Lue keskustelun säännöt.
Perheensisäinen adoptio lapsen etu tässä tilanteessa?
16.09.2023 |
Meillä, tosin juridisesta näkökulmasta minulla, on kouluikäinen, noin 10v., lapsi. Mieheni on käytännössä ollut lapsen isä lähes lapsen koko elämän ajan ja nyt perheensisäinen adoptio olisi ajankohtainen.
Lapsen biologinen isä ei ole oikeastaan koskaan ollut lapsen elämässä, koska hänellä on ollut haasteita päihteiden ja varsinkin mielenterveyden kanssa. Hänellä on ollut kontakti ja hoitosuhde psykiatrian puolelle jo kauan, osastohoidosta avohoitoon. Hän on myös mm. uhannut lasta sanallisesti, ei tosin lapsen kuullen. Heillä on lapsen kanssa ollut joitain valvottuja tapaamisia parempina kausina, mutta he ei ole lapsen kanssa tavanneet lainkaan viiteen vuoteen. Heillä ei ole koskaan ollut minkäänlaista isän ja lapsen välistä suhdetta. Huoltajuus on aina ollut yksin minulla.
Adoptioprosessi on tuttu homma, mutta ongelmana on, että biologinen isä vastustaa adoptiota, joten oikeuteen menee. Mietinkin siis, miten oikeus näkee tämän tapauksen? Siis, katsooko he, että adoptio olisi lapsen etu?
Kommentit (48)
Tiedän siis sen, että perheensisäisessä adoptiossa sen adoption on oltava lapsen etu. Mutta mitä käytännössä sen lapsen edun katsotaan sisältävän? Lapsi itse kannattaa adoptiota sen suhteen, mitä ikätasoisesti asiaa ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sen adoption idea olisi? Siis koska eihän se lapsen elämää mihinkään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Mitä etua olisi tuosta adoptiosta? Mitä se muuttaisi?
Lapsella olisi kaksi vanhempaa myös oikeuden näkökulmasta. Toinen vanhempikin olisi henkilö, johon lapsella on ollut lapsen ja vanhemman välisen suhteen kaltainen suhde lähes koko elämänsä. Lapsi olisi myös juridisesti samassa asemassa sisaruksensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sen adoption idea olisi? Siis koska eihän se lapsen elämää mihinkään muuta.
Jos esim. äiti jää auton alle ja kuolee, saisi lapsi jäädä asumaan omaan kotiinsa toisen todellisen vanhempansa ja oman perheensä kanssa. Aika iso asia mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sen adoption idea olisi? Siis koska eihän se lapsen elämää mihinkään muuta.
Ei ehkä arkielämää, mutta juridisesta näkökulmasta muuttaisi paljonkin. Lapsella olisi kaksi juridista vanhempaa. Esimerkiksi jos minä nyt vaikka kuolisin, lapsella olisi se toinen juridinen vanhempi, jonka kanssa hän on elänyt. Lapsen elämä jatkuisi automaattisesti tutussa ympäristössä ja samojen ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on vahvat perusteet adoptiolle, joten eiköhän se katsota lapsen eduksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sen adoption idea olisi? Siis koska eihän se lapsen elämää mihinkään muuta.
Ei ehkä arkielämää, mutta juridisesta näkökulmasta muuttaisi paljonkin. Lapsella olisi kaksi juridista vanhempaa. Esimerkiksi jos minä nyt vaikka kuolisin, lapsella olisi se toinen juridinen vanhempi, jonka kanssa hän on elänyt. Lapsen elämä jatkuisi automaattisesti tutussa ympäristössä ja samojen ihmisten kanssa.
Jos sinä kuolisit, sosiaalivirasto hyvin todennäköisesti määräisi joka tapauksessa lapsen asumaan isäpuolelleen.
Mutta ymmärrän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sen adoption idea olisi? Siis koska eihän se lapsen elämää mihinkään muuta.
Ei ehkä arkielämää, mutta juridisesta näkökulmasta muuttaisi paljonkin. Lapsella olisi kaksi juridista vanhempaa. Esimerkiksi jos minä nyt vaikka kuolisin, lapsella olisi se toinen juridinen vanhempi, jonka kanssa hän on elänyt. Lapsen elämä jatkuisi automaattisesti tutussa ympäristössä ja samojen ihmisten kanssa.
Jos sinä kuolisit, sosiaalivirasto hyvin todennäköisesti määräisi joka tapauksessa lapsen asumaan isäpuolelleen.
Mutta ymmärrän.
Todennäköisesti, mutta adoption myötä moista rumbaa ei edes tarvittaisi.
Lasta uhkaava psykiatrisella asusteleva "isä" joka ei edes kuulu lapsen elämään tuskin on lapselle hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä perheensisäinen adoptio samankaltaisista syistä, kuin ap.
Ei olisi kuulemma onnistunut lainkaan, ellei biologinen isä olisi itse siihen vuosien vetkuttelun jälkeen suostunut. Eli meille sanottiin, että oikeus ei tee helpolla päätöstä adoptiosta vastoin tahtoa, ellei ole rikoksia/tuomioita (joissa lapsi olisi ollut kohteena) yms. takana.
Voimia, ap.
Vierailija kirjoitti:
Meillä perheensisäinen adoptio samankaltaisista syistä, kuin ap.
Ei olisi kuulemma onnistunut lainkaan, ellei biologinen isä olisi itse siihen vuosien vetkuttelun jälkeen suostunut. Eli meille sanottiin, että oikeus ei tee helpolla päätöstä adoptiosta vastoin tahtoa, ellei ole rikoksia/tuomioita (joissa lapsi olisi ollut kohteena) yms. takana.
Voimia, ap.
Kiitos. Hienoa kuulla, että teillä adoptio kuitenkin onnistui.
Lapsi ei varsinaisesti ole ollut rikoksen kohteena eikä lapsen biologisella isällä ainakaan tietääkseni ole tuomioita, mutta lapsen biologinen isä siis on esimerkiksi uhannut lasta sanallisesti tavoilla, mitkä täyttäisi useammankin rikoksen. Tämä on tosin liittynyt hänen huonompaan terveydentilaansa, mutta sen vuoksi on pari kertaa myös peruttu niitä tapaamisia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä perheensisäinen adoptio samankaltaisista syistä, kuin ap.
Ei olisi kuulemma onnistunut lainkaan, ellei biologinen isä olisi itse siihen vuosien vetkuttelun jälkeen suostunut. Eli meille sanottiin, että oikeus ei tee helpolla päätöstä adoptiosta vastoin tahtoa, ellei ole rikoksia/tuomioita (joissa lapsi olisi ollut kohteena) yms. takana.
Voimia, ap.
Kiitos. Hienoa kuulla, että teillä adoptio kuitenkin onnistui.
Lapsi ei varsinaisesti ole ollut rikoksen kohteena eikä lapsen biologisella isällä ainakaan tietääkseni ole tuomioita, mutta lapsen biologinen isä siis on esimerkiksi uhannut lasta sanallisesti tavoilla, mitkä täyttäisi useammankin rikoksen. Tämä on tosin liittynyt hänen huonompaan terveydentilaansa, mutta sen vuoksi on pari kertaa myös peruttu niitä tapaamisia.
Ap
Tässä vielä nro 11:
Biologisella isällä meni välillä paremmin, välillä huonommin. Oikeus oli määrännyt tapaamiset valvotuiksi, hän ei koskaan saapunut niihin. Ei tietenkään maksanut elatusmaksuja, ne menivät ulosottoon. Kerran, hieman paremmassa kunnossa ollessaan, oli päässyt johonkin työhön ja tajusi, että palkasta lähtee iso osa elareihin ja rupesi miettimään, miten asian saisi järjestymään. Tuli siihen tulokseen, että voi allekirjoittaa adoptiopaperit, kun sillä lailla pääsee irti taloudellisesta (100€/kk) vastuusta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sen adoption idea olisi? Siis koska eihän se lapsen elämää mihinkään muuta.
Ehkä juridinen.
Jos isäpuoli sairastuu, sattuu tapaturma tai kuolee, niin adoptiolapsella on samat edut ja oikeudet kuin rintaperillisellä esim. oikeus elatukseen, perintöön jne.
Samoin tehdä päätöksiä alaikäisen lapsen puolesta esim. koulu.
Ja se myös vahvistaa lapsen tunnesidettä ja perheeseen kuulumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juurikin tuo painoi vaakakupissa paljon, että adoptio olisi monella tavalla juridinen turva lapsen elämässä. Lisäksi haluamme, että lapsemme ovat samassa asemassa juridisestikin. Tällä hetkellähän niin ei ole.
Käytännössähän mikään ei oikeastaan muuttuisi lapsen ja bioisänsä arkielämässä. Yhteyttä ei ole ja yksinhuoltajuudella lapsen arkiasiat, koulut, passiasiat jne. on aina sujuneet ongelmitta. Lapsen biologinen isä on lähinnä nimi lapsen tiedoissa. Tällä hetkellä jos minä kuolisin, lapsi saisi joo todennäköisesti jäädä asumaan tänne perheen kanssa, mutta siinä olisi silti riskinsä että biologinen isä alkaisi vaatia jotain tai puuttua jotenkin. Ja kyllä, tällä hetkellä lapsi esimerkiksi perisi biologisen isänsä jos tämä kuolisi, mutta eipä mitään perittävää taida olla.
En siis oikeastaan näe yhtään syytä, miksi tilanteen pitäisi jatkua näin, että lapsen tiedoissa olisi nimi joka ei todellisuudessa ole koskaan ollut lapsen isä, mutta sen sijaan se isä joka todellisuudessa on lapsen isä, ei ole lapselle virallisesti mitään.
Meidän kokemusten mukaan asiaa katsotaan myös siltä kannalta että mitä hyötyä lapselle olisi nykyisen isäsuhteen jatkumisesta. Mutta sellaistahan ei nykyään oikeastaan edes ole. Vaikka he kulö on merkitty lapsen isäksi ei hän ole kuvailun mukaan ollut osana lapsen elämässä jos ne harvatkin tapaamiset on loppuneet jo vuosia sitten. Mitä isompi lapsi sitä enemmän lapsen oma sana painaa.
Ei kai ole mitään syytä että sellainen feikki-isä jatkaisi isänä? Oikea isä viralliseksikin ja feikki-isä pois.
En ehkä lähtisi oikeuteen, jos juttu on noin epävarma, ellei sitä suostumusta saa vaikka vetoamalla elatusmaksujen poistumiseen. Voi tulla kalliiksi ja ex-miehestä voi koitua vaan enemmän harmia, kun välit tulehtuvat enemmän.
Ei taida onnistua ilman isän suostumusta. Mutta ainahan voit lähteä käräjöimään jos siltä tuntuu.
Miksi? Mitä etua olisi tuosta adoptiosta? Mitä se muuttaisi?