Miksi eroaminen on niin hiton vaikeaa?

Tulipa hölmö aloitus, mutta oli pakko päästä jonnekin kirjoittamaan, kun taas heti aamusta mies näytti "parhaat" puolensa.

Sä lähdet kun sä lähdet, ei siinä muuta oo. Se päivä kyllä tulee kun heräät ja toteat että ny riitti.

Muutto ja muutos on yksi stressaavimpia asioita elämässä. Mutta kun sen puskee läpi, niin yleensä aina ihmettelee, miksi en tehnyt tätä aiemmin.

Ymmärrän miehen näkökulmasta, miksi naisesta on vaikea erota, mutta en toisinpäin... 

Täällä ihan sama tunne. Rakastan miestäni, arkena hän on ihana ja saa minut nauramaan. Viikonloppuisin alkoholi vie voiton ja kaikki muu menee minun edelle. En ole asunut hänen kanssaan kun vuoden verran ja minusta vaan tuntuu että en jaksaisi muuttaa taas. Minulla on lemmikkejä jotka nauttivat isommasta kodista ja saavat ulkoilla vapaammin, sekin on yksi syy miksi en ole pitänyt kiirettä lähteä.

Tutusta ja turvallisesta on vaikea irrottautua. Itse erosin reilu vuosi sitten ihan vastaavasta tilanteesta. Eroa tehtiin pitkän aikaa ja olin onneton, mutta kyllähän se silti oli vaikeaa lähteä, mutta oli kuitenkin paras päätös pitkään aikaan ja olen onnellisempi nyt. Selviät siitä kyllä ja pärjäät.

Sullahan on hyvä tilanne, kun voit kaikessa rauhassa etsiä itsellesi kivan asunnon. Kun asunto on löytynyt, ilmoitat erosta miehelle ja alat pakkaamaan.

Mitä pidempi parisuhde, sen vaikeampaa se päätös on tehdä, ja toteuttaa. Tottumus on toinen luonto, uusi ja erilainen pelottaa. Tsemppiä, ap!

Kannatti erota. Löysin melkein ihanan miehen, jonka kanssa tapailtiin vuosi, sen jälkeen toisen vielä ihanamman ja lopulta sen kaikista parhaan josta tuli sittemmin aviomies! Miksi olla paskan miehen kanssa kun ihania miehiä on olemassa? Etenkin nyt kun mulla on lapsia (poikia) jotka ovat isänsä kopioita, maailman parhaita tyyppejä, mietin miksi kukaan on yhdessä ja lisääntyy jonkun paskan tyypin kanssa. Mieti kenen haluat olevan sun perhe ja se kenen kanssa vietät kaiken ajan ?!

Meillä samaa. Mies kohtelee huonosti varsinkin riidoissa saattaa huutaa ja nimitellä. Käyttää välillä henkistä väkivaltaa. Yli 20v yhdessä. Aina ollut samanlaista. Eroa vaikeuttaa se että olen eläkkeellä ja rahaa vähän ja lapsia. Itsellä ei jaksamista tai rahaa erota. Lisäksi pelkään yksinäisyyttä, ei kavereita.

No jos se ero on kuitenkin jatkuvasti mielessä, niin ajatelkaa minkälaista stressiä tällainen eipäs-juupas aiheuttaa pitkällä aikavälillä. Jos alkaa olla jatkuvaa ahdistusta asiasta, niin mitä nopeammin lähdet sen parempi. Ja totta kai se on kurjaa ja tunteet tulee olemaan sekaisin sen jälkeen, mietit oliko eroaminen virhe jne. Mutta voin luvata, että tuo jahkailu on vielä pahempaa. 

Älä pelkää, kyllä sosku sinut elättää jos olet työtön tai pieni palkkaisessa työssä!

Mieti miten vaikeaa ja kallista avioeroaminen oli, kun oli yhteisiö lapsia, yhteinen asuntolaina muuttotappiokunnasta ja lainaa jäljellä enemmän kuin asunnon arvo, työpaikat eri kaupungeissa ja riita voiko itse muuttaa lapsien kanssa lähemmäs työpaikkaansa vai ei, riita miten omaisuus jaetaan ja mikä kuuluu kenellekin, riita joutuuko omista rahastoistaan maksamaan toisen pikavipit kaljarahoista, riita kumpi saa yhteisillä rahoilla ostetun auton, riitä kumpi maksaa lakimiehen kulut, kumman nimiin lapset muuttavat, jne...

Eli sun eroaminen on oikeasti aika helppoa. :D Tsemppiä, pystyt siihen kunhan vain päätät niin.

Hu**a lihava x taas valittaa aloituksessa omaa elämäänsä. Ilkeät vielä kirjoitella tänne 24/7 vaikka kaikki nauraa sinulle yleisesti joka paikassa.

Minulla vaikeuksia tuotti muuton suorittaminen, kun olin muutenkin aivan väsynyt kaikkeen. Lisäksi häpesin tilannetta, että 2 vuotta siellä asuin ja sitten halusin jo muuttaa pois. En jotenkaan halunnut samoja muuttoapulaisia niin pian. Päädyin muuttofirmaan ja aika vähin äänin muutin uuteen kotiin... Vaikeuksia ei ollut siis sinänsä jättää miestä, mutta muuttaminen oli se kynnys.

Onpa palstan yleiseen tasoon nähden pääasiassa ihania kommentteja, kiitos niistä

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama tunne. Rakastan miestäni, arkena hän on ihana ja saa minut nauramaan. Viikonloppuisin alkoholi vie voiton ja kaikki muu menee minun edelle. En ole asunut hänen kanssaan kun vuoden verran ja minusta vaan tuntuu että en jaksaisi muuttaa taas. Minulla on lemmikkejä jotka nauttivat isommasta kodista ja saavat ulkoilla vapaammin, sekin on yksi syy miksi en ole pitänyt kiirettä lähteä.

Voi luoja, sinä olet ääliö.

Mies omistaa kaiken? Sinähän olet tavan tyhmä nainen. Jäät täysin tyhjän päälle kun pois muutat. Olisi kannattanut aikoinaan naimisiin mennä, saisit nyt puolet miehesi omaisuudesta. Myisitte talon ja saisit siitä rahaa. Jos miehelläsi on myös muuta varallisuutta esim. oma firma, myös se huomioidaan osituksessa eron yhteydessä. Kylläpä olit tosiaan tyhmä nainen. Olisit ajatellut omaa etuasi.

Vierailija kirjoitti:

Mies omistaa kaiken? Sinähän olet tavan tyhmä nainen. Jäät täysin tyhjän päälle kun pois muutat. Olisi kannattanut aikoinaan naimisiin mennä, saisit nyt puolet miehesi omaisuudesta. Myisitte talon ja saisit siitä rahaa. Jos miehelläsi on myös muuta varallisuutta esim. oma firma, myös se huomioidaan osituksessa eron yhteydessä. Kylläpä olit tosiaan tyhmä nainen. Olisit ajatellut omaa etuasi.

Olemme seurustelleet kolme vuotta. Mies omistaa tämän oman talonsa, minä oman omaisuuteni, eli mm. asunnon, jossa asuin ennen tänne muuttoa, joka on siitä lähtien ollut vuokralla. Raha ei tässä kuviossa ole ongelma. Täällä asuminen on ollut minulle taloudellisesti hyvin edullista, enkä ole miltään osin tyhjän päällä, vaikka nyt eroaisimme.

Milloinkas ne hoitajat on älykkäitä ollut? Ei koskaan. Toisten paapominen menee aina itsensä edelle. Helposti kuse**ttavia naisia!