Miten suhtaudutte ikisinkkuihin?

Olen entinen ikisinkku. Ensimmäisen seurustelusuhteeni aloitin 27-vuotiaana, eli en nyt aivan ikäloppuna, mutta kuitenkin tavanomaista vanhempana.

Nojaten runsaaseen yhden ihmisen otantaan, sanoisin että ikisinkku ei hirveän mielellään ota ikisinkkuuttaan puheeksi varsinkaan tuntemattomien ihmisten kanssa, mutta syystä tai toisesta se silloin tällöin puheeksi kuitenkin tulee.

Omien mustikuvieni mukaan toisten ihmisten reaktiot olivat aika vahvasti sukupuolittuneet. Miehet suhtautuivat hivenen vahingoniloisesti ja yleensä heti seuraava kysymys oli, "oletko koskaan päässyt pukille?". Jos siihen olisi vastannut "en", niin riemu olisi todellakin ollut katossa asti.

Naiset taas suhtautuivat epäuskoisesti (ihan suoraan epäiltiin valehtelijaksi), tai sellaisella aidonoloisella mielenkiinnolla, että "miksi?". Ei kuitenkaan ikinä mitenkään negatiivisesti tai ivallisesti.

Mitenkäs te palstalaiset suhtaudutte ikisinkkuihin? Onko väliä sillä, onko ikisinkku mies vai nainen? Minkä ikäinen pitää olla, että voi ylipäätään aateloitua ikisinkuksi?