Lue keskustelun säännöt.
Perheensisäinen adoptio lapsen etu tässä tilanteessa?
16.09.2023 |
Meillä, tosin juridisesta näkökulmasta minulla, on kouluikäinen, noin 10v., lapsi. Mieheni on käytännössä ollut lapsen isä lähes lapsen koko elämän ajan ja nyt perheensisäinen adoptio olisi ajankohtainen.
Lapsen biologinen isä ei ole oikeastaan koskaan ollut lapsen elämässä, koska hänellä on ollut haasteita päihteiden ja varsinkin mielenterveyden kanssa. Hänellä on ollut kontakti ja hoitosuhde psykiatrian puolelle jo kauan, osastohoidosta avohoitoon. Hän on myös mm. uhannut lasta sanallisesti, ei tosin lapsen kuullen. Heillä on lapsen kanssa ollut joitain valvottuja tapaamisia parempina kausina, mutta he ei ole lapsen kanssa tavanneet lainkaan viiteen vuoteen. Heillä ei ole koskaan ollut minkäänlaista isän ja lapsen välistä suhdetta. Huoltajuus on aina ollut yksin minulla.
Adoptioprosessi on tuttu homma, mutta ongelmana on, että biologinen isä vastustaa adoptiota, joten oikeuteen menee. Mietinkin siis, miten oikeus näkee tämän tapauksen? Siis, katsooko he, että adoptio olisi lapsen etu?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
En ehkä lähtisi oikeuteen, jos juttu on noin epävarma, ellei sitä suostumusta saa vaikka vetoamalla elatusmaksujen poistumiseen. Voi tulla kalliiksi ja ex-miehestä voi koitua vaan enemmän harmia, kun välit tulehtuvat enemmän.
Tämä kyseinen biologinen isä ei ole koskaan osallistunut lapsen elatukseen. Aluksi elatuksesta sovittiin vain että elatuksesta vastataan yhdessä eikä elatusmaksuja makseta suuntaan eikä toiseen. Meininki oli jo silloin ajoittain niin levotonta että tavallaan olin jopa helpottunut ettei tämä ollut mukana edes elatusmaksujen muodossa. Ja asia jäi silleen. Minulla tai sittemmin meillä ei ole ollut koskaan varsinaisesti mitään tarvettakaan elatusmaksuille, joten se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkä oikeudet? Minusta kenelläkään ei ole mitään ehdotonta oikeutta lapseen, jonka elämässä ei ole käytännössä koskaan ollut mukana. Tapaamisoikeuskin on itseasiassa lapsen oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, vaikka se usein jostain kumman syystä vanhemman oikeudeksi käännetäänkin. No, niistä tapaamisista jo kerroinkin. Myöskään vanhemmalla ei ole mitään velvollisuutta tavata lasta, ainoa velvollisuus on elatusvelvollisuus. Ja siitäkin jo kerroin.
Okei, aiemmin ehkä vähättelin lapsen biologisen isän sanomisia, mutta hän on esimerkiksi kertonut uhkaavansa satuttaa lasta fyysisesti sekä uhannut lapsen henkeä. Tarkemmat kuvailut mitä tämä bioisä sanoi haluaisin unohtaa. Eikä nämä ole olleet mitään yksittäisiä psykoosihorinoita vaan toistuvia. Sen perusteella tapaamiset alunperin saatiin valvotuiksi.
Ap
Adoptio vaatii molempien biologisten vanhempien allekirjoitukset. Olen itse antanut lapseni adoptioon. Kuitenkin ap sillä ei voi muuttaa geenejä. Eli jos on taipumusta isän puolelta esim mielenterveysongelmiin, niin kyllä ne mukana tulevat.
aloituksessa ei ilmene, niin pitää kysyä että onko ap lapsen biologien äiti?
Vierailija kirjoitti:
Adoptio vaatii molempien biologisten vanhempien allekirjoitukset. Olen itse antanut lapseni adoptioon. Kuitenkin ap sillä ei voi muuttaa geenejä. Eli jos on taipumusta isän puolelta esim mielenterveysongelmiin, niin kyllä ne mukana tulevat.
Itseasiassa perheensisäinen adoptio voidaan erityisen painavin perustein vahvistaa myös ilman toisen vanhemman suostumusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Adoptio vaatii molempien biologisten vanhempien allekirjoitukset. Olen itse antanut lapseni adoptioon. Kuitenkin ap sillä ei voi muuttaa geenejä. Eli jos on taipumusta isän puolelta esim mielenterveysongelmiin, niin kyllä ne mukana tulevat.
Ai ei voi muuttaa geenejä, todellako? Ei tässä lapsen geenejä tai mitään muutakaan lapsessa ole tarkoitus muuttaa. Lapsi on täydellinen oma itsensä sellaisenaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
aloituksessa ei ilmene, niin pitää kysyä että onko ap lapsen biologien äiti?
Olen, vaikkei sillä merkitystä adoption kannalta olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisainta on varmasti kääntyä sellaisen asianajajan puoleen, jolla on kokemusta aihepiiristä ja kysyä hänen arviotaan. Tai vaikka parinkin eri asianajajan. Mitkä riskit ovat oikeuteen lähtemisessä niin taloudellisesti kuin muutenkin? Toivottavasti onnistuu!
Tiedän tapauksen missä adoptio on toteutunut biologisen vanhemman vastustuksesta huolimatta, joten ei se mitenkään mahdotonta ole. Eikä siihen edes liittynyt mitään väkivallan uhkaa vaan poissaoleva ja osallistumaton isukki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän kokemusten mukaan asiaa katsotaan myös siltä kannalta että mitä hyötyä lapselle olisi nykyisen isäsuhteen jatkumisesta. Mutta sellaistahan ei nykyään oikeastaan edes ole. Vaikka he kulö on merkitty lapsen isäksi ei hän ole kuvailun mukaan ollut osana lapsen elämässä jos ne harvatkin tapaamiset on loppuneet jo vuosia sitten. Mitä isompi lapsi sitä enemmän lapsen oma sana painaa.
Silti ei ola mitään painavampia perusteita olemassa viedä oikeudet biologiselta isältään. Hän on sairas ja saamaton, mutta silti vanhemman oikeus omaan lapseen on merkittävä ihmisoikeus. Hän ei kuitenkaan lapsen isänä aiheuta mitään haittaa tai vaaraa lapsen kehitykselle, vaikka ei nyt ilmeisesti mitään positiivistakaan. En usko, että menee Ap:n vaatimukset läpi oikeudessa.
Ei ole olemassa mitää biologisen isän oikeuksia, mitkä antaisi luvan perheen kiusaamiseen lapsen täysikäisyyteen asti ihan vaan periaatteesta vastustamalla kaikkea.
Ei kai oikeus voi tehdä asialle mitään. Jos ei bioisä ei suostu niin adoptiota ei tule. Suomen laki ei tunne pakkoadoptiota kuten esim. Jenkeissä ja Briteissä jossa lapsen edun nimissä adoptio voidaan tehdä oikeuden päätöksellä ilman biovanhempien suostumusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olethan tehnyt rikosilmoitukset noista sanallisista uhkauksista?
Ei saisi varmaan kysy, mutta kysyn kuitenkin. Miksi ihmeessä lisäännyit tuon miehen kanssa???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai oikeus voi tehdä asialle mitään. Jos ei bioisä ei suostu niin adoptiota ei tule. Suomen laki ei tunne pakkoadoptiota kuten esim. Jenkeissä ja Briteissä jossa lapsen edun nimissä adoptio voidaan tehdä oikeuden päätöksellä ilman biovanhempien suostumusta.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/5a3aa64e-862a-4138-aed6-0641623c6c7c
Vierailija kirjoitti:
Mitkä oikeudet? Minusta kenelläkään ei ole mitään ehdotonta oikeutta lapseen, jonka elämässä ei ole käytännössä koskaan ollut mukana. Tapaamisoikeuskin on itseasiassa lapsen oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, vaikka se usein jostain kumman syystä vanhemman oikeudeksi käännetäänkin. No, niistä tapaamisista jo kerroinkin. Myöskään vanhemmalla ei ole mitään velvollisuutta tavata lasta, ainoa velvollisuus on elatusvelvollisuus. Ja siitäkin jo kerroin.
Okei, aiemmin ehkä vähättelin lapsen biologisen isän sanomisia, mutta hän on esimerkiksi kertonut uhkaavansa satuttaa lasta fyysisesti sekä uhannut lapsen henkeä. Tarkemmat kuvailut mitä tämä bioisä sanoi haluaisin unohtaa. Eikä nämä ole olleet mitään yksittäisiä psykoosihorinoita vaan toistuvia. Sen perusteella tapaamiset alunperin saatiin valvotuiksi.
Ap
Onko lapsi nykyään enää missään yhteydessä isäänsä?
Jos lapsi ja isä ovat jollain lailla yhteydessä edes satunnaisesti, niin silloin oikeus todennäköisesti ei halua katkaista sitä suhdetta. Mutta jos mitään yhteydenpitoa ei enää vuosiin ole ollut, ja sitä ennen viranomaiset jo aikanaan totesivat että on vaara että isä saattaisi satuttaa omaa lastaan tai tappaa oman lapsensa, niin silloin teillä on ihan kohtuulliset mahdollisuudet saada adoptio vastoin isän tahtoa.
Tietyin edellytyksin mahdollista.
https://www.minilex.fi/a/adoptio-ilman-is%C3%A4n-suostumusta
Vierailija kirjoitti:
Tietyin edellytyksin mahdollista.
https://www.minilex.fi/a/adoptio-ilman-is%C3%A4n-suostumusta
"Adoptio voidaan vahvistaa esimerkiksi ilman lapsen isän suostumusta pelkästään äidin aloitteesta eräiden tiukkojen kriteerien täyttyessä."
Näiden perusteella isä ei ole pitänyt mitään yhteyttä, ei ole osallistunut elatukseen ja kaiken lisäksi on uhkaillut eikä mitä ilmeisimmin ole kykeneväinen vanhemmuuteen tulevaisuudessakaan, joten eiköhän ne kriteerit täyty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä oikeudet? Minusta kenelläkään ei ole mitään ehdotonta oikeutta lapseen, jonka elämässä ei ole käytännössä koskaan ollut mukana. Tapaamisoikeuskin on itseasiassa lapsen oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, vaikka se usein jostain kumman syystä vanhemman oikeudeksi käännetäänkin. No, niistä tapaamisista jo kerroinkin. Myöskään vanhemmalla ei ole mitään velvollisuutta tavata lasta, ainoa velvollisuus on elatusvelvollisuus. Ja siitäkin jo kerroin.
Okei, aiemmin ehkä vähättelin lapsen biologisen isän sanomisia, mutta hän on esimerkiksi kertonut uhkaavansa satuttaa lasta fyysisesti sekä uhannut lapsen henkeä. Tarkemmat kuvailut mitä tämä bioisä sanoi haluaisin unohtaa. Eikä nämä ole olleet mitään yksittäisiä psykoosihorinoita vaan toistuvia. Sen perusteella tapaamiset alunperin saatiin valvotuiksi.
ApOnko lapsi nykyään enää missään yhteydessä isäänsä?
Jos lapsi ja isä ovat jollain lailla yhteydessä edes satunnaisesti, niin silloin oikeus todennäköisesti ei halua katkaista sitä suhdetta. Mutta jos mitään yhteydenpitoa ei enää vuosiin ole ollut, ja sitä ennen viranomaiset jo aikanaan totesivat että on vaara että isä saattaisi satuttaa omaa lastaan tai tappaa oman lapsensa, niin silloin teillä on ihan kohtuulliset mahdollisuudet saada adoptio vastoin isän tahtoa.
Ei ole. Edellinen tapaaminen oli 2017 loppuvuodesta. Mitään muutakaan yhteydenpitoa esimerkiksi puhelimitse ei koskaan ole ollutkaan. Lapsi ei käytännössä edes muista biologista isää, koska oli vielä silloin niin pieni.
Silti ei ola mitään painavampia perusteita olemassa viedä oikeudet biologiselta isältään. Hän on sairas ja saamaton, mutta silti vanhemman oikeus omaan lapseen on merkittävä ihmisoikeus. Hän ei kuitenkaan lapsen isänä aiheuta mitään haittaa tai vaaraa lapsen kehitykselle, vaikka ei nyt ilmeisesti mitään positiivistakaan. En usko, että menee Ap:n vaatimukset läpi oikeudessa.