Kuka kahjo edes haluaa tuollaiseen työhön? "Konsulttitoimistoissa työntekijöiden suorituksen arviointi on viety kenties pidemmälle kuin missään. Millaista on työnteko jatkuvan tarkkailun alla?"

Kilpailuhenkinen suorittaja

Minä olin monta vuotta. Oli ihan kiva siinä vaiheessa ja opin valtavasti. Sitten vaihdoin julkiselle puolelle. Työmäärä johtajalla sama eli pitkää päivää teen, mutta mieluummin teen sen kansalaisten kuin jonkun kasvottoman omistajan hyväksi. Plus kollegani ovat kavereitani eikä kilpailijoita.

Konsulttitoimistossa töissä olevana: palkka tulee pärstäkertoimen perusteella, kuten kaikkialla muuallakin.

Osaatko miellyttää pomoa, nauraa vitseille, olla yhteisöllinen ja rakentaa yhteishenkeä kiipeilemällä toisten päälle piikkareilla.

Vierailija kirjoitti:

Konsulttitoimistossa töissä olevana: palkka tulee pärstäkertoimen perusteella, kuten kaikkialla muuallakin.

Osaatko miellyttää pomoa, nauraa vitseille, olla yhteisöllinen ja rakentaa yhteishenkeä kiipeilemällä toisten päälle piikkareilla.

Meillä palkka tulee suorituksesta, toki firman omistaja saa siitä isomman siivun kuin minä. Bonuksia kertyy siedettäviä määriä, tänä vuonna kaltaiselleni tavisasiantuntijalle jo 24 000 e.

Monella alalla isoimmat konsulttitalot on paras paikka valmistumisen jälkeen. Prässi on jäätävä, teet töitä paljon ja opit sitäkin enemmän. Noista on usein parhaat lähtökohdat poistua paremmille apajille töihin myöhemmin.

Mutta täytyy sanoa että olen ollut töissä opiskeluaikoina asiakspalvelussa jossa et toki tehnyt töitä kuin tietyn määrän mutta niskaan hengitettiin ja jokaisessa kehityskeskustelussa käytiin läpi kauan sinulla menee puheluissa, jälkitöissä ja muissa töissä ja näihin odotettiin aina parannusta vaikka olitkin parhaimmistosta tiimistä. Itseasiassa olen ollut useammassakin työssä jossa oli samankaltainen systeemi ja kyttäys.

Vierailija kirjoitti:

Monella alalla isoimmat konsulttitalot on paras paikka valmistumisen jälkeen. Prässi on jäätävä, teet töitä paljon ja opit sitäkin enemmän. Noista on usein parhaat lähtökohdat poistua paremmille apajille töihin myöhemmin.

Mutta täytyy sanoa että olen ollut töissä opiskeluaikoina asiakspalvelussa jossa et toki tehnyt töitä kuin tietyn määrän mutta niskaan hengitettiin ja jokaisessa kehityskeskustelussa käytiin läpi kauan sinulla menee puheluissa, jälkitöissä ja muissa töissä ja näihin odotettiin aina parannusta vaikka olitkin parhaimmistosta tiimistä. Itseasiassa olen ollut useammassakin työssä jossa oli samankaltainen systeemi ja kyttäys.

Ja sitten ihmetellään työvoimapulaa, vaikka työntekijöitä kohdellaan kuin roskaa.

Ratkaisu ei ole ottaa 1000000 uutta ihmistä ulkomailta, vaan se, että kohdellaan töissä olevia ihmisiä kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella alalla isoimmat konsulttitalot on paras paikka valmistumisen jälkeen. Prässi on jäätävä, teet töitä paljon ja opit sitäkin enemmän. Noista on usein parhaat lähtökohdat poistua paremmille apajille töihin myöhemmin.

Mutta täytyy sanoa että olen ollut töissä opiskeluaikoina asiakspalvelussa jossa et toki tehnyt töitä kuin tietyn määrän mutta niskaan hengitettiin ja jokaisessa kehityskeskustelussa käytiin läpi kauan sinulla menee puheluissa, jälkitöissä ja muissa töissä ja näihin odotettiin aina parannusta vaikka olitkin parhaimmistosta tiimistä. Itseasiassa olen ollut useammassakin työssä jossa oli samankaltainen systeemi ja kyttäys.

Ja sitten ihmetellään työvoimapulaa, vaikka työntekijöitä kohdellaan kuin roskaa.

Ratkaisu ei ole ottaa 1000000 uutta ihmistä ulkomailta, vaan se, että kohdellaan töissä olevia ihmisiä kunnolla.

Jos aulapalvelua tehtäisiin yrittäjinä, olisi tulos ja tehokkuus jotain muuta kuin nyt. Silloin siihen työhön pitäisi oikeasti panostaa, jotta saisi palkkansa.

Yrittävät myydä samaa hupunpuppuajattelua muillekin firmoille koska se toisi todella paljon lisää rekrytointia ja tätä kautta lisää rekrytointikonsultointia. Firman etu tuo ei ole mutta aina silloin tällöin löytyy joku riittävät pöhkö johtaja joka innostuu tästä uudesta ideasta ymmärtämättä että se käytännössä tuhoaa työtehon ja aiheuttaa paljon sekaannusta firman toiminnalle. Muutama (konsulttialan ulkopuoleinen) firma on tähän lähtenyt ja yleensä seurauksena on ollut pidemmällä aikavälillä kannattavuuden heikkeneminen, joskus jopa konkurssi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella alalla isoimmat konsulttitalot on paras paikka valmistumisen jälkeen. Prässi on jäätävä, teet töitä paljon ja opit sitäkin enemmän. Noista on usein parhaat lähtökohdat poistua paremmille apajille töihin myöhemmin.

Mutta täytyy sanoa että olen ollut töissä opiskeluaikoina asiakspalvelussa jossa et toki tehnyt töitä kuin tietyn määrän mutta niskaan hengitettiin ja jokaisessa kehityskeskustelussa käytiin läpi kauan sinulla menee puheluissa, jälkitöissä ja muissa töissä ja näihin odotettiin aina parannusta vaikka olitkin parhaimmistosta tiimistä. Itseasiassa olen ollut useammassakin työssä jossa oli samankaltainen systeemi ja kyttäys.

Ja sitten ihmetellään työvoimapulaa, vaikka työntekijöitä kohdellaan kuin roskaa.

Ratkaisu ei ole ottaa 1000000 uutta ihmistä ulkomailta, vaan se, että kohdellaan töissä olevia ihmisiä kunnolla.

Jos aulapalvelua tehtäisiin yrittäjinä, olisi tulos ja tehokkuus jotain muuta kuin nyt. Silloin siihen työhön pitäisi oikeasti panostaa, jotta saisi palkkansa.

Aulapalvelijan työhön tuskin kuuluu asiakashankinta. Jos palvelujen tarvitsijoita on vain tietty määrä, mistä lisätehokkuus syntyisi? Jos aulahenkilö vaikka alkaisi keittää kahvia työntekijöille ylimääräisenä työnä, olisiko siinä järkeä? Silloin työ pitäisi kirjata työtehtäväksi.

Jos työsuorituksia oikeasti tarkkaillaan ja mitataan, töissä voi sentään olla järkeä ahkerille työntekijöille. Monesti ahkerat voivat jäädä suorittamaan vaikka pomo ei todellisuudessa katso yhtään, paljonko kukin tekee. Sitten joku voi yletä muilla perusteilla ja suorittajat vaan sokeasti luottavat kaikkeen.

Ihmetyttää, miksi kaikilla työpaikoilla työntekijöiden töiden seuranta ei kuulu työnantajille. Jos asiat hoituvat, lähes samantekevää kuka ne on tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Jos työsuorituksia oikeasti tarkkaillaan ja mitataan, töissä voi sentään olla järkeä ahkerille työntekijöille. Monesti ahkerat voivat jäädä suorittamaan vaikka pomo ei todellisuudessa katso yhtään, paljonko kukin tekee. Sitten joku voi yletä muilla perusteilla ja suorittajat vaan sokeasti luottavat kaikkeen.

Ihmetyttää, miksi kaikilla työpaikoilla työntekijöiden töiden seuranta ei kuulu työnantajille. Jos asiat hoituvat, lähes samantekevää kuka ne on tehnyt.

Ei se noin mene vaan pomot päättää arvostelusta. Ovat vaan pakotettuja rankkaamaan osan hyviksi ja osan huonoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos työsuorituksia oikeasti tarkkaillaan ja mitataan, töissä voi sentään olla järkeä ahkerille työntekijöille. Monesti ahkerat voivat jäädä suorittamaan vaikka pomo ei todellisuudessa katso yhtään, paljonko kukin tekee. Sitten joku voi yletä muilla perusteilla ja suorittajat vaan sokeasti luottavat kaikkeen.

Ihmetyttää, miksi kaikilla työpaikoilla työntekijöiden töiden seuranta ei kuulu työnantajille. Jos asiat hoituvat, lähes samantekevää kuka ne on tehnyt.

Ei se noin mene vaan pomot päättää arvostelusta. Ovat vaan pakotettuja rankkaamaan osan hyviksi ja osan huonoiksi.

Jos eivät katso läpi alaisten töitä, päättävät muilla perusteilla kuin työsuorituksilla. Ei se, että on pomo ja "pakotettu" tarkoita, että on todellisuudessa käynyt työntekijöidensä töitä järjestelmällisesti läpi. Samoin jos kysyy alaisen tiiminvetäjältä, jolla ei ole virallista vastuuta, ei hänkään välttämättä ole käynyt töitä läpi.

Tuollaista oli viime työssäni. Tiiminvetäjät mainitsivat avoimesti, etteivät he ole esihenkilöitä. Esihenkilö taas ei edes monta kertaa puhunut alaisille, saati että olisi ryhtynyt käymään töiden määriä tai sisältöjä läpi. Olihan työntekijöillä tiiminvetäjä.

Tuosta Hesarin jutusta unohtui se kolikon positiivinen puoli, noissa firmoissa uralla etenemiseen tai palkkakehitykseen ei juuri ole rajoitteita niin kauan kun olet aina oman vertailuryhmäsi ylädesiilissä.

Motivaatio mennä kansainvälisiin konsulttifirmoihin töihin tulee siitä, että voit oppia älyttömästi, parhaassa tapauksessa pääset tekemään isoja ja makeita juttuja jotka muokkaavat maailmaa, saat tehdä töitä fiksujen ja motivoituneiden ihmisten kanssa ja jos pärjäät hyvin niin saat osan firman menestyksestä itselleen.

Vaikea kuvitella ihmistä joka EI haluaisi tätä. Harva on vain valmis tekemään sen eteen itse mitään vaan status, taloudellinen palkitseminen ja kiinnostavat tehtävät pitöisi saada ihan vain sen takia että ollaan jaksettu aamulla vääntäytyä työpaikalle.

Lisäksi näissä firmoissa hankittua kokemusta arvostetaan työmarkkinoilla, ja moni meneekin konsulttifirmaan hankkimaan kannukset ja kokemusta, ja siirtyy sitten jossain vaiheessa leppoisamman vaatimustason tehtäviin (mutta ihan Ok palkalle) johonkin tavalliseen yritykseen.

Kukaan ei myöskään joudu noihin firmoihin töihin vahingossa tai vasten omaa tahtoaan. Pyrkijöitä on paljon, ja jokainen joka pistää nimensä työsopimukseen tekee sen tietoisena siitä että odotusarvo on korkea, ja jos odotukset eivät täyty niin pitää lähteä muualle töihin. Firmaan ei voi jäädä lepäilemään laakereillaan vaan koko ajan pitää kehittyä ja tuottaa korkeaa lisäarvoa asiakkaille ja kollegoille.

Reilu peli jossa on mahdollisuus voittaa paljon, ja huonoimmassakin tapauksessa lähdet hakemaan uutta työpaikkaa osaavampana, kokeneempana ja paremman cv:n omaavana kuin mitä olit taloon tullessasi.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta Hesarin jutusta unohtui se kolikon positiivinen puoli, noissa firmoissa uralla etenemiseen tai palkkakehitykseen ei juuri ole rajoitteita niin kauan kun olet aina oman vertailuryhmäsi ylädesiilissä.

Motivaatio mennä kansainvälisiin konsulttifirmoihin töihin tulee siitä, että voit oppia älyttömästi, parhaassa tapauksessa pääset tekemään isoja ja makeita juttuja jotka muokkaavat maailmaa, saat tehdä töitä fiksujen ja motivoituneiden ihmisten kanssa ja jos pärjäät hyvin niin saat osan firman menestyksestä itselleen.

Vaikea kuvitella ihmistä joka EI haluaisi tätä. Harva on vain valmis tekemään sen eteen itse mitään vaan status, taloudellinen palkitseminen ja kiinnostavat tehtävät pitöisi saada ihan vain sen takia että ollaan jaksettu aamulla vääntäytyä työpaikalle.

Lisäksi näissä firmoissa hankittua kokemusta arvostetaan työmarkkinoilla, ja moni meneekin konsulttifirmaan hankkimaan kannukset ja kokemusta, ja siirtyy sitten jossain vaiheessa leppoisamman vaatimustason tehtäviin (mutta ihan Ok palkalle) johonkin tavalliseen yritykseen.

Kukaan ei myöskään joudu noihin firmoihin töihin vahingossa tai vasten omaa tahtoaan. Pyrkijöitä on paljon, ja jokainen joka pistää nimensä työsopimukseen tekee sen tietoisena siitä että odotusarvo on korkea, ja jos odotukset eivät täyty niin pitää lähteä muualle töihin. Firmaan ei voi jäädä lepäilemään laakereillaan vaan koko ajan pitää kehittyä ja tuottaa korkeaa lisäarvoa asiakkaille ja kollegoille.

Reilu peli jossa on mahdollisuus voittaa paljon, ja huonoimmassakin tapauksessa lähdet hakemaan uutta työpaikkaa osaavampana, kokeneempana ja paremman cv:n omaavana kuin mitä olit taloon tullessasi.

Suurimmasta osasta noista on vain haittaa asiakkaille.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta Hesarin jutusta unohtui se kolikon positiivinen puoli, noissa firmoissa uralla etenemiseen tai palkkakehitykseen ei juuri ole rajoitteita niin kauan kun olet aina oman vertailuryhmäsi ylädesiilissä.

Motivaatio mennä kansainvälisiin konsulttifirmoihin töihin tulee siitä, että voit oppia älyttömästi, parhaassa tapauksessa pääset tekemään isoja ja makeita juttuja jotka muokkaavat maailmaa, saat tehdä töitä fiksujen ja motivoituneiden ihmisten kanssa ja jos pärjäät hyvin niin saat osan firman menestyksestä itselleen.

Vaikea kuvitella ihmistä joka EI haluaisi tätä. Harva on vain valmis tekemään sen eteen itse mitään vaan status, taloudellinen palkitseminen ja kiinnostavat tehtävät pitöisi saada ihan vain sen takia että ollaan jaksettu aamulla vääntäytyä työpaikalle.

Lisäksi näissä firmoissa hankittua kokemusta arvostetaan työmarkkinoilla, ja moni meneekin konsulttifirmaan hankkimaan kannukset ja kokemusta, ja siirtyy sitten jossain vaiheessa leppoisamman vaatimustason tehtäviin (mutta ihan Ok palkalle) johonkin tavalliseen yritykseen.

Kukaan ei myöskään joudu noihin firmoihin töihin vahingossa tai vasten omaa tahtoaan. Pyrkijöitä on paljon, ja jokainen joka pistää nimensä työsopimukseen tekee sen tietoisena siitä että odotusarvo on korkea, ja jos odotukset eivät täyty niin pitää lähteä muualle töihin. Firmaan ei voi jäädä lepäilemään laakereillaan vaan koko ajan pitää kehittyä ja tuottaa korkeaa lisäarvoa asiakkaille ja kollegoille.

Reilu peli jossa on mahdollisuus voittaa paljon, ja huonoimmassakin tapauksessa lähdet hakemaan uutta työpaikkaa osaavampana, kokeneempana ja paremman cv:n omaavana kuin mitä olit taloon tullessasi.

Ei siinä ole mitään reilua peliä koska arvostelukriteerit on lopulta kuitenkin se pärstäkerroin. Ruskealla kielellä pääsee pitkälle.

Juuri niin, kyllä minäkin sittemmin julkkarille siirtynyt ihan tiesin, mihin menen. Kokemus oli todella hyvä ja CV:ssä myös hyvä. Sen jälkeen olen saanut valita työpaikkani.

Aina, jos työsuoritusta mitataan ja arvioidaan, on kyseessä kilpailu. Suoritusta verrataan muihin joillain kriteereillä ja sen perusteella maksetaan palkkaa, bonuksia, ylennyksiä jne.

Kun suorituksia verrataan muihin, se aiheuttaa sen, ettei kukaan halua olla ainakaan huonoin, ja haluaa mielellään olla vähintään yhtä hyvä kuin muut, tai oikeastaan vielä parempi kuin muut. No tästä seuraa väistämättä se, ettei tiimipelaaminen olekaan saumatonta. Oma etu menee aina edelle. Jos et hyödy työkaveristasi, et halua olla hänellekään hyödyllinen jne.

Tähän perustuu mielestäni koko tiimityön ongelma. Jos puolestaan tiimiä arvosteltaisiin vain kokonaisuutena, niin siitä tulisi todellista tiimityötä. Yhdenkään yksilön suoriutumisesta ei välitettäisi, eikä sitä edes nähtäisi, vaan ainoastaan koko tiimin yhteistulos olisi mitattavissa. Tästä seuraa tietysti se, että jotkut tiimissä raatavat enemmän kuin toiset, mutta silti vain näin voidaan tehdä oikeaa tiimityötä.

Yleensä ne, joiden mielestä ainostaan ruskea kieli takaa menestyksen, eivät koskaa ymmärrä, miksi eivät itse etene. Itse sain tehtyä paljon kauppaa, koska palveluistani oli aidosti hyötyä asiakkaille. Sen kertoivat ihan numerot eli se oli mitattavissa. Nämä katkerat syyttelijät eivät ymmärrä, että luomalla negatiivista tunnelmaa, he eivät koskaan pääse pitkälle. Itseäni syytettiin yhdessä paikassa perseennuolijaksi, koska tervehdin pomoa. Siis tervehdin. Huomenta. Voi hyvää päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella alalla isoimmat konsulttitalot on paras paikka valmistumisen jälkeen. Prässi on jäätävä, teet töitä paljon ja opit sitäkin enemmän. Noista on usein parhaat lähtökohdat poistua paremmille apajille töihin myöhemmin.

Mutta täytyy sanoa että olen ollut töissä opiskeluaikoina asiakspalvelussa jossa et toki tehnyt töitä kuin tietyn määrän mutta niskaan hengitettiin ja jokaisessa kehityskeskustelussa käytiin läpi kauan sinulla menee puheluissa, jälkitöissä ja muissa töissä ja näihin odotettiin aina parannusta vaikka olitkin parhaimmistosta tiimistä. Itseasiassa olen ollut useammassakin työssä jossa oli samankaltainen systeemi ja kyttäys.

Ja sitten ihmetellään työvoimapulaa, vaikka työntekijöitä kohdellaan kuin roskaa.

Ratkaisu ei ole ottaa 1000000 uutta ihmistä ulkomailta, vaan se, että kohdellaan töissä olevia ihmisiä kunnolla.

Jos aulapalvelua tehtäisiin yrittäjinä, olisi tulos ja tehokkuus jotain muuta kuin nyt. Silloin siihen työhön pitäisi oikeasti panostaa, jotta saisi palkkansa.

Aulapalvelijan työhön tuskin kuuluu asiakashankinta. Jos palvelujen tarvitsijoita on vain tietty määrä, mistä lisätehokkuus syntyisi? Jos aulahenkilö vaikka alkaisi keittää kahvia työntekijöille ylimääräisenä työnä, olisiko siinä järkeä? Silloin työ pitäisi kirjata työtehtäväksi.

Jos aulapalvelussa ajattelee, että asiakkaista ei tarvitse välittää, niin miksi ihmeessä heitä ei korvattaisi aulapalveluyrittäjillä, jotka oikeasti ymmärtäisivät, mistä työssä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ne, joiden mielestä ainostaan ruskea kieli takaa menestyksen, eivät koskaa ymmärrä, miksi eivät itse etene. Itse sain tehtyä paljon kauppaa, koska palveluistani oli aidosti hyötyä asiakkaille. Sen kertoivat ihan numerot eli se oli mitattavissa. Nämä katkerat syyttelijät eivät ymmärrä, että luomalla negatiivista tunnelmaa, he eivät koskaan pääse pitkälle. Itseäni syytettiin yhdessä paikassa perseennuolijaksi, koska tervehdin pomoa. Siis tervehdin. Huomenta. Voi hyvää päivää.

On niitä perseennuolijoitakin. Eräs kollegani oli aivan erilainen puhuessaan häntä ylempänä oleville, kuin esim. muille kollegoille, joista ei ollut hänelle hyötyä. Eräänkin kerran puhuin hänen kanssaan ihan työasiasta ja ohi meni joku pomo, jolloin hän ignoroi yhtäkkiä minut täysin ja alkoi tekopirteänä ja kovaan ääneen lässyttämään jotain pomolle. Tuossa vaiheessa ajattelin, etten enää koskaan puhu tuolle ääliölle yhtään mitään.