Kuka kahjo edes haluaa tuollaiseen työhön? "Konsulttitoimistoissa työntekijöiden suorituksen arviointi on viety kenties pidemmälle kuin missään. Millaista on työnteko jatkuvan tarkkailun alla?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta Hesarin jutusta unohtui se kolikon positiivinen puoli, noissa firmoissa uralla etenemiseen tai palkkakehitykseen ei juuri ole rajoitteita niin kauan kun olet aina oman vertailuryhmäsi ylädesiilissä.

Motivaatio mennä kansainvälisiin konsulttifirmoihin töihin tulee siitä, että voit oppia älyttömästi, parhaassa tapauksessa pääset tekemään isoja ja makeita juttuja jotka muokkaavat maailmaa, saat tehdä töitä fiksujen ja motivoituneiden ihmisten kanssa ja jos pärjäät hyvin niin saat osan firman menestyksestä itselleen.

Vaikea kuvitella ihmistä joka EI haluaisi tätä. Harva on vain valmis tekemään sen eteen itse mitään vaan status, taloudellinen palkitseminen ja kiinnostavat tehtävät pitöisi saada ihan vain sen takia että ollaan jaksettu aamulla vääntäytyä työpaikalle.

Lisäksi näissä firmoissa hankittua kokemusta arvostetaan työmarkkinoilla, ja moni meneekin konsulttifirmaan hankkimaan kannukset ja kokemusta, ja siirtyy sitten jossain vaiheessa leppoisamman vaatimustason tehtäviin (mutta ihan Ok palkalle) johonkin tavalliseen yritykseen.

Kukaan ei myöskään joudu noihin firmoihin töihin vahingossa tai vasten omaa tahtoaan. Pyrkijöitä on paljon, ja jokainen joka pistää nimensä työsopimukseen tekee sen tietoisena siitä että odotusarvo on korkea, ja jos odotukset eivät täyty niin pitää lähteä muualle töihin. Firmaan ei voi jäädä lepäilemään laakereillaan vaan koko ajan pitää kehittyä ja tuottaa korkeaa lisäarvoa asiakkaille ja kollegoille.

Reilu peli jossa on mahdollisuus voittaa paljon, ja huonoimmassakin tapauksessa lähdet hakemaan uutta työpaikkaa osaavampana, kokeneempana ja paremman cv:n omaavana kuin mitä olit taloon tullessasi.

Ei siinä ole mitään reilua peliä koska arvostelukriteerit on lopulta kuitenkin se pärstäkerroin. Ruskealla kielellä pääsee pitkälle.

Pääsääntöisesti arvostelu tapahtuu 360 eli osa arvioinnista tulee työn ostaneella asiakkaalta joka arvioi tiimin suoriutumista, ja sitten tiimiläiset arvioivat toinen toisiaan ja myös esihenkilö antaa oman arvionsa. Arviointi ei siis ole mikään yhden henkilön hatusta vetämä arvosana vaan siihen vaikuttaa kaikkien vuoden aikana kanssasi työskenneiden kommentit. Näin ainakin niissä konsulttifirmoissa mitä itse olen nähnyt.

Ja niitä esihenkilöitä arvioidaan ihan samalla tavalla.

Meidän konsultti firmassa oma osaaminen ratkaisi.

Asiakkaat tilasivat sulta hommat ja firma vaan veti välistä hyvät rahat.

Vaativia IT-hommia voi tehdä yksi mies mutta isot firmat eivät tilaa liiketoiminnalle kriittisiä operatiivista järjestelmiä yhden miehen firmoista.

Olihan se melkoista oli häät tai hautajaiset homma oli tehtävä sovitusti, tehdasta ei voi seisotella miten ja milloin vain.

Vierailija kirjoitti:

Meidän konsultti firmassa oma osaaminen ratkaisi.

Asiakkaat tilasivat sulta hommat ja firma vaan veti välistä hyvät rahat.

Vaativia IT-hommia voi tehdä yksi mies mutta isot firmat eivät tilaa liiketoiminnalle kriittisiä operatiivista järjestelmiä yhden miehen firmoista.

Olihan se melkoista oli häät tai hautajaiset homma oli tehtävä sovitusti, tehdasta ei voi seisotella miten ja milloin vain.

Tarkennetaan että tärkeintä oli laskutus.

Paljon tuot firmaan rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Aina, jos työsuoritusta mitataan ja arvioidaan, on kyseessä kilpailu. Suoritusta verrataan muihin joillain kriteereillä ja sen perusteella maksetaan palkkaa, bonuksia, ylennyksiä jne.

Kun suorituksia verrataan muihin, se aiheuttaa sen, ettei kukaan halua olla ainakaan huonoin, ja haluaa mielellään olla vähintään yhtä hyvä kuin muut, tai oikeastaan vielä parempi kuin muut. No tästä seuraa väistämättä se, ettei tiimipelaaminen olekaan saumatonta. Oma etu menee aina edelle. Jos et hyödy työkaveristasi, et halua olla hänellekään hyödyllinen jne.

Tähän perustuu mielestäni koko tiimityön ongelma. Jos puolestaan tiimiä arvosteltaisiin vain kokonaisuutena, niin siitä tulisi todellista tiimityötä. Yhdenkään yksilön suoriutumisesta ei välitettäisi, eikä sitä edes nähtäisi, vaan ainoastaan koko tiimin yhteistulos olisi mitattavissa. Tästä seuraa tietysti se, että jotkut tiimissä raatavat enemmän kuin toiset, mutta silti vain näin voidaan tehdä oikeaa tiimityötä.

Ei pidä paikkansa että oikeaa tiimityötä voi tehdä vain kyseenalaistamatta työntekijöiden työpanosten samanarvoisuutta. Jos joku on tehokkaampi jossain asiassa, hän on tehokkaampi. Jos joku on tunnollisempi tai luotettavampi, hän on sitä. Jos joku juttelee muille työaikana samalla kun muut tekevät, on kriteereihin hyvä merkitä, jos sellaisesta saa palkkaa. En tarkoita etteivätkö ihmiset voisi jutella etenkin tauoilla, mutta turha väittää, että muuta kuin työtä tekevät ansaitsevat jotain, jos tiimin työn päämääränä on saada työt tehtyä.

Vaikka joku kuinka puhuisi, kuinka joku asiakas tai tapaus oli ihmeellinen tai teki paljon sen eteen, jos puhuja saa samana päivänä hoidettua 3 ja joku muu 15 tai 20, ovat tehneet eri määrän töitä. Erikoistapauksesta voi oppia jotain mutta jos homma ei muuten etene työntekijän toimesta, se ei etene.

No Maailman talousfoorumihan haluaa tulevaisuudessa työntekijöiden aivosähkökäyrät työnantajien luettavaksi, jotta tietävät ettei orj... työntekijän ajatukset harhaile. 

Vierailija kirjoitti:

Konsulttitoimistossa töissä olevana: palkka tulee pärstäkertoimen perusteella, kuten kaikkialla muuallakin.

Osaatko miellyttää pomoa, nauraa vitseille, olla yhteisöllinen ja rakentaa yhteishenkeä kiipeilemällä toisten päälle piikkareilla.

Toki se vaikuttaa, kuten ihmisten välisissä suhteissa aina, mutta jos luit artikkelinkin, niin konsulttimaailmassa keskivertoa vähemmän. Konsulttibusiness on jatkuvaa kilpailua paremmuudesta ja siinä ei kaverisuhteet tai ulkonäkö kovin paljoa paina. Konsufirmoissa missä itse olen ollut, niin kaikkein tärkeintä on laskutus. Paljonko tuot joka kuukausi firmalle myyntikatetta. Toisena tulee asiakkuuksien kasvattaminen ja uusasiakashankinta. Montako uutta pokaa ja paljollako enemmän key accountit ovat ostaneet menneen kuukauden aikana. Kolmantena tulee cross selling, eli miten olet onnistunut laajentamaan key accountien ostoportfoliota. Aina jos ne ostaa jotain uutta palvelua, niin siitä taputellaan olalle. Vasta näiden kolmen mainitun jälkeen alkaa painaa ns. pehmeät arvot, että miten tulet kenenkin kanssa toimeen ja miten vaikka jeesailet kollegaa.

Se on kova maailma toi konsulttibusines, mutta menestyjäy menestyy ja rahaa tulee. Itse jaksoin 15v ja sitten päätin kokeilla vähän jo jotain muutakin, missä koko elämä ei ole pelkkää duunia.

Vierailija kirjoitti:

Konsulttitoimistossa töissä olevana: palkka tulee pärstäkertoimen perusteella, kuten kaikkialla muuallakin.

Osaatko miellyttää pomoa, nauraa vitseille, olla yhteisöllinen ja rakentaa yhteishenkeä kiipeilemällä toisten päälle piikkareilla.

Jos konsultteja on varaa arvioida pärstäkertoimella, vaatiiko asiakas esim. suurten aineistojen arviointia tai järjestelmätyötä tai hoitavatko sellaista muut työntekijät, jos sellaista tarvitaan? Jos konsultti sen jälkeen saa tulokset ja laatii yhteenvedon tai esittelee sen asiakkaalla, voi olla että esiintymistaito ja pärstä korostuvat.

Silloin kyse on tietääkseni erilaisista konsulteista kuin perus-IT-konsultit, jotka käyvät projektin aikana töissä asiakkaalla.

Olin töissä asiakaspalvelututkimusfirmassa, jossa asiakaspalvelututkijat kävivät läpi asiakkaiden työntekijöiden työtä tietyillä kriteereillä. Sitten kouluttajat kävivät kouluttamassa asiakkailla yhteenvedon perusteella ja tietysti muuta taustaosaamista käyttäen. Yksittäisten työntekijöiden analysointi kuului siis muille työntekijöille kuin kouluttajille.

Asiakkaiden työntekijöiden työmäärän mittaaminen ei kuulunut tutkimusfirmalle, eivätkä tutkijat saaneet sellaisesta tietoa.

Oksettavia mestoja täynnä ruskeakielisiä pyrkyreitä. En suosittele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina, jos työsuoritusta mitataan ja arvioidaan, on kyseessä kilpailu. Suoritusta verrataan muihin joillain kriteereillä ja sen perusteella maksetaan palkkaa, bonuksia, ylennyksiä jne.

Kun suorituksia verrataan muihin, se aiheuttaa sen, ettei kukaan halua olla ainakaan huonoin, ja haluaa mielellään olla vähintään yhtä hyvä kuin muut, tai oikeastaan vielä parempi kuin muut. No tästä seuraa väistämättä se, ettei tiimipelaaminen olekaan saumatonta. Oma etu menee aina edelle. Jos et hyödy työkaveristasi, et halua olla hänellekään hyödyllinen jne.

Tähän perustuu mielestäni koko tiimityön ongelma. Jos puolestaan tiimiä arvosteltaisiin vain kokonaisuutena, niin siitä tulisi todellista tiimityötä. Yhdenkään yksilön suoriutumisesta ei välitettäisi, eikä sitä edes nähtäisi, vaan ainoastaan koko tiimin yhteistulos olisi mitattavissa. Tästä seuraa tietysti se, että jotkut tiimissä raatavat enemmän kuin toiset, mutta silti vain näin voidaan tehdä oikeaa tiimityötä.

Ei pidä paikkansa että oikeaa tiimityötä voi tehdä vain kyseenalaistamatta työntekijöiden työpanosten samanarvoisuutta. Jos joku on tehokkaampi jossain asiassa, hän on tehokkaampi. Jos joku on tunnollisempi tai luotettavampi, hän on sitä. Jos joku juttelee muille työaikana samalla kun muut tekevät, on kriteereihin hyvä merkitä, jos sellaisesta saa palkkaa. En tarkoita etteivätkö ihmiset voisi jutella etenkin tauoilla, mutta turha väittää, että muuta kuin työtä tekevät ansaitsevat jotain, jos tiimin työn päämääränä on saada työt tehtyä.

Vaikka joku kuinka puhuisi, kuinka joku asiakas tai tapaus oli ihmeellinen tai teki paljon sen eteen, jos puhuja saa samana päivänä hoidettua 3 ja joku muu 15 tai 20, ovat tehneet eri määrän töitä. Erikoistapauksesta voi oppia jotain mutta jos homma ei muuten etene työntekijän toimesta, se ei etene.

Kyllä, jos joku on tehokkaampi jossain asiassa, hän on tehokkaampi. En kyseenalaista tätä ollenkaan.

Ongelma tulee siinä, että kaikki siinä tiimissä tietää, että heitä arvioidaan ensisijaisesti yksilöinä, ei tiiminä. Yksilöt alkavat pitää huolen, että heidän panoksensa tulee esille ja että he erottuvat mahdollisimman paljon eduksensa, ja vasta sitten tulee tiimin etu. Olen nähnyt tästä paljon käytännön esimerkkejä, kuinka omaa panosta tuodaan näkyville oikeaan aikaan, oikeille vastaanottajille.

Jos tiimi olisi black box, jonne menee sisään vaatimuksia ja sieltä tulee ulos tuloksia, silloin se olisi aidosti tiimi joka tuottaa tuloksen.

Onko teillä kokemusta työpaikoista, joissa arviointeja työntekijöistä ei oikein haluta tehdä? Jostain syystä työpaikallani on käytännössä vältelty arviointien tekemistä osalle työntekijöistä. Sitten yritetään kääntää huomiota siihen, että pomo voi suositella tarvittaessa tai arvioida, soveltuuko johonkin muuhun työhön.

Miksi entisen pomon arvio siitä, soveltuuko johonkin muualle, jota ei ehkä ole tehnyt, olisi tärkeämpää kuin arvio siitä, mitä on tehnyt ja miten suoriutunut? Ei ole ollut lain mukaistakaan tuollainen.

Periaatteessa työpaikalla on käytäntö, että työtodistukseen arviointi annetaan vain pyydettäessä, mutta siitä ei ole ennen erikseen kerrottu työntekijöille. Palkanlisinä tapahtuva arviointi on erikseen. Palkanlisissä voidaan vedättää, jolloin harva saa suoriutumistaan ja osaamistaan vastaavan arvion, mutta eikö työntekijöille silti pitäisi antaa arvio työskentelystään aivan normaalisti? Lisäksi nykyisessä TES:ssä palkkaan vaikuttavia arviointikeskusteluja ei kuulemma tarvitse tehdä, jos työsuhde ei ole ollut yhtäkestoinen 2 vuotta. Monet työsopimukset ovat esim. alle vuoden pituisia ja välissä on usein taukoa.

Onko teillä yhä myös sanallinen arviointi käytäntönä työpaikoilla? Entä saatteko todistukselle työssä tehdyt työt vai alunperin työmääräyksessä sovitut työt? Meillä käytäntönä on listata vain työmääräyksen työt.

Työmääräyksen töiden listaamista ajatellessa vaikuttaa entistä kyseenalaisemmalta, että pomo haluaisi mieluummin arvioida soveltuvuutta mahdolliseen seuraavaan työhön, ei suoriutumista jo tehdyssä työssä. Kaikkia tehtyjä töitä ei siis listata työtodistuksella. Kaikille ei myöskään tarjota eikä ole tiedossa seuraavaa työtä, joka on auki ja jonka he voisivat saada.

Mä väsyin konsulttihommiin, vaikka omalla kohdallani mitää tuon tyyppistä suoriutumisen arviointia ei tehty. Toki oli tavoitteet ja niihin pääsyä arvioitiin, mutta se tapahtui vuosittain kehityskeskustelussa, ei jatkuvasti. Mutta se "kauppatavarana" oleminen kulutti. Jos on töitä, tuo firmalle rahaa, jos ei ole juuri nyt töitä, on kuluerä. Jos pitää tehdä jotain firman sisäisiä asioita kuten vaikka siivota oma työpiste muuttoa varten tai osallistua tiimipalaveriin, tätä aikaa ei oikeastaan saisi millekään "laskuttamattomalle" tuntikoodille kirjata, koska sitten olet ollut "idlenä" etkä laskuttava...

Kyllä on nykyään ihanaa, kun ei tarvitse kuin tulla töihin aamulla, tehdä työtehtävänsä - oli se sitten sitä varsinaista työtä tai vaikka taukotilan tiskikoneen tyhjennys - ja lähteä työpäivän jälkeen kotiin joutumatta miettimään, miten tämän ajan pilkot tuntikirjausjärjestelmään siten, että se tuottaa rahaa yritykselle. Olen siis nykyään vastaavissa töissä kuin aiemmin, mutta pk-firman omassa sisäisessä tiimissä konsulttifirman sijaan.

Vierailija wrote:

Mä väsyin konsulttihommiin, vaikka omalla kohdallani mitää tuon tyyppistä suoriutumisen arviointia ei tehty. Toki oli tavoitteet ja niihin pääsyä arvioitiin, mutta se tapahtui vuosittain kehityskeskustelussa, ei jatkuvasti. Mutta se "kauppatavarana" oleminen kulutti. Jos on töitä, tuo firmalle rahaa, jos ei ole juuri nyt töitä, on kuluerä. Jos pitää tehdä jotain firman sisäisiä asioita kuten vaikka siivota oma työpiste muuttoa varten tai osallistua tiimipalaveriin, tätä aikaa ei oikeastaan saisi millekään "laskuttamattomalle" tuntikoodille kirjata, koska sitten olet ollut "idlenä" etkä laskuttava...

 

Kyllä on nykyään ihanaa, kun ei tarvitse kuin tulla töihin aamulla, tehdä työtehtävänsä - oli se sitten sitä varsinaista työtä tai vaikka taukotilan tiskikoneen tyhjennys - ja lähteä työpäivän jälkeen kotiin joutumatta miettimään, miten tämän ajan pilkot tuntikirjausjärjestelmään siten, että se tuottaa rahaa yr

Tuollainen itse tehtyjen töiden tulosten arviointi, vaikka rahallisesti, kuulostaa selkeältä, paitsi tietysti jos ei voi vaikuttaa saatavilla olevan työn määrään. Lisäksi provikkapalkka firmalle hankituista töistä olisi epäilemättä vielä raskaampi, jos energia kuitenkin menee jo töiden tekemiseen.

Toisena ääripäänä on virkavastuiden määrittely ja sitten töiden teettäminen muillakin, jotka eivät välttämättä saakaan töitä nimiinsä, tai joku voi saada nimiinsä vaikka vähänkin tehtyään, jos sattuu muuten miellyttämään. Tai työt voidaan silti siirtää jollekin toiselle, koska voidaanhan aina tehdä seuraava määräys erilaiseksi.

Konsultit, nuo aikamme tarpeellisimmat työläiset.