Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mielenterveyshoidon tila Suomessa
16.09.2023 |
Voiko linkin jutun teemoista keskustella täällä asiallisesti ja henkilökohtaisuuksiin menemättä, jotta ketjua ei poisteta? Asiaa olisi todella tärkeä pitää esillä, sillä tilanne on selvästi jo kestämätön mt-puolen hoidoissa.
Ihmettelen mm seuraavaa: miten voi olla noin raju lasku psykiatristen sairaalapaikkojen määrässä? 1970-luvulla 22000, vuonna 2021 enää alle 2700 paikkaa. Onko ennen vain paikkoja ollut ylimäärin vai miksi tarve olisi pienentynyt noin paljon, kun tuntuu, että osin mt-ongelmat lisääntyneetkin?
Ja maalaisjärjellä kokee, että 175 osastopaikkaa Helsingissä ei kyllä riitä mihinkään, vaikka jutun haastateltavat toisin väittävät. Tuntuisi pieneltä määrältä jossakin pienemmässäkin kaupungissa, vaikka Tampereella tai Jyväskylässä.
Kommentit (42)
On tavallaan tarkoituksenmukaista, että 'mielenterveys' ymmärretään kuuluvaksi ihmisille, jotka taas vastaavasti ovat saaneet jonkun sellaisen tittelin, missä esiintyy tuo sana 'mielenterveys' tai joku sen varaatio kuten joku psyko-etuliitteinen sana.
Olisi tarkoituksenmukaista, että näiden ihmisten jutuille pääsisi ja sitten taas samanaikaisesti mielenterveys on oikeastaan vain terveyttä ja terveys tai hyvinvointi ei ole minkään alan yksinomaisuutta.
Monessa tapauksessa ihmiset voisivat tarvita lääkkeiden sijaan filosofiaa ja uskontoa saadakseen merkitystä elämälleen. Jos ei synny rikkaaseen perheeseen, elämään voi kuulua paljonkin kärsimystä. Jos olet mies Tinder-aikana, seksistä ja parisuhteista ei kannata Suomessa hirveästi haaveilla ellet ole miesmalli. Kreikan kielessä sanojen 'työ' ja 'orjuus' ero on vaikea hahmottaa, koska ne ovat niin lähellä toisiaan; useimmat suomalaiset eivät pidä työstään. Buddhalaisuudessa opetetaan, että elämä on kärsimystä. Länsimaissa on aiemmin ollut kristinuskoa, jossa on painotettu ihmisen epätäydellisyyttä ja toivon löytämistä jostain muualta ja tämän ovat korvanneet muut ateistiset ideologiat kuten sosialismi ja feminismi.
Psykologiat ja psykiatriat korostavat hyvinvoinnin ajatusta, joka on tietynlaisen sairauden puutetta ja elämän merkityksellisyyttä. Lääkärit voivat pistää ihmisen rennoksi antamalla mömmöjä jotain tietä ja viedä tilapäisesti terän pahimmasta ahdistuksesta. Terveydenhuolto ei kuitenkaan tarjoa ratkaisuja syviin arvokysymyksiin, elämäntyylin suunnitteluun ja merkitysten löytämiseen.
"Ammattiapu" on ehkä yksi kyseenalaisimmista suomen kielen sanoista. Artikkeleissa neuvotaan soittamaan puhelimeen, joka on vapaaehtoisten eli esimerkiksi putkimiesten ja ompelijoiden pyörittämä ja he tekevät sitä ilman palkkaa. Heidän apunsa ei kuitenkaan välttämättä ole sen huonompi kuin monen muun, koska tarjolla oleva apu voi loppujen lopuksi olla aika pinnallista. Odotukset nousevat, kun vastuu auttamisesta kasataan yksittäisille ammattiryhmille.
Moni aikuinen ja lapsi syö ravinnokseen karkkeja ja roskaruokaa ja alitajuisesti epäviehättävä vartalo masentaa. Ravinto ja treeni kuitenkin skipataan yli ja mennään suoraan lääkkeisiin, joiden takia kilpirauhanen pitää poistaa ja seuraa elinikäisiä aivomuutoksia. Tai sitten ihmisellä on arvokysymyksiä, joissa auttaisi paremmin diakoni tai filosofi, mutta lääkärin on pakko laittaa papereihin masennus, jotta hoitotakuu toteutuu ja mömmöjen popsinta alkaa. Terapiassa myös usein opetetaan ihmistä näkemään todellisuus ruusuisten lasien läpi, vaikka osa ihmisistä on oikeasti esimerkiksi rumia ja heille nauretaan oikeasti, mutta kognitiivisessa terapiassa opetellaan huijaamaan itseä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ruma kaunistu terapiassa pätkääkään. Sinkkuna saa vaeltaa hautaan asti.
Vierailija kirjoitti:
On tavallaan tarkoituksenmukaista, että 'mielenterveys' ymmärretään kuuluvaksi ihmisille, jotka taas vastaavasti ovat saaneet jonkun sellaisen tittelin, missä esiintyy tuo sana 'mielenterveys' tai joku sen varaatio kuten joku psyko-etuliitteinen sana.
Olisi tarkoituksenmukaista, että näiden ihmisten jutuille pääsisi ja sitten taas samanaikaisesti mielenterveys on oikeastaan vain terveyttä ja terveys tai hyvinvointi ei ole minkään alan yksinomaisuutta.
Monessa tapauksessa ihmiset voisivat tarvita lääkkeiden sijaan filosofiaa ja uskontoa saadakseen merkitystä elämälleen. Jos ei synny rikkaaseen perheeseen, elämään voi kuulua paljonkin kärsimystä. Jos olet mies Tinder-aikana, seksistä ja parisuhteista ei kannata Suomessa hirveästi haaveilla ellet ole miesmalli. Kreikan kielessä sanojen 'työ' ja 'orjuus' ero on vaikea hahmottaa, koska ne ovat niin lähellä toisiaan; useimmat suomalaiset eivät pidä työstään. Buddhalaisuudessa opetetaan, että elämä on kärsimystä. Länsimaissa on aiemmin ollut kristinuskoa, jossa on painotettu ihmisen epätäydellisyyttä ja toivon löytämistä jostain muualta ja tämän ovat korvanneet muut ateistiset ideologiat kuten sosialismi ja feminismi.
Psykologiat ja psykiatriat korostavat hyvinvoinnin ajatusta, joka on tietynlaisen sairauden puutetta ja elämän merkityksellisyyttä. Lääkärit voivat pistää ihmisen rennoksi antamalla mömmöjä jotain tietä ja viedä tilapäisesti terän pahimmasta ahdistuksesta. Terveydenhuolto ei kuitenkaan tarjoa ratkaisuja syviin arvokysymyksiin, elämäntyylin suunnitteluun ja merkitysten löytämiseen.
"Ammattiapu" on ehkä yksi kyseenalaisimmista suomen kielen sanoista. Artikkeleissa neuvotaan soittamaan puhelimeen, joka on vapaaehtoisten eli esimerkiksi putkimiesten ja ompelijoiden pyörittämä ja he tekevät sitä ilman palkkaa. Heidän apunsa ei kuitenkaan välttämättä ole sen huonompi kuin monen muun, koska tarjolla oleva apu voi loppujen lopuksi olla aika pinnallista. Odotukset nousevat, kun vastuu auttamisesta kasataan yksittäisille ammattiryhmille.
Moni aikuinen ja lapsi syö ravinnokseen karkkeja ja roskaruokaa ja alitajuisesti epäviehättävä vartalo masentaa. Ravinto ja treeni kuitenkin skipataan yli ja mennään suoraan lääkkeisiin, joiden takia kilpirauhanen pitää poistaa ja seuraa elinikäisiä aivomuutoksia. Tai sitten ihmisellä on arvokysymyksiä, joissa auttaisi paremmin diakoni tai filosofi, mutta lääkärin on pakko laittaa papereihin masennus, jotta hoitotakuu toteutuu ja mömmöjen popsinta alkaa. Terapiassa myös usein opetetaan ihmistä näkemään todellisuus ruusuisten lasien läpi, vaikka osa ihmisistä on oikeasti esimerkiksi rumia ja heille nauretaan oikeasti, mutta kognitiivisessa terapiassa opetellaan huijaamaan itseä.
Lisäksi sosiaali- ja terveysalalla on tällainen ilmiö, missä alemman portaan ammattilaiset roikkuvat statusalojen lahkeessa ja käyttävät näiden termejä lisätäkseen oman työnsä arvovaltaisuutta.
Alunperin tai edelleenkin esim.sosiaalityön olisi tarkoitus jotenkin muuttaa "rakenteita" ja olla yhteiskuntakriittistä, mutta aika moni näistä on opetellut tämän ADHD-Asperger -rallatuksen ulkoa ja suosittelevat lääkkeitä ihmisille, jotka ovat jostain asiasta eri mieltä. Tämähän on siis víttuilua, jota olen todistanut livenä.
Ammattilaiset, jotka käyttävät kovinta puhevaltaa ja saavat parhaita palkkaa ovat niitä, joiden kieltä yritetään jäljitellä sillä ajatuksella, että sillä saadaan arvostusta itselle. Minun mielestä tarvittaisiin enemmän "huuhaata" (eli muuta kuin pilleriä ja ADHD-ASD lorua).
On panostettu ainoastaan vanhuksiin ja unohdettu että työikäisethän ne heidän eläkkeet ja palvelut maksaa.
Läheiset ja/tai sosiaalityö kannattelee avun tarvitsijaa noin 4-6 kuukautta, että hän pääsee lääkäriin, josta saa sitten lähetteen, jolla pääsee jonottamaan noin 4-6 kuukautta varsinaisiin psykiatrisiin tutkimuksiin ja hoitoon. Nepsytutkimuksiin on noin 1 vuoden jonot. Tämä on realismia, jonka kanssa painitaan koko ajan.
Ps. Terveydenhuolto on muuten umpisurkea tekemään monialaista yhteistyötä muiden tahojen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On panostettu ainoastaan vanhuksiin ja unohdettu että työikäisethän ne heidän eläkkeet ja palvelut maksaa.
Vitut on. Ihan voin sekä työkokemuksen että oman elämänkokemuksen kautta sanoa, että vanhuksiin panostetaan vähiten. Sen jälkeen hyvänä kakkosena tulee päihdeongelmaiset ja nippanappa samalle viivalle pääsee mielenterveysongelmaiset. Näissäkin nuorempiin panostetaan enemmän kuin vanhempiin.
Mitä vähemmän yhteiskunta näkee sinussa potentiaalia olla hyödyksi tulevaisuudessa yhteiskunnalle, sitä vähemmän sinuun panostetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tavallaan tarkoituksenmukaista, että 'mielenterveys' ymmärretään kuuluvaksi ihmisille, jotka taas vastaavasti ovat saaneet jonkun sellaisen tittelin, missä esiintyy tuo sana 'mielenterveys' tai joku sen varaatio kuten joku psyko-etuliitteinen sana.
Olisi tarkoituksenmukaista, että näiden ihmisten jutuille pääsisi ja sitten taas samanaikaisesti mielenterveys on oikeastaan vain terveyttä ja terveys tai hyvinvointi ei ole minkään alan yksinomaisuutta.
Monessa tapauksessa ihmiset voisivat tarvita lääkkeiden sijaan filosofiaa ja uskontoa saadakseen merkitystä elämälleen. Jos ei synny rikkaaseen perheeseen, elämään voi kuulua paljonkin kärsimystä. Jos olet mies Tinder-aikana, seksistä ja parisuhteista ei kannata Suomessa hirveästi haaveilla ellet ole miesmalli. Kreikan kielessä sanojen 'työ' ja 'orjuus' ero on vaikea hahmottaa, koska ne ovat niin lähellä toisiaan; useimmat suomalaiset eivät pidä työstään. Buddhalaisuudessa opetetaan, että elämä on kärsimystä. Länsimaissa on aiemmin ollut kristinuskoa, jossa on painotettu ihmisen epätäydellisyyttä ja toivon löytämistä jostain muualta ja tämän ovat korvanneet muut ateistiset ideologiat kuten sosialismi ja feminismi.
Psykologiat ja psykiatriat korostavat hyvinvoinnin ajatusta, joka on tietynlaisen sairauden puutetta ja elämän merkityksellisyyttä. Lääkärit voivat pistää ihmisen rennoksi antamalla mömmöjä jotain tietä ja viedä tilapäisesti terän pahimmasta ahdistuksesta. Terveydenhuolto ei kuitenkaan tarjoa ratkaisuja syviin arvokysymyksiin, elämäntyylin suunnitteluun ja merkitysten löytämiseen.
"Ammattiapu" on ehkä yksi kyseenalaisimmista suomen kielen sanoista. Artikkeleissa neuvotaan soittamaan puhelimeen, joka on vapaaehtoisten eli esimerkiksi putkimiesten ja ompelijoiden pyörittämä ja he tekevät sitä ilman palkkaa. Heidän apunsa ei kuitenkaan välttämättä ole sen huonompi kuin monen muun, koska tarjolla oleva apu voi loppujen lopuksi olla aika pinnallista. Odotukset nousevat, kun vastuu auttamisesta kasataan yksittäisille ammattiryhmille.
Moni aikuinen ja lapsi syö ravinnokseen karkkeja ja roskaruokaa ja alitajuisesti epäviehättävä vartalo masentaa. Ravinto ja treeni kuitenkin skipataan yli ja mennään suoraan lääkkeisiin, joiden takia kilpirauhanen pitää poistaa ja seuraa elinikäisiä aivomuutoksia. Tai sitten ihmisellä on arvokysymyksiä, joissa auttaisi paremmin diakoni tai filosofi, mutta lääkärin on pakko laittaa papereihin masennus, jotta hoitotakuu toteutuu ja mömmöjen popsinta alkaa. Terapiassa myös usein opetetaan ihmistä näkemään todellisuus ruusuisten lasien läpi, vaikka osa ihmisistä on oikeasti esimerkiksi rumia ja heille nauretaan oikeasti, mutta kognitiivisessa terapiassa opetellaan huijaamaan itseä.
Lisäksi sosiaali- ja terveysalalla on tällainen ilmiö, missä alemman portaan ammattilaiset roikkuvat statusalojen lahkeessa ja käyttävät näiden termejä lisätäkseen oman työnsä arvovaltaisuutta.
Alunperin tai edelleenkin esim.sosiaalityön olisi tarkoitus jotenkin muuttaa "rakenteita" ja olla yhteiskuntakriittistä, mutta aika moni näistä on opetellut tämän ADHD-Asperger -rallatuksen ulkoa ja suosittelevat lääkkeitä ihmisille, jotka ovat jostain asiasta eri mieltä. Tämähän on siis víttuilua, jota olen todistanut livenä.
Ammattilaiset, jotka käyttävät kovinta puhevaltaa ja saavat parhaita palkkaa ovat niitä, joiden kieltä yritetään jäljitellä sillä ajatuksella, että sillä saadaan arvostusta itselle. Minun mielestä tarvittaisiin enemmän "huuhaata" (eli muuta kuin pilleriä ja ADHD-ASD lorua).
Mitä sinä horiset? 😂 Adhd:n hoito kuuluu terveydenhuollolle. Älä tule syyttelemään sosiaalityötä terveydenhuollon toimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveyshoito perustuu siihen miten hyvin lääketehdas pystyy noudattamaan standardia, eli tasapainoisen pillerin. Lääketehtaan toimivuus ja se että lääketehtaassa on liike-energian tuoma jatkuvuus niiden standardeilla mitkä perustuu ohjeisiin jotka ovat lääketehtaan käsikirjassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha pitäisi keskittää sairaansijojen lisäämiseen. Vakavimmat tapaukset kaipaavat sairaalahoitoa.
Aloin tässä miettimään, voisiko yksityishenkilö perustaa jonkinkaltaisen "parantolan"?
Tietenkään lääkehoitoa ei saa, mut monelle olisi apua pelkästään leposijasta, jossa saa levätä ja ruoka tulee nenän eteen mutta pääsisi myös muiden ihmisten piiriin.
Voi, olen miettinyt samaa usein. Jos olisin rikas, ostaisin heti jonkin ihanan vanhan kartanon, jonka ympärillä kaunista luontoa, metsää ja vesistöä ja iso puutarha ja perustaisin sinne sellaisen parantolan, joita on joskus kuullut olleen, en tiedä miten paljon Suomessa mutta ainakin Euroopassa. Sellaisia joihin jotkut suomalaisetkin esim. taiteilijat menkivät toipumaan aikoinaan.
Itsellä oli vaihe elämässä, jolloin tuntui, että jos olisi saanut olla edes pienen ajan tuollaisessa paikassa, luonnon rauhan keskellä kauniissa ympäristössä ja saada olla vain, palautua ja levätä, olisi aika lyhytkin aika tehnyt todella hyvää. Olen usein miettinyt, että olisi hienoa perustaa tuon tyyppinen parantola joskus. Pitäisi sitten miettiä toki käytännön asiat, kuten mikä/kuka rahoittaa (haluaisin, että ei olisi vain rikkaiden juttu), saisiko liitettyä jotenkin terveydenhoitojärjestelmään/sinne voisi tehdä lähetteen jne. Se voisi olla oikeastaan ikään kuin osasto mutta erityisesti sen tyyppisille potilaille, jotka ovat sen verran kunnossa että jaksavat lähteä liikkumaan ympäristöön, puuhata jotain pieniä puutarhajuttuja jne, että saisi siitä paikasta mahdollisimman paljon irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1970-luvulla mielisairaalasairaalapaikkoja oli paljon, koska sinne laitettiin kehitysvammaiset, asunnottomat, juopot yms. Nykyään on palvelutaloja, ryhmäkoteja, tuettua asumista yms. eikä ihmisiä automaattisesti suljeta mielisairaalaan koko elämäkseen. Siksi sairaalapaikkoja ei enää tarvita niin paljon.
Suomessa on silti nykyäänkin enemmän psykiatrisia hoitopaikkoja kuin missään muussa maassa. Fyysisten sairauksien hoitopaikkoja, esim. tehohoitopaikkoja Suomessa on vähemmän kuin muissa maissa.
En ollenkaan ymmärrä suomalaisten pakkomiellettä sulkea kaikki mielisairaaloihin. Pakkohoitoa Suomessa käytetään enemmän kuin missään muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha pitäisi keskittää sairaansijojen lisäämiseen. Vakavimmat tapaukset kaipaavat sairaalahoitoa.
Aloin tässä miettimään, voisiko yksityishenkilö perustaa jonkinkaltaisen "parantolan"?
Tietenkään lääkehoitoa ei saa, mut monelle olisi apua pelkästään leposijasta, jossa saa levätä ja ruoka tulee nenän eteen mutta pääsisi myös muiden ihmisten piiriin.
Tuollaisia paikkoja Suomi on jo täynnä. Kylpylät, hotellit, majatalot jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha pitäisi keskittää sairaansijojen lisäämiseen. Vakavimmat tapaukset kaipaavat sairaalahoitoa.
Aloin tässä miettimään, voisiko yksityishenkilö perustaa jonkinkaltaisen "parantolan"?
Tietenkään lääkehoitoa ei saa, mut monelle olisi apua pelkästään leposijasta, jossa saa levätä ja ruoka tulee nenän eteen mutta pääsisi myös muiden ihmisten piiriin.Voi, olen miettinyt samaa usein. Jos olisin rikas, ostaisin heti jonkin ihanan vanhan kartanon, jonka ympärillä kaunista luontoa, metsää ja vesistöä ja iso puutarha ja perustaisin sinne sellaisen parantolan, joita on joskus kuullut olleen, en tiedä miten paljon Suomessa mutta ainakin Euroopassa. Sellaisia joihin jotkut suomalaisetkin esim. taiteilijat menkivät toipumaan aikoinaan.
Itsellä oli vaihe elämässä, jolloin tuntui, että jos olisi saanut olla edes pienen ajan tuollaisessa paikassa, luonnon rauhan keskellä kauniissa ympäristössä ja saada olla vain, palautua ja levätä, olisi aika lyhytkin aika tehnyt todella hyvää. Olen usein miettinyt, että olisi hienoa perustaa tuon tyyppinen parantola joskus. Pitäisi sitten miettiä toki käytännön asiat, kuten mikä/kuka rahoittaa (haluaisin, että ei olisi vain rikkaiden juttu), saisiko liitettyä jotenkin terveydenhoitojärjestelmään/sinne voisi tehdä lähetteen jne. Se voisi olla oikeastaan ikään kuin osasto mutta erityisesti sen tyyppisille potilaille, jotka ovat sen verran kunnossa että jaksavat lähteä liikkumaan ympäristöön, puuhata jotain pieniä puutarhajuttuja jne, että saisi siitä paikasta mahdollisimman paljon irti.
Tuollaisia yksityisiä "parantoloita" itseasiassa löytyy Suomesta. Psykoterapiaa päivittäin, ryhmäterapiaa, kaunista luontoa, muutenkin ei-laitosmainen ympäristö, terapiakoiraa... Rahalla saa ja hevosella pääsee. :)
Suomessa tarjotaan lähinnä pitkää psykoterapiaa sitä tarvitseville. Sitä saadakseen pitää olla tarpeeksi huonossa kunnossa mutta ei liian huonossa kunnossa ja toisaalta yleensä pitää löytyä myös jossain määrin maksukykyä. Tästä löytyy tutkimustietoa, kuinka kelan kuntouttavaa psykoterapiaa saa eniten korkeakoulutetut, esim. työttömät harvemmin.
Rinnalle pitäisi saada mielestäni ehdottomasti kunnollista helpommin saatavaa lyhytterapiaa. Lisäksi olisi todella tärkeää saada niille kaikista huonoimmassa kunnossa oleville kannattelevaa psykoterapiaa, siis erilaisista lähtökohdista kuin kuntouttava psykoterapia. Tällä hetkellä ainoa mahdollisuus saada kannattelevaa terapiaa huonossa kunnossa on maksaa kaikki omasta pussista ja lisäksi pitää löytyä joko omaa kykyä hankkia tätä tai omata taitava oma verkosto. Käytännössä tämä koskee hyvin hyvin harvoja ja voisi olla ihan merkittävä ehkäisykeino mm. itsemurhien ehkäisyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha pitäisi keskittää sairaansijojen lisäämiseen. Vakavimmat tapaukset kaipaavat sairaalahoitoa.
Aloin tässä miettimään, voisiko yksityishenkilö perustaa jonkinkaltaisen "parantolan"?
Tietenkään lääkehoitoa ei saa, mut monelle olisi apua pelkästään leposijasta, jossa saa levätä ja ruoka tulee nenän eteen mutta pääsisi myös muiden ihmisten piiriin.Voi, olen miettinyt samaa usein. Jos olisin rikas, ostaisin heti jonkin ihanan vanhan kartanon, jonka ympärillä kaunista luontoa, metsää ja vesistöä ja iso puutarha ja perustaisin sinne sellaisen parantolan, joita on joskus kuullut olleen, en tiedä miten paljon Suomessa mutta ainakin Euroopassa. Sellaisia joihin jotkut suomalaisetkin esim. taiteilijat menkivät toipumaan aikoinaan.
Itsellä oli vaihe elämässä, jolloin tuntui, että jos olisi saanut olla edes pienen ajan tuollaisessa paikassa, luonnon rauhan keskellä kauniissa ympäristössä ja saada olla vain, palautua ja levätä, olisi aika lyhytkin aika tehnyt todella hyvää. Olen usein miettinyt, että olisi hienoa perustaa tuon tyyppinen parantola joskus. Pitäisi sitten miettiä toki käytännön asiat, kuten mikä/kuka rahoittaa (haluaisin, että ei olisi vain rikkaiden juttu), saisiko liitettyä jotenkin terveydenhoitojärjestelmään/sinne voisi tehdä lähetteen jne. Se voisi olla oikeastaan ikään kuin osasto mutta erityisesti sen tyyppisille potilaille, jotka ovat sen verran kunnossa että jaksavat lähteä liikkumaan ympäristöön, puuhata jotain pieniä puutarhajuttuja jne, että saisi siitä paikasta mahdollisimman paljon irti.
Tuollaisia yksityisiä "parantoloita" itseasiassa löytyy Suomesta. Psykoterapiaa päivittäin, ryhmäterapiaa, kaunista luontoa, muutenkin ei-laitosmainen ympäristö, terapiakoiraa... Rahalla saa ja hevosella pääsee. :)
Missä? Haluan sinne. Rahaa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha pitäisi keskittää sairaansijojen lisäämiseen. Vakavimmat tapaukset kaipaavat sairaalahoitoa.
Aloin tässä miettimään, voisiko yksityishenkilö perustaa jonkinkaltaisen "parantolan"?
Tietenkään lääkehoitoa ei saa, mut monelle olisi apua pelkästään leposijasta, jossa saa levätä ja ruoka tulee nenän eteen mutta pääsisi myös muiden ihmisten piiriin.Voi, olen miettinyt samaa usein. Jos olisin rikas, ostaisin heti jonkin ihanan vanhan kartanon, jonka ympärillä kaunista luontoa, metsää ja vesistöä ja iso puutarha ja perustaisin sinne sellaisen parantolan, joita on joskus kuullut olleen, en tiedä miten paljon Suomessa mutta ainakin Euroopassa. Sellaisia joihin jotkut suomalaisetkin esim. taiteilijat menkivät toipumaan aikoinaan.
Itsellä oli vaihe elämässä, jolloin tuntui, että jos olisi saanut olla edes pienen ajan tuollaisessa paikassa, luonnon rauhan keskellä kauniissa ympäristössä ja saada olla vain, palautua ja levätä, olisi aika lyhytkin aika tehnyt todella hyvää. Olen usein miettinyt, että olisi hienoa perustaa tuon tyyppinen parantola joskus. Pitäisi sitten miettiä toki käytännön asiat, kuten mikä/kuka rahoittaa (haluaisin, että ei olisi vain rikkaiden juttu), saisiko liitettyä jotenkin terveydenhoitojärjestelmään/sinne voisi tehdä lähetteen jne. Se voisi olla oikeastaan ikään kuin osasto mutta erityisesti sen tyyppisille potilaille, jotka ovat sen verran kunnossa että jaksavat lähteä liikkumaan ympäristöön, puuhata jotain pieniä puutarhajuttuja jne, että saisi siitä paikasta mahdollisimman paljon irti.
Tuollaisia yksityisiä "parantoloita" itseasiassa löytyy Suomesta. Psykoterapiaa päivittäin, ryhmäterapiaa, kaunista luontoa, muutenkin ei-laitosmainen ympäristö, terapiakoiraa... Rahalla saa ja hevosella pääsee. :)
Missä? Haluan sinne. Rahaa on.
Hesari teki jokin aika sitten jutun yhdestä tämmöisestä kartanotyyppisestä paikasta mihin varakkaat menevät toipumaan mutta en nyt pikaisella googlauksella löytänyt sitä, en muista nimeä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päihdevammaisuus ja mt-ongelmat kulkee käsi kädessä.
Jossain vaiheessa yritin saada apua elämää rajoittavan dissosiaatioon. Olin aiemmin kertonut suoraan ns tuurijuoppoudestani. Kykenin olemaan siis pitkiä aikoja juomatta, mutta kun join niin määrät aivan liian isoja 50 kiloiselle naiselle.
Odotin ja olin innoissani, kun vihdoin sain ajan psykiatrille.
Psykiatri katsoi nuivasti ja totesi "pitäisiköhän sun mennä tonne päihdepolille hoitamaan tuo alkoholiongelmasi ja tulla sitten takaisin?". En ollut juonut kolmeen kuukauteen eikä edes tehnyt mieli. Mykistyin.
Itseasiassa pyysin lääkettä, joka hillitsee juomahimoja. No enpä mä sitäkään saanut.Hyöty ja hoito oli mikä?
Ehkä hän päätteli että sun on mahdoton olla juomatta ja pyydät oliko antabusta? Ei ne anna varmaan silloin, jos päättelevät että juomattomuus on hyvin vaikeaa. Oliko tuo niin suuri moka, jos olet ollut kolme kk raittiina suht vaivatta, mikset painottanut sitä?
Jep, päätteli omiaan ja lienee sitä mieltä että valehtelen vielä juomisesta.
No kannasta hän näki edelliset kirjaukset. Eli juurikin että kykenen olemaan juomatta ihan itsekin eikä se ole ongelma ja yritin tätä hänelle iskostaa. Olen myös pahasti mm paniikkihäiriö en, ahdistuneisuushäiriöinen ja mulla on ptsd, psykiatri oli päättänyt että ongelmani johtuvat alkoholista.
Selitin oireiden alkaneen jo teini-iässä vuosia ennenkuin olin juonut tippaakaan. Sanoin myös että "no voinhan mä sinne päihdepolille tietenkin mennä, mutta mitä ne tekee siellä? Ne kysyy, että oletko ajatellut olla juomatta ja sitten mä olen (edelleen) juomatta ja hoito on siinä?"
Psykiatri meni entistä nuivemmaksi ja kirjoitteli koneelleen.
Kyllä se mun mielestä on hyvin suuri moka, jos potilasta ei edes kuunnella ja oletetaan tietävän itse paremmin ja vielä ohitetaan täysin asia, johon apua tultiin hakemaan.
Mulla myös syömishäiriötaustaa. Tuo tapaaminen ahdisti niin etten uskaltanut kahteen päivään edes syödä mitään.
Luojan kiitos sain vaihdon. Jos ei ollut ptsd ennen sitä, niin oli sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha pitäisi keskittää sairaansijojen lisäämiseen. Vakavimmat tapaukset kaipaavat sairaalahoitoa.
Aloin tässä miettimään, voisiko yksityishenkilö perustaa jonkinkaltaisen "parantolan"?
Tietenkään lääkehoitoa ei saa, mut monelle olisi apua pelkästään leposijasta, jossa saa levätä ja ruoka tulee nenän eteen mutta pääsisi myös muiden ihmisten piiriin.Voi, olen miettinyt samaa usein. Jos olisin rikas, ostaisin heti jonkin ihanan vanhan kartanon, jonka ympärillä kaunista luontoa, metsää ja vesistöä ja iso puutarha ja perustaisin sinne sellaisen parantolan, joita on joskus kuullut olleen, en tiedä miten paljon Suomessa mutta ainakin Euroopassa. Sellaisia joihin jotkut suomalaisetkin esim. taiteilijat menkivät toipumaan aikoinaan.
Itsellä oli vaihe elämässä, jolloin tuntui, että jos olisi saanut olla edes pienen ajan tuollaisessa paikassa, luonnon rauhan keskellä kauniissa ympäristössä ja saada olla vain, palautua ja levätä, olisi aika lyhytkin aika tehnyt todella hyvää. Olen usein miettinyt, että olisi hienoa perustaa tuon tyyppinen parantola joskus. Pitäisi sitten miettiä toki käytännön asiat, kuten mikä/kuka rahoittaa (haluaisin, että ei olisi vain rikkaiden juttu), saisiko liitettyä jotenkin terveydenhoitojärjestelmään/sinne voisi tehdä lähetteen jne. Se voisi olla oikeastaan ikään kuin osasto mutta erityisesti sen tyyppisille potilaille, jotka ovat sen verran kunnossa että jaksavat lähteä liikkumaan ympäristöön, puuhata jotain pieniä puutarhajuttuja jne, että saisi siitä paikasta mahdollisimman paljon irti.
Tuollaisia yksityisiä "parantoloita" itseasiassa löytyy Suomesta. Psykoterapiaa päivittäin, ryhmäterapiaa, kaunista luontoa, muutenkin ei-laitosmainen ympäristö, terapiakoiraa... Rahalla saa ja hevosella pääsee. :)
Missä? Haluan sinne. Rahaa on.
Hesari teki jokin aika sitten jutun yhdestä tämmöisestä kartanotyyppisestä paikasta mihin varakkaat menevät toipumaan mutta en nyt pikaisella googlauksella löytänyt sitä, en muista nimeä
Niin, voivathan rikkaat mennä vaikka johonkin viiden tähden hotelliin muutamaksi viikoksi lepäämään. Mutta onko mitään toipumispaikkoja köyhemmille? Ei tarvitsisi olla mikään luksuspaikka, olisi vain rauhallinen ja luonnonläheinen ympäristö, jossa palautua ja saada tukea ammattilaisilta toipumiseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha pitäisi keskittää sairaansijojen lisäämiseen. Vakavimmat tapaukset kaipaavat sairaalahoitoa.
Aloin tässä miettimään, voisiko yksityishenkilö perustaa jonkinkaltaisen "parantolan"?
Tietenkään lääkehoitoa ei saa, mut monelle olisi apua pelkästään leposijasta, jossa saa levätä ja ruoka tulee nenän eteen mutta pääsisi myös muiden ihmisten piiriin.Voi, olen miettinyt samaa usein. Jos olisin rikas, ostaisin heti jonkin ihanan vanhan kartanon, jonka ympärillä kaunista luontoa, metsää ja vesistöä ja iso puutarha ja perustaisin sinne sellaisen parantolan, joita on joskus kuullut olleen, en tiedä miten paljon Suomessa mutta ainakin Euroopassa. Sellaisia joihin jotkut suomalaisetkin esim. taiteilijat menkivät toipumaan aikoinaan.
Itsellä oli vaihe elämässä, jolloin tuntui, että jos olisi saanut olla edes pienen ajan tuollaisessa paikassa, luonnon rauhan keskellä kauniissa ympäristössä ja saada olla vain, palautua ja levätä, olisi aika lyhytkin aika tehnyt todella hyvää. Olen usein miettinyt, että olisi hienoa perustaa tuon tyyppinen parantola joskus. Pitäisi sitten miettiä toki käytännön asiat, kuten mikä/kuka rahoittaa (haluaisin, että ei olisi vain rikkaiden juttu), saisiko liitettyä jotenkin terveydenhoitojärjestelmään/sinne voisi tehdä lähetteen jne. Se voisi olla oikeastaan ikään kuin osasto mutta erityisesti sen tyyppisille potilaille, jotka ovat sen verran kunnossa että jaksavat lähteä liikkumaan ympäristöön, puuhata jotain pieniä puutarhajuttuja jne, että saisi siitä paikasta mahdollisimman paljon irti.
Tuollaisia yksityisiä "parantoloita" itseasiassa löytyy Suomesta. Psykoterapiaa päivittäin, ryhmäterapiaa, kaunista luontoa, muutenkin ei-laitosmainen ympäristö, terapiakoiraa... Rahalla saa ja hevosella pääsee. :)
Missä? Haluan sinne. Rahaa on.
Hesari teki jokin aika sitten jutun yhdestä tämmöisestä kartanotyyppisestä paikasta mihin varakkaat menevät toipumaan mutta en nyt pikaisella googlauksella löytänyt sitä, en muista nimeä
Niin, voivathan rikkaat mennä vaikka johonkin viiden tähden hotelliin muutamaksi viikoksi lepäämään. Mutta onko mitään toipumispaikkoja köyhemmille? Ei tarvitsisi olla mikään luksuspaikka, olisi vain rauhallinen ja luonnonläheinen ympäristö, jossa palautua ja saada tukea ammattilaisilta toipumiseen
Ei ole.
Minusta oikein hyvä ja toimiva järjestelmä joka parantaa ihan kaikki.
Alue: Aihe vapaa
Monilla työ on se, missä suurimmat ongelmat nousee esille, koska siellä ei vanhat, totutut selviytymiskeinot enää toimikaan ja stressi laukaisee monet oireet. Traumataustaiselle se voi myös triggeröidä erilaisia muistoja, ja esiintyyhän työpaikoilla myös kiusaamista. Kiva, että sinulla oli tällainen kokemus, mutta kuulostaa vähän oikeistopropagandalta taas, että se olisi joku parannuskeino, joka toimisi paremmin kuin aito ammattilaisen kanssa tehty psykoterapia.