.
Kun meillä oli vuosikymmen myöhemmin luokkakokous, myös he olivat koulutustaan vastaavissa töissä, eli kyllä kannattaa.
Ongelmasi ei ole ikä vaan huono itsetunto. Nyt yrittämään ja mukavuusalueen ulkopuolelle
Et ole koskaan liian vanha mihinkään niin kauan kuin elät. Sitten kun makaat montussa, olet liian vanha ;)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Itse aloitin 52-vuotiaana.
Minä 48-vuotiaana. Kaveri aloitti sh-opinnot myös yli 4-kymppisenä.
Opettajan ammatti on sellainen jossa on vain etua, että on jo vanhempi tai "vanhempi" alalle hakeutuja. Elämänkokemusta omaava aikuinen on katu-uskottavampi kuin suoraan lukiosta tullut 19-vuotias. Ja ethän sinä ole vielä edes kolmekymppinenkään, miten voisit olla liian iäkäs yliopistoon?? Tai ylipäätään tekemään jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tosi paljon vastauksista. Välillä iskee masennus asian kanssa :) Mutta tavoitteena olisi päästä opiskelemaan ensi keväänä. Ap
Tsemppiä sinulle ap. Monissa opinnoissa on aloituskiintiö ensikertalaisille, joista vanhimmat on varmaan 25-30 -vuotiaita. Kiintiön ulkopuolelta tulee sitten joukko, niitä, jotka ovat ottaneet jo jonkin opiskelupaikan vastaan. Minun luokallani tämä tarkoittaa 10 opiskelijaa väliltä 30-55 vuotta. Joten et todellakaan ole liian vanha.
T:täti-opiskelija ensikeralaiskiintiön ulkopuolelta
opiskelu vie mennessään, parin kuukauden jälkeen et ajattele omaa ikääsi. Yliopistolla on kaiken ikäisiä. itse suoritin toisen maisterinatutkintoni 56 vuotiaana. Mene ihmeessä se kannatta, nyt mietin mitä lähtis vielä opiskelemaan ihan sen tunteen vuoksi että on kiinni uusissa asioissa ja oppii uutta sekä saa näkökulmaa elämään yleensä.
MENE, MENE, MENE!
Mene opiskelemaan. Et kadu.