Kaupassa käynti ahdistaa!

Up

Joskus enemmän, joskus vähemmän. Joskus tilaan kotiinkuljetuksella jos ajatus kauppaan menemisestä ahdistaa liikaa. Muuten pyrin menemään ruuhka-aikojen ulkopuolella ja kuulokkeet päässä, jolloin kaupan häly vähän vaimenee kun voi kuunnella jotain rauhoittavaa itse valittua musiikkia.

Koita opetella lempeästi rauhoittelemaan itseäsi. Mietit että ahdistaa ja se on tosi kurjaa, mutta kyllä mä selviän tästä. Se ei näy ihmisistä päällepäin mutta moni muukin kärsii ihan samasta vaivasta. Ja kun olet saanut ostokset tehtyä ymmärrä olla ylpeä itsestäsi, että taas jaksoit ja pystyit vaikka ahdisti. Suosittelen sullekin lämpimästi (ääni)kirjaa Herkkyys ja sosiaaliset pelot.

Olen keski-iässä vasta oppinut käymään rennommin kaupassa. Hihnalla vielä joskus harvoin vaivaannun, jos on huono päivä ja paljon on muita odottamassa jälkeeni ja katsojia pakkamisessa.

Olen joskus nähnyt muitakin vähän vaivaannuttavissa merkeissä kassalla, se on auttanut. Ja kun on vaan mennyt, vaikka olisi ollutkin vähän vaivautunut joskus, niin se on pitänyt kynnyksen matalana, ettei anna arkuudelle valtaa. Viimeksi tiputin vahingossa maitopurkkeja hyllyltä. Tarjouduin korvaamaan vahingon kassalla ja se siitä. Olemme vain ihmisiä ja mokaamme kaikki joskus.

Kaupan vaihdos voi myös auttaa. Miksi pitäisi aina mennä siihen samaan tuttuun lähikauppaan? Kun käy oudommassa kaupassa, joutuu vähän haeskelamaan ja katselemaan ja huomio keskittyy siihen, eikä niin paljon omaan itseen. Eikä se oma naamakaan ole niin tunnettu siellä vieraammassa kaupassa. Voi olla vähän kuin turisti omalla paikkakunnalla.

Mikä siinä vaivaannuttaa? Kauppa on tyytyväinen maksavista asiakkaista, jokainen keskittyy omaan asioimiseensa.

AHDISTUSHULLU TAAS VAUHDISSA

Ahdistushullu taas spämmää. Ei muuta kuin ilmiantoa kehiin.

Sori jos tää viesti masentaa mutta en minä ainakaan ole päässyt ahdistuksesta millään pitkänkään ajan kuluessa vaikka terapeutti vakuuttelikin että kun vaan altistat itseäsi tarpeeksi usein niin alkaa helpottaa. Vie aivan sairaasti energiaa kun ihan tavalliset arkipäiväiset asiat ja järkyttävä ahdistus. Ite oon vaan koittanut oppia enemminkin elämään sen kanssa kuin yrittää pyristellä irti siitä kun ei se onnistu.

Jonkin verran siirtyy huomio ahdistuksesta muualle kun laitan nappikuulokkeeseen äänikirjan kun lähden kauppaan.

Parempi olla ahdistumatta, kun oon suuressa hypermarketissa töissä 🙄

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä vaivaannuttaa? Kauppa on tyytyväinen maksavista asiakkaista, jokainen keskittyy omaan asioimiseensa.

Kassalla ei enää keskitytä ostoksiin, vaan tuijotetaan yleensä sitä edellä olevaa. Ja on kyllä joskus joittenkin naamailmeet sellaisia jonossa, että ei ihme, jos arempi ahdistuu. 

Arka voi koittaa jäädä vaikka siihen liukuhihnan sivuun kassajonon puolelle pakkamaan ostoksiaan, jolloin ei suoraan ole muiden tujotuksen tulilinjalla. Aina se ei kyllä onnistu, jos kassa siirtää ostokset menemään sinne toiselle puolelle. Se, että keskittyy vain niihin omiin ostoksiinsa, auttaa myös. Joskus olen myös katsonut suoraan takaisin, jos olen kokenut, että joku tuijottaa minua. On sitten se toinen lakannut.

Jos ruuhkat ja ihmispaljous kammoksuttavat, niin sitten kannattaa vähän silmäillä eri aikoina, koska siinä omassa kaupassa on eniten väkeä ja välttää niitä aikoja ja sellaisia päiviä. Esimerkiksi perjantaisin on usien ruuhkaa iltapäivisin. Silloin voi itse mennä esim. aamulla varhain tai illalla viimeksi kauppaan. Ja vaikka jo torstaina.

Vierailija kirjoitti:

Sori jos tää viesti masentaa mutta en minä ainakaan ole päässyt ahdistuksesta millään pitkänkään ajan kuluessa vaikka terapeutti vakuuttelikin että kun vaan altistat itseäsi tarpeeksi usein niin alkaa helpottaa. Vie aivan sairaasti energiaa kun ihan tavalliset arkipäiväiset asiat ja järkyttävä ahdistus. Ite oon vaan koittanut oppia enemminkin elämään sen kanssa kuin yrittää pyristellä irti siitä kun ei se onnistu.

Jonkin verran siirtyy huomio ahdistuksesta muualle kun laitan nappikuulokkeeseen äänikirjan kun lähden kauppaan.

Mene vähän itsekkäämmällä asenteella sinne kauppaan. Omilla rahoillasi lunastat kaupasta sinulle kuuluvia tavaroita. Sinähän se asiakas olet, heidän kultapossunsa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä vaivaannuttaa? Kauppa on tyytyväinen maksavista asiakkaista, jokainen keskittyy omaan asioimiseensa.

Ei jokainen keskity. Kassajonossa osa on omissa ajatuksissaan, toiset taas kyttäävät muiden ostoskoreja ja arvostelevat mielessään muita asiakkaita.

Asuinpaikasta riippuen voi käyttää 24/h-kauppoja tai muutoin ajoittaa asiointi aukeamis- ja sulkuaikoihin.

Itse käyn mielelläni aamulla aikaisin tai illalla myöhään. Ei ahdista, mutta ei huvita tungeksia ruuhkissa ja jonoissa.

Käyn myös pienessä lähikaupassa, koska siellä ei tarvitse kävellä kilometritolkulla, jos tarvitsee vain pari asiaa. Sitäpaitsi, käyn sen verran usein, että henkilökunta tuntee, niin syntyy sellaista kyläkaupan tunnelmaa, kun voi pari sanaakin vaihtaa.

Mitä pirua snowflake? Kuinka herkkiä te naiset olette???

Ei tarvi ahdistua, jos osaat valita elintarvikkeet oikein.

Jos näen, että sulla on pizzaa/makeisia, niin varmasti tulen sanomaan sinulle kovalla äänellä vahingoista, joita ne tuottavat. Olen vain ystävällinen luonteeltani ja muutama on jopa poistanut roskaruuat hihnalta.

Rauhallisesti vain ja yrität ajatella, että muutkin ovat siellä samassa veneessä ja samalla asialla, eivät sinua kyttäämässä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvi ahdistua, jos osaat valita elintarvikkeet oikein.

Jos näen, että sulla on pizzaa/makeisia, niin varmasti tulen sanomaan sinulle kovalla äänellä vahingoista, joita ne tuottavat. Olen vain ystävällinen luonteeltani ja muutama on jopa poistanut roskaruuat hihnalta.

:D Trols ja lols

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvi ahdistua, jos osaat valita elintarvikkeet oikein.

Jos näen, että sulla on pizzaa/makeisia, niin varmasti tulen sanomaan sinulle kovalla äänellä vahingoista, joita ne tuottavat. Olen vain ystävällinen luonteeltani ja muutama on jopa poistanut roskaruuat hihnalta.

Ei kelpaa edes sarkasmiosastolle. Saisit taatusti t*rpaasi, jos väärällä hetkellä väärälle ihmiselle menisit oikeasti jakamaan tervetullutta valistustasi.

Itse en ole luonteeltani väkivaltainen ja ystävällinenkin vain valikoidusti, joten nappaisin kassan viimetinkahyllystä kourallisen suklaapatukoita sekä pyytäisin kassahenkilöltä tupakka-askin, jonka tiputtaisin sinun kärryysi selityksellä: "tätähän sää pyysit?".

Mulla oli tuollaista vuosia sen jälkeen kun oli ensin tullut burn out, sitten lapsi sairastui minkä jälkeen sairastuin itse suolistosairauteen. Oli vaan niin traumaattista aikaa että se ylivireys jäi päälle ja koko ajan skannasi mahdollisia uhkia ympäristöstä. Mullakin auttoi esim. jonkin podcasthöpötyksen kuunteleminen kaupassa käydessä ja mieluusti käy ihmisten ilmoilla niin usein kuin vain pystyy, vaikka sitten käy ostamassa yhden mandariinin kaupasta eli tekee tikusta asiaa. Pahinta mitä voi tehdä on linnoittautua kotiin (pl. kaikista pahimmat päivät tietty.)

Minua ahdistaa etenkin kassalle meno varsinkin jos siinä on mun takana joitakin ei muuten kaupassa käynti ahdistaa.